Rein-joen varrella sijaitsevat Rheingaun ja Mittelrheinin viinialueet kuuluvat Euroopan viileimpiin. Jyrkät etelään suuntautuvat rinnetarhat Rüdesheimissa, Assmannshausenissa, Bacharachissa ja Boppardissa muistuttavat ajoista, jolloin köynnöksiä istutettiin aurinkoisimmille ja lämpimimmille paikoille, jotta rypäleet kypsyisivät riittävästi. Rypäleiden kypsyminen ei ole aiheuttanut ongelmia enää pitkiin aikoihin. Tarhoilla kasvaa nykyään Rieslingin lisäksi aiempaa enemmän myös Spätburgunderia, jonka rypäleisiin lämpö tuo moniulotteista aromaattisuutta.
Ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyvät selvästi. Vaikutuksista suurin osa on viininviljelijän näkökulmasta dramaattisia, ja ne aiheuttavat paljon päänvaivaa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kevätpakkasten, raekuurojen, rankkasateiden, kasvitautien sekä tuholaisten aiheuttamat tuhot ovat yleistyneet selvästi.
Rheingaun ja Mittelrheinin alueilla viinintuottajat pyrkivät taklaamaan nykypäivän haasteita ekologisempien viljelymenetelmien, kestävän kehityksen periaatteiden sekä tieteelliseen innovoinnin keinoin.
Luomutarhat yleistyvät Saksassa nopeasti
Heinäkuisena aamuna Weingut Georg Breuerin vinoteekin pihalla aurinko paistaa täydeltä terältä, kun kävelyretki kohti Rüdesheimin jylhiä rinnetarhoja alkaa. Rheingau on Saksan kuuluisimpia viinialueita ja kooltaan vain reilu kolme tuhatta hehtaaria. Alue tunnetaan etelään suuntautuvien tarhojen jäntevistä ja sitruksisen suoraviivaisista rieslingeistä sekä Assmnannshausenin liuskekivisillä rinteillä syntyvistä luonteikkaan mineraalisista spätburgundureistaan.
Matkan varrella Rheingaun maineikkaimpiin viinintekijöihin lukeutuva Theresa Breuer loikkii viinitarhalta toiselle havainnollistaessaan kasvukauden haasteita.
”Runsaan kosteuden vuoksi olemme joutuneet poistamaan paljon köynnösten lehtiä, jotta tuuli kuivattaisi rypäleterttuja ja vähentäisi hometautien riskiä.”
Neljänkymmenen hehtaarin viinitilan resurssit ovat tiukassa. Viljelyalaa ei ehditä mitenkään hoitamaan ajoissa.
”On vain hyväksyttävä, että kaikki tarhamme eivät joka vuosi tuota täydellisiä rypäleitä”, Breuer toteaa.
Ympäristöystävällisten viljelymenetelmien suosio kasvaa Saksassa kohisten. Kahdessakymmenessä vuodessa luomusertifioitujen tarhojen osuus on noussut yhdestä prosentista lähes kahteentoista. Luomusertifikaattien ohella myös laajempialaiset kestävän kehityksen sertifioinnit ovat yleistyneet. Kestävän kehityksen sertifioinnissa huomioidaan ympäristöystävällisyyden lisäksi sosiaalisen sekä taloudellisen vastuun osa-alueet. Weingut Georg Breuer on yksi vuonna 2013 Bonnissa perustetun Fair’n Greenin perustajajäsenistä. Saksan nopeimmin kasvava kestävän kehityksen sertifiointijärjestelmä toimii samalla myös tuottajaverkostona ja tietopankkina. Breuer on erittäin tyytyväinen Fair’n Greenin toimintaan:
”Ilmastonmuutoksen haasteet ja kestävän kehityksen periaatteet ovat melko uusia asioita viiniteollisuudessa. Pienen tilan näkökulmasta muiden jäsenten tarjoama vertaistuki on todella tärkeää.”
Tieteellinen tutkimustyö luo uutta ja ennakoi tulevaa
Köynnösten välistä kuuluu tasaista suhinaa, kun luonnonmukaisen viininviljelyn professori Manfred Stoll esittelee modernia teknologiaa kuhisevaa viinitarhaa.
”Tämä on maailman kallein viinitarha”, Stoll tokaisee.
Suhahdukset ympärillämme liittyvät tutkimukseen, jossa selvitetään lisääntyvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksia köynnösten ja rypäleiden kasvuun. Tutkijat aloittivat työn vuonna 2013.
