”Paistetut silakat, perunamuusi ja ruskistettu voi. Ja siihen elegantti solaris”, tukholmalaisen Adam/Albin-ravintolaryhmän viineistä vastaava johtaja Sören Polonius ehdottaa.

Polonius haluaa, että ruotsalaiset nauttisivat kotona ruotsalaisia viinejä ruotsalaisen kotiruoan kanssa. Näin kotimaiset viinit tulisivat tutuiksi.

Polonius tutustui itse ruotsalaisiin viineihin 1990-luvun lopussa. Silloin ne olivat makeita jääviinejä muistuttavia viinejä. 2010-luvun puolivälin valkoviinejä Polonius luonnehtii hapokkaiksi mutta hedelmäisyydeltään aneemisiksi. Sitten:

”Neljä viisi vuotta sitten maistoin Kullabergin viinejä. Immelen räjäytti tajunnan.”

Immelen on lounaisessa Ruotsissa Pohjanmeren rannikolla sijaitsevan Kullabergin tilan tähtiviini. Esimerkiksi vuosikerrassa 2022 oli 85 prosenttia Solarista ja loput Souvignier Grisiä ja Muscarisia.

Immelenin vuosikerta 2021 voitti elokuussa 2024 Swedish Wine Tastingin. Kisassa 18 kansainvälistä viiniasiantuntijaa maistoi ja vertaili 12 ruotsalaista ja 12 kansainvälistä viiniä. Immelen jätti kakkoseksi klassikko Louis Jadot Pouilly-Fuissén vuosikerran 2022.

Kisa on keino lanseerata Ruotsia innovatiivisena ja kestävänä ”Euroopan uutena viinimaana”, tehdä paikallisia viinejä tunnetuksi maailmalla, hankkia uutta tietoa ja kohentaa alalla vastikään aloittaneiden ruotsalaisten maanviljelijöiden itseluottamusta.

”Se meni paremmin kuin osasimme odottaa. Saimme todisteen siitä, että olemme oikeilla jäljillä”, sanoo kilpailun järjestäjiin kuulunut Polonius.

Tanska on viinimaana jo jonkin verran Ruotsia vakiintuneempi, vaikka molemmissa EU on sallinut kaupallisen viinintuotannon vuosituhannen vaihteesta.

Keskijyllantilaisen Donin kylän kuohuviinituotanto, joka tarkoittaa käytännössä Skærsøgaardin tilaa, sai jo vuonna 2018 EU:lta maantieteellisen alkuperämerkinnän. Keväällä 2024 Tanskassa iloittiin, kun Fynin saarella sijaitseva Stokkebyen tila sai Frank-valkoviininsä pariisilaisen kahden Michelin-tähden Le Taillevent -ravintolan viinikellariin.

Tällaisista pienistä edistysaskeleista maan viinimaine rakentuu. Tavoitteena on kaupallinen menestys ja alan laajentuminen. Ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita, joten maatalous tarvitsee uusia tuotantoaloja.

Nyt skandiviljelijät keräävät elantonsa tyypillisesti monesta lähteestä. On muuta viljelyä, majoitustoimintaa ja töitä myös tilan ulkopuolella. Loikka täyspäiväiseksi viininviljelijäksi vaatii uskoa, investointeja ja joskus onneakin.

Viiniturismi on tärkeä tulonlähde. Tanskassa tilavierailut ovat suosittuja, sillä viiniä saa myydä oikeastaan missä tahansa huoltoasemilta omaan autotalliin.

Ruotsissa viiniturismia on rajoittanut se, ettei viinin myynti tiloilta ole ollut sallittua, mutta vuoden 2025 alkupuolella pitäisi tulla voimaan rajoitetun tilamyynnin salliva laki. Viinimatkailuun satsanneet tilalliset odottavat sitä kuin kuuta nousevaa. Kävijät saisivat uuden lain mukaan ostaa korkeintaan neljä pulloa viiniä. Myös oluen ja viinan myynti sallittaisiin.

Hurjat viisi viime vuotta

Norjan Vinmonopolet aloitti kuusi vuotta sitten pohjoismaisten viinien tarjouspyyntöhaut. Nyt tarjolla on yllättävän runsas valikoima tanskalaisia ja ruotsalaisia valko- ja kuohuviinejä. Kaupan on myös norjalaista viiniä.

”Ostamme tyypillisesti skandiviinejä joitakin satoja pulloja. Norjalaismedia arvioi niitä yhä useammin, ja arviot ovat myös parantuneet”, Vinmonopoletin tuoteviestinnästä vastaava ja tarjouspyynnöissä mukana oleva Trond Erling Pedersen kertoo.

Skandiviinien suosiota vauhdittaa nykyinen kevyiden ja raikkaiden viinien trendi.

