Dalmatia, Kroatian eteläinen rannikko, on tunnettu upeasta luonnosta, kristallinkirkkaista vesistä ja historiallisista kaupungeista. Dalmatia on myös ainutlaatuinen viinialue.
Sen viinikulttuuri juontaa juurensa muinaisiin aikoihin, jolloin kreikkalaiset ja myöhemmin roomalaiset toivat viiniköynnöksiä Adrianmeren rannikolle. Siitä lähtien viininviljely on ollut olennainen osa alueen kulttuuria ja taloutta. Keskiajalla Dalmatian viinit olivat arvostettuja tuotteita, joita vietiin ympäri Välimerta, erityisesti Venetsiaan. Jugoslavian aikakaudella viininviljely keskittyi laadun sijaan määrään. Kroatian itsenäistymisen jälkeen 1990-luvulla alkoi Dalmatian viinien uusi nousukausi.
Nykyään Dalmatia tunnetaan erityisesti alkuperäislajikkeistaan ja ainutlaatuisia viinejä tuottavista boutique-viinitiloistaan. Rotevat punaviinit, kuten plavac mali, pitävät pintansa paikallisten keskuudessa, vaikka niitä on vaikea myydä kuumina kesäkuukausina. Valkoviinit sen sijaan viedään kaikki käsistä. Suurin osa Dalmatian viineistä kulutetaan vain kivenheiton päässä viinitiloista, kiitos kukoistavan turismin. Paras tapa tutustua alueen viineihin onkin lähteä paikan päälle.
Karun kaunis Brač
Rantakaupunki Splitistä vain tunnin lauttamatkan päässä sijaitseva Brač on Adrianmeren kolmanneksi suurin saari. Alue tunnetaan etenkin kalkkikivisestä maaperästään, josta on rakennettu monia tunnettuja rakennuksia, kuten osa Washingtonin Valkoisesta talosta. Brač on myös koti vanhalle viinikulttuurille, joka juontaa juurensa antiikin aikoihin. Saaren karu maaperä ja aurinkoinen ilmasto luovat haastavat mutta laadukkaat olosuhteet viininviljelylle.
Phylloxera-viinikirva saapui Bračin saarelle 1900-luvun alussa. Pieni mutta tuhoisa hyönteinen romahdutti paikallisen viininviljelyn täysin. Ennen phylloxeran saapumista Brač oli kukoistava viinialue, jossa oli jopa yli 12 000 hehtaaria viinitarhoja. Kirvan takia monet saaren asukkaista joutuivat jättämään kotinsa ja etsimään toimeentulon muualta. Kokonaisia yhteisöjä hajosi, kun ihmiset menettivät elinkeinonsa. Tänä päivänä viiniä viljellään noin 200 hehtaarin alueella. Phylloxeran aiheuttama muutos näkyy edelleen saaren maisemassa, jossa oliivipuutarhat ovat korvanneet suuren osan alueen viinitarhoista. Saarella on vain kolme kaupallista viinitilaa. Yksi niistä on Vina Senjković.
Viinitilan omistaja Saša Senjković on entinen ammattijalkapalloilija. Jalkapallouran jälkeen hän palasi takaisin kotisaarelleen ja jatkoi isoisänsä viinitarhan hoitoa. Vuonna 2008 Vina Senjković toi markkinoille ensimmäisen kaupallisen viininsä.
”Brač on kotimme. Kaikki viinit tuotetaan ja kasvatetaan täällä saaren keskiosassa”, Senjković kertoo.
Viinintekijän mukaan Bračin viinien eleganssi ja korkea hapokkuus ovat peräisin saaren ainutlaatuisesta terroirista.
Tilan viinitarhoille on istutettu muun muassa vaaleaa Pošipia sekä punaisia Plavac Malia ja Plavinaa. Tarhoilla kasvaa myös kansainvälisiä lajikkeita, kuten Cabernet Sauvignonia ja Syrah’ta.
”Meillä on nyt kahdeksan tai yhdeksän eri etikettiä. Vuonna 2014 niitä oli vain neljä.”