Tutkimustyöllä on Rheingaussa pitkät perinteet, sillä alueella aktiivisesti toimineet luostarit tekivät viininviljelyyn, viininvalmistukseen ja ilmastoon liittyvää tutkimustyötä jo satoja vuosia sitten.
Geisenheimin yliopistossa on käynnissä lukuisia ilmastonmuutokseen liittyviä tutkimusprojekteja. Tutkimustuloksien toivotaan tuovan helpotusta muuttuvan ympäristön keskellä painivien viinitilojen arkeen. Yksi uusimmista projekteista on aurinkopaneeleilla katettu tarha. Auringon valon mukaan automaattisesti kääntyilevät sähköpaneelit keräävät talteen energiaa, jolla ladataan tarhalla työskentelevän sähkörobotin akkuja. Samalla paneelit tarjoavat varjoa auringossa paahtuville köynnöksille.
Kaikki yliopiston innovaatiot eivät kuitenkaan ole korkealentoista tekniikkaa. Nuoren köynnöksen tukivarteen ripustettu 20 litran vesisäkki on erään yliopiston opiskelijan nerokas keksintö. Säkin kyljessä olevasta pienestä reiästä tippuu hitaasti juuri istutetulle köynnökselle sen kovasti kaipaamaa vettä.
23 000 euron hehtaarihuolto
Rüdesheimin länsipuolella, Assmannshausenin kylässä ovat Rheingaun kuuluisimmat punaviinitarhat. Kun muualla Saksassa vasta haaveiltiin punaviinilajikkeiden riittävästä kypsymisestä, olivat Assmannshauser Höllenbergin etelään suuntautuvat jyrkät rinnetarhat jo kuuluisia herkullisista ja mausteisista spätburgundereistaan. Jyrkillä rinnetarhoilla kestävää kehitystä joudutaan pohtimaan myös taloudellisista näkökulmista, sillä tarhojen ylläpito on suurista työtunneista johtuen heikosti kannattavaa.
Geisenheimin yliopiston soveltavan ekologian professori Ilona Leyer kertoo Kloster Eberbachin viinitilan kanssa toteutetusta projektista, jossa rinteille rakennetaan terasseja ja köynnösrivien suuntaus muutetaan poikittaiseksi. Muutostöiden jälkeen tarhoista tulee taloudellisesti kannattavampia, koska työskentely on helpompaa myös koneilla. Muutostöillä on myös muita positiivisia vaikutuksia.
”Taloudellisten hyötyjen lisäksi myös työturvallisuus paranee. Maaperä sitoo tehokkaammin sadevettä ja eroosio vähenee. Poikittaisilla terasseilla luonnon monimuotoisuus lisääntyy sekä eläin- että kasvilajien suhteen”, kertoo professori Leyer.
Aivan halpaa lystiä ei muutostyö ole:
”Työ maksaa noin 23 000 euroa per hehtaari. Lisäksi on laskettava kustannukset sille ajalle, kun odotetaan uudelleen istutettujen köynnösten seuraavaa satoa. Kyse on kuitenkin historiallisten huipputarhojen paremmasta tulevaisuudesta. Kuluja voi verrata kokonaan uuden tarhan perustamiseen, joka maksaisi noin 60 000 euroa per hehtaari”, sanoo Kloster Eberbachin viinitilan johtaja Dieter Greiner.
”Parhaat maaperät tuottavat parhaita viinejä”
Rheingaun itäreunalla sijaitsevassa Hochheim am Mainin kylässä Künstlerin suvun tilaa vuodesta 1992 luotsannut Gunter Künstler tuntee Rheingaun viljelyolosuhteet hyvin, sillä Hochheimin lisäksi tilalla on viljelyksiä myös lännessä Rüdesheimin ja Assmannshausenin huipputarhoilla. Vuosina 2018, 2019 ja 2020 Saksassa mitattiin kaikkein aikojen korkeimpia keskilämpötiloja. Hochheimissa ilmaston vaikutuksia ei pääse pakoon mihinkään, sillä tarhat ovat tasamaalla, eikä korkeuseroja juurikaan ole. Ilmaston lämpenemisestä huolimatta Künstler on kyennyt säilyttämään herkullisissa ja intensiivisissä rieslingeissään vuodesta toiseen maltillisen 12,5 % alkoholipitoisuuden.
”Parhaat maaperät ovat aina tuottaneet parhaita viinejä. Kun maaperän hyvinvoinnista huolehditaan, saadaan samoilta tarhoilta tasapainoisia viinejä tulevaisuudessakin. Vaikka ilmasto lämpenee ja rypäleet kypsyvät nopeammin, ei sadonkorjuun aikaistaminen ole oikea ratkaisu. Raakana kerätyn rypäleen raaka maku säilyy viinissä ikuisesti”, Künstler kertoo.
