Millaisena näet suomalaisen viinikulttuurin nykyään?

Suomi on keskiluokkaistunut – ja kiinnostus viinikulttuurin on kasvanut. Ihmisten pitää keksiä uusia harrastuksia: toisille se tarkoittaa koiria, toisille viinejä.

Itse ostan keskimäärin 10 euroa maksavia viinejä. Ajattelen, että sitä ei tiedä, mitä ihanuuksia menettää, kun ei osta koskaan 20 euron viinejä. Omassa lähipiirissäni ei harrastettu vuosikertasnobbailua.

Mikä on lempiviinisi?

Juon mieluummin punaviiniä, sillä vatsani ei oikein pidä valkoviineistä. Tästä syystä en juo myöskään samppanjaa. Paitsi jos joku tarjoaa minulle Dom Pérignonia.

Australialaiset ja uusiseelantilaiset viinit ovat laadultaan tasaisia, joten juon pääasiassa niitä. Eurooppalaiset viinit ovat epätasaisia, ne perustuvat vuosikertoihin. Niiden juominen vaatisi keräilyä, ja sitä en harrasta.

Miten ravintolakulttuuri on muuttunut?

Ravintoloissa on nykyään välitön tunnelma. Kovinkaan monessa paikassa ei ole enää portsaria eikä pukukoodia. Itse en ole koskaan pukukoodeista välittänytkään. Muistan edelleen, kun yritimme entisen naisystäväni Harriet Anderssonin kanssa ravintola Savoyhin eikä hän päässyt sisään. Nainen ei saanut tuohon aikaan mennä ravintolaan housuissa – ja Harrietilla oli yllään kuuluisan ranskalaisen suunnittelijan moderni housupuku.

Vapauttaisitko alkoholin myynnin Suomessa?

En kuulu siihen ryhmään, joka vaatii alkoholin myynnin täydellistä vapauttamista. Olen melko tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Syrjäseudullakin asuvat voivat tilata alkoholia kotiinsa.

Yksityinen tuonti on nykyäänkin melko vapaata. Jos viitsii, viiniä voi tuoda vaikkapa Ranskasta tai Virosta.

Aukiolosäädöksiin kaipaisin sen sijaan muutoksia. Yksityisten yrittäjien tulisi saada itse päättää, milloin he pitävät liikkeensä auki. Tämä vaatisi kuitenkin joustoa työntekijöiltä. Pyhätyö on Suomessa kallista – ja siksi Helsingissäkin on kesällä vain vähän ravintoloita sunnuntaisin auki.

Esimerkiksi Saksassa on paljon tiukkoja säädöksiä, mutta ravintolat saavat siellä olla auki silloin, kun haluavat.

Mistä unelmoit?

Toivon, että terveys säilyy ja nykyinen diagnoosi pysyy. Olen selättänyt kolme syöpää, ainakin toivon niin.

Kun saan seuraavan kirjaprojektini päätökseen, pidän hieman lomaa. Välillä täytyy olla luppoaikaa, ilman että tietää etukäteen, mitä tekee.

Mikä on tyylikkään ikääntymisen salaisuus?

Henkinen uteliaisuus. Se pitää säilyttää. En halua panetella niin sanottuja eläkeläisiä, mutta itse en kuulu heihin. Inhoan joutilaisuutta ja pidän työn tekemisestä. Itsensä pitää myös pitää fyysisesti hyvässä kunnossa.