Suurin haaste viininviljelyssä Bračissa on elää luonnon ehdoilla, kertoo Senjković.
Kroatiassa Bračista vitsaillaan samalla tavalla kuin Suomessa laihialaisista: saarella asuvien mukaan vitsailu kertoo paikallisten sitkeydestä.
”Saaren kivinen maaperä, rajallinen viljelyala ja pirstoutunut maanomistus tekevät maataloudesta haastavaa. Lisäksi maastopalot ovat kasvava uhka, mutta saarellamme on jotain, mitä muilla ei ole: luonnetta.”
Aurinkoinen Hvar
Hvar tunnetaan Kroatian aurinkoisimpana saarena. Se on yksi Välimeren suosituimmista jet set -turistikohteista, joka vetää puoleensa kansainvälisiä julkkiksia sekä varakkaita lomailijoita ja luksusmatkailun ystäviä.
Hvar on ollut Dalmatian viininviljelyn keskus yli kahden tuhannen vuoden ajan. Kreikkalaiset perustivat saarelle ensimmäiset viinitarhat jo 300-luvulla ennen ajanlaskun alkua. UNESCOn maailmanperintökohteeksi luokiteltu Stari Gradin tasanko on poikkeuksellisen hyvin säilynyt esimerkki antiikin Kreikan maatalousjärjestelmästä. Paikalliset viinitilat, kuten Vina Carić, käyttävät näitä muinaisia kiviaitauksia vielä tänäkin päivänä viljelläkseen muun muassa vaaleaa Bogdanjuša-lajiketta. Bogdanjuša tarkoittaa ”jumalan lahjaa”, ja sitä kasvaa ainoastaan Hvarin saarella. Saaren maaperä on Bračia monipuolisempi koostuen kalkkikivestä, savesta ja hiekkakivestä. Hvarin saarella toimii yli 20 viinitilaa.
Viininviljely on jatkunut katkeamattomana Hvarilla vuosituhansien ajan, mutta 1990–luvun alussa, Jugoslavian hajoamisen jälkeen, saaren viinintuotanto alkoi todella kukoistaa yksityisten viinitilojen perustamisen myötä. Yksi merkittävimmistä Hvarin viinintuottajista on Zlatan Otok, jonka perusti Plenkovićin perhe.
”Olemme yksi Kroatian ensimmäisistä yksityisistä viininviljelijöistä”, kertoo Nikola Plenković, joka jatkaa nyt perheensä viiniperinnettä veljensä kanssa.
Plenkovićin perhe on ollut edelläkävijä Hvarin viinintuotannossa.
”Isäni alkoi ensimmäisten joukossa leikata Plavac Malia siten, että yhdestä köynnöksestä saatiin vain puoli kiloa rypäleitä.”
Keskittyminen rypäleiden laatuun ja alhaiseen satoon on ollut avaintekijä Hvarin viinien korkean maineen saavuttamisessa.
Zlatan Otok sijaitsee Hvarin etelärannikolla, jonne pääsee vain kapeaa Pitve-tunnelia pitkin. Saaren aurinkoinen eteläpuolisko on pyhitetty pääosin Plavac Malin viljelyyn. Viinitarhat on istutettu jyrkille rinteille meren ääreen.
”Kaikki täällä tehdään käsin. Maasto on monessa paikkaa liian jyrkkä koneille.”
Hvar on yhdistelmä muinaista perinnettä ja modernia osaamista. Saari on noussut yhdeksi Kroatian tärkeimmistä viinimatkailukohteista, ja saaren viinitilat panostavat yhä enemmän laatuun ja kestävään viininviljelyyn.
Rannikon nouseva tähti
Mantereella sijaitseva Šibenik on vähemmän tunnettu kuin muut Dalmatian viinialueet. Viinialue kattaa useita ala-alueita, kuten Skradinin, Prominan ja Primoštenin. Kroatian sota 1990-luvun alussa jätti pysyvät jäljet niin alueen ihmisiin kuin infrastruktuuriin. Sotaan liittyvät taistelut olivat tuhoisia.