Weingut Künstlerin tämän hetken suurimmat huolet eivät liity ilmastonmuutokseen, vaan poliittiseen päätöksentekoon. Hochheimin historiallisia tarhoja uhkaa tekoälyn avulla suunniteltu 720 kilometrin pituinen Rhein–Main-Link-kaapelointi, jonka tarkoituksena on kuljettaa Pohjanmeren tuulivoimaloiden energiaa etelään. Künstler liikuttuu silminnähden puhuessaan alueen arvokasta historiaa uhkaavasta tuhosta.
Voimalinjan toteutuessa nykysuunnitelmien mukaan köynnöksiä ei voisi kasvattaa arvokkaita tarhoja halkovalla 40 metrin levyisellä väylällä. Lisäksi rakennustyöt tuhoaisivat metsää sekä hankaloittaisivat paikallisen infrastruktuurin kehittämistä.
”Viranomaiset ovat ymmärtämättömyyttään tuhoamassa isoa osaa alueen historiasta ja kulttuurista. Monet alueen viinitilat joutuvat nyt taistelemaan myös elinkeinonsa säilymisen puolesta. En usko, että tällaista voisi koskaan tapahtua Bourgognessa, Napassa tai Bordeaux’ssa”, huokailee Gunter Künstler.
Oman tulevaisuutensa puolesta pelkäävät viljelijät ovat olleet aktiivisesti yhteydessä paikallisiin poliitikoihin sekä viranomaisiin ja pyrkivät kaikin keinoin lisäämään päättäjien tietoisuutta viinitarhojen kulttuurihistoriallisesta sekä taloudellisesta merkityksestä. Viinitiloilla toivotaan voimalinjan rakentamista moottoriteiden mukaisesti, jolloin sen ympäristövaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset.
Saksan pienimmän viinialueen luomuprofessori
Rheingaun länsipuolella sijaitseva Mittelrhein on Saksan pienin viinialue, mutta alle viidensadan hehtaarin kokoinen alue on sitäkin kauniimpi. Alueen jyrkät joenvarsitarhat ovat vaikuttava näky, mutta jostain syystä Mittelrhein on jäänyt monien muiden Saksan viinialueiden varjoon. Vain muutaman Mittelrheinin tuottajan viinejä on laajemmin saatavilla Saksan rajojen ulkopuolella.
Jokilaivat seilaavat Rüdesheimin ja Koblenzin välillä säännölliseen tahtiin, joten Mittelrheinin viinikyliin on varsin helppo matkustaa myös ilman autoa. Puolen tunnin laivamatkan päässä Rüdesheimista sijaitsevan Bacharachin kylän ytimessä Dr. Kauerin viinitilaa yhdessä tyttärensä kanssa pyörittävä Randolf Kauer on Geisenheimin yliopiston ensimmäinen luonnonmukaisen viljelyn professori. Hiljattain eläköitynyt professori on edelleen silloin tällöin mukana opetustöissä.
Lukuisia saksalaisia viinintekijöitä uransa aikana kouluttanut Kauer on katsellut pitkään aitiopaikalta saksalaisten viinitilojen matkaa kohti luonnonmukaisuutta ja kestävää kehitystä. Hänen mielestään monia ilmastonmuutoksen myötä pinnalle nousseita asioita tulisi pohtia realistisesti:
”Saksassakin puhutaan tarhojen kuivuudesta sekä keinokastelun tarpeellisuudesta. Mielestäni on outoa puhua viinitarhojen kastelusta, kun samaan aikaan muualla maailmassa ihmisten päivittäinen elämä on uhattuna vesipulan vuoksi” pohtii Kauer.
Viinitilojen ekologisuudesta, vegaanisuudesta, nollapäästöistä ja vastuullisuudesta viestivien sertifikaattien viidakko on kasvanut tiheäksi ja sekavaksi. Monilla viinitiloilla on useita erilaisia sertifikaatteja, joita kuluttajan voi olla vaikea tulkita. Kauerin peräänkuuluttaa sertifiointikentälle selkeyttämistä ja yhtenäistämistä.
”Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa Euroopan unionissa olisi yksi yhtenäinen sertifikaatti kestävän kehityksen mukaiselle toiminnalle. Se olisi selkeä, vahva ja luotettava signaali kuluttajien suuntaan siitä, miten viinitilalla toimitaan.”