Kevyet skandiviinit maistuvat norjalaisille, koska ilmaston lämpenemisen takia kevyen kesäruoan kausi on pidentynyt ja aiempaa kevyempi ruoka ylipäänsä on suosittua.

Pedersen luonnehtii Skandinavian olevan viinintuotannossa ”aika varhaisessa vaiheessa”, mutta näkee kehityksen nopeutuvan koko ajan.

”Britit alkoivat viljellä hybridiköynnöksiä 30–40 vuotta sitten ja siirtyivät sitten klassikoihin. Nyt brittien chardonnayta ja pinot noiria voi verrata samoista lajikkeista tehtyihin ranskalaisviineihin.”

Skandinaviaa hallitsevalle Solarikselle ei ole yhtä selviä vertailukohteita, mikä vaikeuttaa skandiviinien asemointia muiden viinien joukossa. Toisaalta se voi olla myös etu.

”Omaa viinityyliä Skandinaviassa ei vielä oikein ole, mutta se voi vakiintua helpostikin erilaisuutensa takia”, Pedersen ideoi.

Tanskalaisviljelijöiden Foreningen Dansk Vin -yhdistyksen puheenjohtaja Hans Neegaard Münter kertoo, että Tanskassa on vallalla ”frankofiilinen” viinikäsitys eli laatu määrittyy ranskalaisiin viineihin vertaamalla. Siksi jotkut tuottajat vievät viinejään kisoihin Saksaan, jossa ne voittavat palkintoja, vaikka kisamenestys kotimaassa on jäänyt saavuttamatta. Toisaalta tanskalaiskuluttajat ovat maailman kärkeä natuviinien nautiskelussa.

Ruotsalaisviinien kehitystä vuosikymmeniä seurannut viinijournalisti Mikael Mölstad on muiden asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että viiden viime vuoden aikana on tapahtunut todella paljon. Kehitys on ollut häkellyttävän nopeaa.

”Aivan olennaista on, että Ruotsiin on tullut alan osaajia esimerkiksi Kaliforniasta, Italiasta ja Itävallasta.”

Mölstadin mukaan Ruotsi on kaukana jäljessä Englannista, vaikka ruotsalaisviinien laatu onkin hyvä.

”Suurin ero on raha. Englannissa viiniala on saanut massiivisia sijoituksia Lontoon Citystä. Pääomasijoittajat ja isot yritykset ovat investoineet viineihin Englannissa.”

Viileät alueet menestyvät

”Täällä on Euroopan viinien tulevaisuus”, Mölstad summaa ilmastonmuutoksen vaikutukset Ruotsin viinialaan. Siinä missä monella alueella Euroopassa viljelyalat pienenevät, Skandinaviassa ja muilla viileillä viinialueilla ne kasvavat.

Skandinavian viinintuotantoa hallitsevat hometaudeille vastustuskykyiset PIWI-lajikkeet. Hybridien merkitys kasvaa äärisäiden yleistyessä maailmanlaajuisesti, eli niitä kehitetään aktiivisesti muuallakin kuin Pohjoismaissa.

”On etu, että meillä viiniköynnös kukkii myöhään. Silloin hallat eivät vie sitä. Meillä ei myöskään ole helmikuussa niin lämmintä, että köynnökset heräisivät jo silloin.” Mölstad viittaa Ranskan kevääseen 2024, jolloin lämmin helmikuu herätti köynnökset kasvamaan ja halla vei kukintoja toukokuussa.

Euroopassa viinivyöhyke on kivunnut kohti pohjoista 1990-luvulta lähtien kasvukauden pidentyessä. Mölstad sanoo tuntevansa saksalaisia, jotka haluaisivat ostaa viljelyalaa Ruotsista. Tanskalaispelloillakin on nähty kiinnostuneita ulkomaalaisia.

”Jonkun pitäisi tulla ja istuttaa tänne 200 000 köynnöksen viinitarha”, Münter lohkaisee.

Münterin mukaan kansainväliset viinijätit olisivat harkinneet viljelyalan ostoa Tanskasta mutta säikähtäneet maan tiukkaa ympäristölainsäädäntöä.

Toisaalta voi ajatella, että juuri puhtaus ja luonnonmukaisuus olisivat maiden muun maatalouden tapaan skandiviineille myyntivaltteja. PIWI-lajikkeiden etu on, ettei niiden viljelyssä tarvitse käyttää torjunta-aineita yhtä paljon kuin aitoviiniköynnösten kasvatuksessa.

”Sanotaan, että Ruotsissa on maailman puhtain maaperä”, Mölstad huomauttaa.

Osuuskunnat auttaisivat pieniä tiloja

Kun pitkiä perinteitä ei ole, on helppoa hamuta vaikutteita ja kokeilla kaikenlaista uutta. Silloin kehitys on nopeaa, mikä näkyy Mölstadin mukaan varsinkin ”individualististen viljelijöiden Tanskassa”. Ruotsalaiset tekevät enemmän samankaltaisia viinejä ja keskittyvät kuohuvaan.

