Ensin piti päästä eroon muutamasta rommiin liittyvästä stereotypiasta: merirosvot ja amerikkalaisten opiskelijabileiden booli, jota juodaan liikaa, liian nopeasti, eikä ainakaan maun vuoksi.

Niitä mielikuvia Adrian Rigopulos halusi välttää, kun hän avasi rommeihin keskittyvän drinkkibaarin Helsingin Kallioon.

Rigopulos on kotoisin Bostonista ja hän on soittanut kontrabassoa Helsingin kaupunginorkesterissa vuodesta 2016. Ei hän koskaan kuvitellut ryhtyvänsä pyörittämään baaria. Mutta sitten hän ihastui rommiin.

Helsingissä oli hyviä drinkkibaareja, mutta Rigopuloksen mielestä rommi oli aliedustettu, eikä sitä käytetty erityisen kiinnostavalla tavalla. Hän halusi laajentaa ihmisten käsitystä rommista ja näyttää, että juomassa on enemmän syvyyttä kuin drinkkireseptien merkinnät vaalea ja tumma rommi antavat ymmärtää. Hogohuone avattiin heinäkuussa 2022.

Rigopulos ajattelee, että viinien ja rommien maailmat eivät lopulta juuri eroa toisistaan.

”Saan enemmän irti rommista, kun tiedän mistä se tulee, miten se on tuotettu ja kuka sen on tuottanut.”

Viinipuheessa sana terroir toistuu usein. Rigopuloksen mielestä väkevien alkoholien kohdalla siitä ei puhuta tarpeeksi.

”Ajatellaan, että kun juoma tislataan, terroir häviää. Se ei pidä paikkansa.”

Tislatuista, väkevistä alkoholeista Rigopulos kiinnostui varhain. Siis jo lapsena.

Rigopulos kokosi meille hyvän elämän reseptinsä.

Kiehtovat sekoitukset

”Olin ehkä kahdeksan, kun kiinnostuin kemiasta. Leikin hullua tiedemiestä ja tein Dr. Dreadful -lelulaboratoriolla nestemäistä karkkia koeputkissa.

Vuotta myöhemmin vanhempani erosivat ja asuin isäni luona joka toinen viikonloppu. Hänellä oli paljon cocktailkirjoja ja valitsin niistä aina uuden drinkin, johon isäni hankki ainekset. Valmistin juoman ja sain maistaa sitä vähän.

Kirjat olivat 1990-luvulta ja juomat sen mukaisia: Sex on the Beach, Fuzzy Navel – old school -cocktaileja.

Oli hauskaa yhdistellä erilaisia makuja ja kirkkaita värejä, rakentaa kerroksellisia shotteja.

Nautin siitä, että sain luoda jotain, joka oli enemmän kuin osiensa summa. Se on mielestäni yhä hyvän cocktailin määritelmä.”

Vahva yhteisö

”Tärkeintä elämässä on vahva yhteisö. Ihmiset, joita rakastat ja jotka rakastavat sinua, joiden kanssa voi nauraa elämälle.

Kun muutin Torontoon opiskelemaan, en tuntenut kaupungista ketään. Liityin Toronto Morris Men -kansantanssiryhmään. Se oli ryhmä eri ikäisiä miehiä. Näyttelijöitä, muusikoita, opettajia. Esiinnyimme kadulla ja lauloimme kansanlauluja pubeissa. Meillä oli todella hauskaa yhdessä.

Uudessa paikassa yhteisön rakentaminen vaatii aina vähän työtä. Pitää jaksaa olla avoin, utelias ja ottaa yhteyttä ihmisiin.

Olen onnekas, sillä taide- ja musiikkipiireissä ihmiset ovat usein avoimia, ystävällisiä ja inklusiivisia. Tunnen ihmisiä muilta aloilta, jotka ovat muuttaneet töihin Suomeen. Heillä ei ole ollut yhtä helppoa.”

Torkut

”Minulta kysytään usein, miksi käytämme nuotteja konserteissa.

Yksi syy on se, että kaupunginorkesterilla on joka viikko uusi ohjelmisto. Näin pystymme ottamaan haltuun suuren määrän uutta ja haastavaa materiaalia nopeasti.

Se on tehokas systeemi. Emme koskaan tylsisty, ja yleisöllä on aina uutta nähtävää.

Aamuisin on harjoituksia ja iltaisin konsertteja, sunnuntaisin teen vuoroja baarissa. Kenraaliharjoitusten jälkeen minun pitää pystyä vielä soittamaan täydellä energialla illan konsertissa.

Torkuilla tasapainotan itseni. Aina ei ole välttämätöntä edes nukahtaa. Riittää, että suljen silmät ja ajattelen mitä tahansa muuta kuin maksamattomia laskuja tai rikkinäistä jääpalakonetta.”

Lukeminen

”Kirjallisuus ruokkii sielua. Hyvän kirjan lukeminen auttaa, jos oloni on masentunut tai tahmea. Rakastan romaaneja ja luen aina oikeita, painettuja kirjoja.

Lukeminen on aktiivista viihdettä. Istut paikallasi, mutta luot mielessäsi paikkoja, tuoksuja, ääniä, ihmisiä. Se on tärkeää mielelle ja aivan erilaista kuin television katsominen.

Yksi viime vuosien suosikeistani on Olga Tokarczukin upea Vaeltajat. Sen novellit käsittelevät matkalla oloa, ihmisen anatomiaa, katoavuutta ja pysyvyyttä.

Juuri nyt luen Barbara Kingsolverin teosta Flight Behavior. Hän onnistuu muutamalla sivulla kuvaamaan kokonaisen kirkkoyhteisön ja heidän väliset suhteensa. Se teki vaikutuksen. Televisiossa yhtä tarkka kuvaus kestäisi useita tunteja. Kirjoittamalla voi tehdä asioita, joihin televisio ei pysty.”

Intensiiviset maut

”Pidän rommeista, joiden maku on vähän funky tai off. Niissä on jotain samaa kuin joissakin natuviineissä. Rommeissa maulle on oma sanansa, hogo.

Yleensä hogo liitetään jamaikalaisiin rommeihin, jotka fermentoituvat pitkään ennen tislausta: rommiin jää todella intensiivinen, monivivahteinen, mehukas ja hedelmäinen maku. Ajattele banaania tai guavaa, joka on niin kypsä, että jos et syö sitä nyt, se pitää heittää pois. Se on maku, joka jakaa mielipiteitä.

Juuri hogo sai minut ensin uteliaaksi ja sitten rakastumaan rommeihin.”

Joustavuus

”Oleellista hyvässä elämässä: älä ota asioita liian vakavasti. Sama pätee hogoon ja fermentointiin – siitä, mikä näytti ensin ongelmalta, kehittyi kiinnostava maku.

Omiin tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen kannattaa suhtautua tosissaan. Mutta jos jokin menee vikaan, on tärkeää pysyä joustavana suunnitelmiensa kanssa. Harha-askeleetkin voivat viedä eteenpäin.

Olin aina halunnut tutustua Pohjoismaihin, mutta on osin sattumaa, että olen nyt täällä.

Ammattimuusikkona en voi vain päättää, missä teen töitä. Kilpailu koe-esiintymisissä on kovaa ja on onnistuttava juuri tiettynä päivänä. Ne ovat hullua lottoa.

Olen onnekas, että sain ensimmäisen orkesterikiinnitykseni Helsinkiin. Rakastan tätä kaupunkia.”