”Kuva lähtee aina tunnelmasta ja maalaa tekstille maiseman. Minua kiinnostaa kuvittaa lukijoille tarinaa ja ottaa heidät mukaan matkalle, joka on täynnä makuja, hajuja ja kosketettavia pintoja”, sanoo valokuvaaja Kaapo Kamu.
Kamu on reissannut työssään ainakin 50 viinitilalla ympäri maailmaa. Edellinen Viinilehden reissu suuntautui Saksan Rheingaun viinialueelle toimittaja Teemu Rinta-Männyn kanssa.
”Viinintekijät puhuvat mielellään metodeistaan tastinghuoneissa, mutta kuvaajana minun pitää heti suunnitella omaa pientä pakoani. Parhaat kuvat tulevat aina näistä hetkistä, kun pääsen yksin liikkeelle.”
Yhteistyö toimittajan kanssa mahdollistaa Kamulle tärkeät pakoreissut. Esimerkiksi pitkän ja kiinnostavan tasting-illan aikana Rheingaussa hän livahti useasti viinitarhoille ja löysi pienen majan.
”Kuva majasta sateenjälkeisessä auringonlaskussa vaati minulta neljä pakoa, jolloin kyttäsin oikeaa kuvaushetkeä.”
Viinien tyyli saa näkyä kuvissa
Kamun mielestä matkat, joihin osallistuu journalisteja monesta maasta, ovat valokuvaajan näkökulmasta haastavia.
”Yleensä aina olen kuitenkin ainoa valokuvaaja paikalla. On jopa hieman hämmentävää huomata, miten vähän lehdet ympäri maailmaa panostavat kuviin. Monet käyttävät valmiita kuvia tai toimittajan satunnaisia muistiinpanojen välissä otettuja otoksia. Viinilehden taso luonnollisesti asettaa haasteita kuvaajalle.”
Kamu kertoo, että reissuilla olisi helppo unohtua nauttimaan näkymistä ja unohtaa, että hyvien kuvien eteen pitää tehdä aktiivisesti työtä. Viinitiloilla toistuvat tietyllä tavalla samat asiat. Kun näkee paljon erilaisia tiloja, löytää paikkojen erityisyydet, jotka voi vangita kuviin.
”Tyylillisesti pyrin rakentamaan kuvia, jotka sopivat tavalla tai toisella viiniin. Esimerkiksi Rheingaun-matkallani osa viineistä oli hyvin klassisia ja osa enemmän punk-henkisiä. Tämä saa minusta näkyä kuvissakin.”
Kuvaaja on valon kuvaaja
Kamu kuvailee olevansa vahvasti nimenomaan valon kuvaaja.
”Valo on kaiken lähde, niin elämän kuin kuvan. Se on elementti, jolla kuvaan luodaan tunnelma. Vaikka voisi kuvitella, että valo on sitä mitä on, sen muokkaus on keskeisintä työkenttääni.”
Kamu tutkii aina ensimmäiseksi kuvauspaikalla, millainen valo on. Kuvan tunnelmaa muokkaa valtavasti se, mistä suunnasta ja millaisella linssillä valoa lähestyy.
”Ihmisiä kuvatessani yritän löytää jonkun valon kannalta merkityksellisen paikan, joka piirtää tarinaan tunnelman. Toisin kuin kuvitellaan niin se, että joku tunnistaa kuvattavan jokaisen piirteen, ei ole niin merkityksellistä. Tärkeitä on, että ihminen on luontevasti ja hyvässä tunnelmassa aiheen äärellä.”
Journalistisen kuvan ottamisessa on omat haasteensa. Kamu pyrkii saamaan kuvia, joiden tyyli muistuttaa elokuvallisia kohtauksia tietopaketteja selittävien diagrammien sijaan.
”Tärkeintä ovat ihmiset ja heidän suhteensa viiniin. Olen aina iloinen, jos saan tätä taltioitua kuviin. Silloin tiedän, että tarina välittyy.”
