Sienikirjailija Mari Moilanen: ”Jotkut sienet ovat kutkuttavampia kuin toiset”

Kirjailija ja ruokatoimittaja Mari Moilasen syksy ei ole täydellinen ilman mökkimetsän herkkutatteja.

04.09.2025 Heidi Kleemola + kuvat Samuli Moilanen

Mari Moilanen
Mainos - Sisältö jatkuu alla
Mainos - Sisältö jatkuu alla

Mikä on sienikirjailijan suosikkisieni?

Jokaisella sienellä on oma tarkoituksensa, rakenteensa ja makunsa. Jotain sientä voi käyttää siksi, että siitä saa hyvää makua tai vaikka mausteisuutta. Jossain sienessä on kivan napakka rakenne tuomaan purutuntumaa. Pehmeä sieni taas hajoaa hyvin kastikkeeseen ja tuo siihen sakeutta.

Viime vuonna innostuin kehnäsienestä. Tänä vuonna odotan mustavahakkaita. Ennen en niin tykännyt niistä makeuden takia, mutta olen hoksannut, miten herkullisia ne ovat kuivattuina esimerkiksi risotossa. Rakastan myös sikurirouskua ja kultarouskua. Eniten kuitenkin odotan aina mökkimetsäni herkkutatteja Mäntyharjulla. Säilön, kuivatan ja pakastan niitä. Se on sellainen kulinaristinen herkku. Jos en jonain vuonna saisi ollenkaan herkkutatteja, sienisyksystäni jäisi puuttumaan jotain.

Millainen sienestäjä olet?

Yleensä minulla on metsässä ainakin kolme koria ja lähden pois vasta kun ne ovat täynnä. Välillä ajan mökille tyhjentämään korit ja palaan saalispaikalle. Jos lenkkeilen ilman koria, tungen sieniä hupparini huppuun.

Sienihulluuteni on peruja lapsuudestani. Asuin silloin metsän keskellä ja sienet olivat vastassa jo kotiovella. Vanhempani ja isovanhempani opettivat sienistä. Kun muutin aikuisena Helsinkiin, sienet pysyivät elämässäni. Varsinaiseen kukoistukseen harrastukseni lähti, kun ostin perheeni kanssa ensimmäisen mökkimme vuonna 2004.

Nyt mökkeilen Mäntyharjulla, missä on maailman parhaat metsät. Mitä enemmän pääsen sienestämään hyvissä maastoissa, sitä enemmän innostun. Sieni-intoiluni onkin varmaan huipussaan juuri nyt. Sienet liittyvät kaikkeen elämässäni.

Olen antanut somessa paljon sienineuvontaa ja koen ison vastuun, koska osa sienistä on myrkyllisiä. Täytyy tietää, mistä puhuu ja esitellä tuntomerkit oikein. Siksi opiskelin luonnontuoteneuvojaksi vuonna 2024.

Uusin teoksesi Sienikirja (WSOY 2025) yhdistää sienikuvat ja -videot. Millaisia muistoja kirjan teosta on?

Halusin tehdä uudenlaisen sienikirjan, joka esittelee sienet kuvien ja videoiden avulla. Kirjassa on jokaisesta sienestä QR-koodi, jolla pääsee katsomaan videon. Jaan kirjassa myös sienireseptejä ja sienestysvinkkejä. Tavoitteeni oli kertoa sienistä käytännönläheisesti. Niistä kun olisi mahdollista kertoa myös tosi vaikeasti hankalalla termistöllä.

Minulla oli varmaan 52 migreeniä sen kymmenen kuukauden aikana, kun kirjoitin kirjaani. Kirjoitin viime talvena osittain mökillämme. Olen aamuihminen ja aamuisin ajatukseni on kirkas. Heräsin joka aamu kello 4.30 kirjoittamaan. Muut nukkuivat, enkä halunnut laittaa valoja päälle, joten kirjoitin kynttilänvalossa.

Koodari, joka työskenteli sienivideoideni kanssa, sanoi videoitani terapeuttisiksi ja rentouttaviksi. Olen saanut myös useilta vanhemmilta palautetta, että lapset haluavat katsoa sienivideoitani iltasatuina.

Olet kertonut, että kantarellien poimiminen on yhtä jännittävää kuin ajelu possujunalla. Minkä sienen etsimisessä on sinulle eniten taikaa?

Jotkut sienet ovat kutkuttavampia kuin toiset. Odotan aina, että tattiaika alkaa. Kun pääsen herkkutattimetsiini ja alan nähdä ruskeita lakkeja, siitä tulee sellaista säntäilyä. Myös kultarouskun löytäminen saa minut aika villiksi. Mustatorvisieni on jännittävä, koska se piiloutuu hyvin. Myös sillihaperoita on jännä etsiä, koska ne ovat kaikki vähän erinäköisiä. Kaikki sienet eivät ole yhtä jännittäviä. Jos löytää yhden kantarellin, löytää samalla 50. Vaaleaorakas on vähän samanlainen, koska sekin kasvaa runsaina kasvustoina.

Poimivatko suomalaiset tarpeeksi sieniä?

Sienet ovat tällä hetkellä trendikkäitä. Aiemmin sienestys miellettiin vanhojen tätien harrastukseksi, mutta se ei ole todellakaan enää sitä. Sieniä jää kuitenkin hirveän paljon metsiin. Ehkä käytämme sieniä vielä turhan suppeasti. Ihmiset tuntevat keskimäärin melko vähän sieniä ja saattavat etsiä pelkkiä kantarelleja, jolloin kaikki muut sienet jäävät metsiin. Harva on keräämässä haperoita, joten niitä saa etsiä ihan rauhassa.

Olet myös viini-intoilija ja suorittanut WSET 3 -tutkinnon. Miten yhdistelet sieniä ja viinejä?

Minulle viini on vahvasti ruoan kumppani. Mietin aina maistaessani viiniä, mitä haluaisin syödä sen kanssa. Esimerkiksi Loiren laakson punaiset chinonit ovat tosi hyviä sieniviinejä. Niissä on maan ja märkien lehtien makua ja tuoksua, joten ne menevät samaan aromikategoriaan sienten kanssa. Samppanja toimii hienosti sienten kanssa. Olen tehnyt sienidippireseptin, jonka kanssa samppanja on loistava. Valkoviineistä yhdistäisin sienten seuraan kypsää ja ikääntynyttä chardonnayta esimerkiksi Bourgognesta.

”Näen paljon vaivaa metsien koluamiseen ja sienipaikkojen etsimiseen. Tänä vuonna tuntuu olevan hyvä kultarouskuvuosi. Minua ilahdutti, kun löysin Siuntiosta 42 kultarouskua. Kiljuin innosta metsässä. Mutta kaikista maailman sienistä etenkin minä ja Mäntyharjun herkkutatit kuulumme yhteen.”

Lue myös

Mestarien pöydissä Kataloniassa

Espanjan koillisin kolkka Kataloniassa johdattaa Salvador Dalín synnyinseudulle, keittiömestarien vallankumoukseen ja kilpapyöräilijöiden reitille.

Mainos - Sisältö jatkuu alla
Herkullisen runsas talven Viinilehti on ilmestynyt. Etsi uusin numero kauppojen lehtihyllyiltä tai tilaa lehti kotiin.