Münter käy hyvin esimerkiksi tanskalaisesta viljelijästä. Hän innostui viinin tuottamisesta vahingossa.

Sotilasuralta viisikymppisenä eläköitynyt Münter osti puolisonsa Helle Neegaard Münterin kanssa talon, jonka pihalla sattui kasvamaan viiniköynnös. Hän puristi rypäleistä mehua, ja jääkaappiin unohtunut mehu oli joulukuuhun mennessä käynyt natuviiniksi.

”Se maistui mahtavalta! Jotakin tekemistä minulle täytyi keksiä, koska puolisoni jatkaisi työelämässä vielä pitkään.”

Vuosina 2015 ja 2016 Münterit istuttivat 3 200 köynnöstä. Pian halla vei niistä noin tuhat. Ensimmäisen sadon he korjasivat 2020.

Vuonna 2023 Münterien Koruplundin viinitilan Perla Danica Rosé Sparklesin vuosikerta 2021 valittiin Tanskan parhaaksi kaupalliseksi kuohuviiniksi. Viini valmistuu perinteisellä menetelmällä. Parin tuhannen pullon vuosituotantoon pitäisi päästä vuonna 2026, ja tavoitteena tulevaisuudessa siintää 15 000 pullon vuosituotanto.

Moni muukin tanskalaistila on saanut alkunsa eläkepäivien toimeliaisuutena.

Münter kaipaa viinintuotantoon samanlaista osuustoimintameininkiä kuin maan nyt jättimäisen meijeriteollisuuden alkuaikoina runsaat sata vuotta sitten.

”Silloinkin oli paljon pieniä maidontuottajia, kuten nyt on viiniviljelijöitä, mutta meijerit hoitivat tuotteiden valmistuksen ja kehitystyön.”

Münter haluaisi viinejään nykyistä enemmän tarjolle paikallisiin ravintoloihin. Silloin juomakin olisi ruoan raaka-aineiden lisäksi lähituotantoa.

”Voisin kärrätä viinit ravintoloihin vaikka pyörällä. Ei tulisi päästöjä”, hän sanoo.

Pohjoismainen keittiö oman alueen raaka-aineineen on lyönyt perusteellisesti läpi Skandinaviassa, mutta viineissä ei niinkään.

Kööpenhaminalaisravintoloissakin kotimainen viini on vielä harvinaisuus. Siihen on monta syytä: viinintuotanto on vielä hyvin pientä ja viinit ovat myös hintavia, kun niitä vertaa vanhojen viinimaiden suurtuotantoon ja laatuun.

”Olemme vielä pioneereja. Menee pari sukupolvea ennen kuin tanskalaisviinejä on yleisesti supermarketin hyllyissä”, Münter arvelee.

Tiesitkö?

Joitakin satoja hehtaareja

Skandinavian maat ovat viininviljelijöinä toistaiseksi lilliputteja.

Ruotsissa on 45 kaupallisesti toimivaa, itse rypäleitä kasvattavaa viinitilaa. Viiniä kasvaa noin 160 hehtaarilla, mutta Sveriges landbruksuniversitetetin mukaan edellytyksiä olisi parin tuhannen hehtaarin viljelyyn. Kolmessa vuodessa viininviljely on lähes kaksinkertaistunut.

Omaksi ja lähipiirinsä iloksi viiniä kasvattavia on Ruotsissa noin 125 tilaa. Viininviljely on vahvasti keskittynyt Skåneen.

Tanskassa on runsaat sata kaupallista tilaa. Niiden yhteenlaskettu viljelyala on 150–200 hehtaaria. Harrastajaviljelijöitä on Tanskassa yli tuhat. Viinitiloja on koko maassa. Tanskassa ei ole mistään yli 50 kilometriä rantaan, joten ilmasto on leudon merellinen joka puolella.

Norja on Skandinavian viinimaista pienin ja pohjoisin. Siellä kaupallisesti viiniä viljeleviä on vajaat 20 tilaa. Harrastajaviljelijöitä on noin 160. Vuonna 2023 kokonaisviljelyala oli 25 hehtaaria. Viljely on keskittynyt etelään esimerkiksi Oslonvuonon seuduille.

Tiedot ovat peräisin Norjan, Ruotsin ja Tanskan viinialan järjestöiltä ja tilastoviranomaisilta. Osa niistä on arvioita. Vertailun vuoksi: pelkästään Ranskan Bourgognessa köynnöksiä kasvaa 32 000 hehtaarilla.

Suomen nykyinen hallitus on linjannut, että se aikoo hakea Suomea EU:n viinintuottajamaiden listalle hallituskaudellaan.