”Sota oli eeppistä paskaa. Viinitilamme on ollut perheemme omistuksessa yli 500 vuotta, mutta sodan seurauksena vanha kotitilamme tuhoutui. Meidän oli valittava uusi sijainti ja aloitettava täysin alusta. Se oli vaikeaa mutta myös mahdollisuus rakentaa jotain uutta,” kertoo viinintekijä Filip Bibić.
Filipin viinityyli eroaa merkittävästi isänsä Alenin tyylistä.
”Isäni, kuten moni kroatialainen, pitää täyteläisistä ja vahvoista punaviineistä. Se on meissä syvällä. Perinteisesti kroatialainen kehuu viinissä ensimmäiseksi korkeaa alkoholipitoisuutta. Ehkä se on sukupolvijuttu. Tai ehkä meillä on vain pakkomielle todella pahaan viiniin”, Bibić vitsailee.
Bibićin viinit ovat saaneet kansainvälistä kiitosta niiden kevyestä ja elegantista tyylistä. Bibićin perheen kyky yhdistää perinteet ja innovaatio on ollut keskeinen tekijä Šibenikin viinialueen nousussa viinimaailman parrasvaloihin.
”Rakastan raikkautta ja tuotan huomattavasti kevyempiä viinejä kuin paikalliset yleensä. Apunani ovat modernit viininvalmistustekniikat, kuten kylmämaseraatio.”
Bibich Winery on tunnettu Debit-, Babić- ja Lasina-rypälelajikkeista tehdyistä viineistään, jotka ilmentävät alueen erityistä terroiria. Tilan toinen vetonaula on perheen fine dining-ravintola, jonka keittiötä johtaa Filipin äiti Vesna.
”Emme ole perinteinen ravintola. Tavoitteemme on kertoa perheemme tarina ruoan kautta. Tarjoilemme menukokonaisuuksia, jotka vievät asiakkaat matkalle perheemme historiaan ja alueen kulttuuriin.”
Bibich Wineryssä vierailevan kannattaa kokeilla ainakin Skradinin risottoa, perinteistä dalmatialaista herkkua, jonka valmistus kestää jopa 12 tuntia.
Dalmatian herkut
Roseeviini opolo
Roseeviini opoloa valmistettiin perinteisesti punaviinin sivutuotteena saignée-menetelmällä, jossa punaviinin valmistuksen yhteydessä osa mehusta poistettiin ennen alkoholikäymistä. Näin punaviinistä tuli intensiivisempi, ja sivutuotteena saatiin pullotettua hieman raikasta roseeviiniä. Nykyään dalmatialaiset viinintekijät panostavat laatuun ja saignée-menetelmä on jäänyt, mutta nimi pysyy – onhan se osa Kroatian ainutlaatuista viinikulttuuria.
Perinteisesti paikalliset viinibaarit ja konoba-ravintolat ripustivat oven yläpuolelle tai ikkunaan oksia, jotka kertoivat minkälaista viiniä heillä oli tarjolla. Oliivinoksa tarkoitti punaviiniä, havunoksa valkoista ja katajanoksa opoloa eli roseeviiniä. Näitä nostalgisia oksia saattaa nähdä vielä joidenkin perinteisten viinibaarien ovensuissa.
Jälkiruokaviini prošek
Dalmatian perinteinen jälkiruokaviini prošek valmistetaan osittain rusinoituneista rypäleistä. Viime vuosina prošek on kuitenkin joutunut kansainvälisen kiistan keskelle italialaisen prosecco-kuohuviinin kanssa. Italialaiset viinintuottajat ovat vastustaneet Kroatian pyrkimyksiä saada prošekille suojattu alkuperänimitys EU:ssa väittäen, että viinien nimet ovat liian samankaltaisia ja voivat aiheuttaa sekaannusta kuluttajien keskuudessa. Tästä syystä esimerkiksi kroatialainen Stina Winery antoi jälkiruokaviinilleen nimen ExProšek. Kiista on herättänyt laajaa keskustelua Euroopan viinipiireissä ja korostaa monimutkaisuutta, joka liittyy perinteisten tuotteiden suojaamiseen ja markkinointiin kansainvälisillä markkinoilla.
