Suomen hallitus pohtii parhaillaan, nyt huhtikuun lopulla puoliväliriihessään, josko suomalaisista supermarketeista saisi pian ostaa 15-prosenttista viiniä. Nykyraja on piirretty kahdeksanprosenttiseen viiniin ja käymistuotteisiin. Hallitus on sanonut uudistavansa alkoholipolitiikkaa eurooppalaiseen suuntaan. Niin se on jossain määrin tehnytkin.

Hallituksen pohdintaa pohjustaa pääsiäisen alla valmistunut selvitysmies Antti Neimalan selvitys korkeintaan 15-prosenttisten viinien myynnin vapauttamisesta. Selvityksessään Neimala listaa vaihtoehdoiksi viinien vähittäismyynnin sallimisen päivittäistavarakaupoissa, vähittäismyynnin sallimisen ravintoloissa anniskeluluvan yhteydessä tai viinien erikoisliikkeiden perustamisen sallimisen. Selvityksen mukaan vaihtoehdot voisi toteuttaa itsenäisinä uudistuksina tai niistä voisi toteuttaa useita yhtä aikaa.

Selvitys toteaa, että viinien vähittäismyynnin vapauttaminen monopolista on poliittinen kysymys ja painottaa, että ratkaisun on oltava EU-oikeuden mukainen ja täyttää perustuslain vaatimukset.

Selvityksen mukaan Alkon monopolin oikeudelliset ja taloudelliset perusteet pitäisi arvioida huolellisesti uudelleen, jos monopoli kaventuisi vain väkevien alkoholijuomien vähittäismyyntiin.

Selvityksen mukaan lähtökohdat viinien vähittäismyynnin vapauttamiseksi ovat sikäli hyvät, että alkoholilaissa on jo nykyisin toimiva vähittäismyyntilupajärjestelmä. Päivittäistavarakauppa ja anniskeluravintolat ovat harjoittaneet vastuullista alkoholin myyntiä kuluttajille jo vuosikymmeniä.

”On erittäin tervetullutta, että tätä asiaa selvitetään ja että tästä keskustellaan. Näin etenemme kohti nykyistä vapaampaa järjestelmää ja sääntelyn vähentämisen suuntaan”, Viinilehden perustaja ja viinitilallinen Juha Berglund sanoo.

Hän pitää suosituksia luontevina sikäli, että nykyisen suomalaisen alkoholipolitiikan perusteet ovat maailman ja suomalaisten kulutuksen muuttuessa vanhentuneet.

Monopoli pitää purkaa taiten

Berglund on seurannut suomalaisen viinikulttuurin kehitystä ja alkoholipolitiikan kiemuroita poikkeuksellisen monesta kulmasta. Berglund perusti viini- ja keittiötarvikeliike Decanterin vuonna 1987 ja Viinilehden vuonna 1989. Hän pyörittää myös yhdessä tyttärensä Nea Berglundin kanssa viinitilaa Bordeaux’ssa.

Ylenpalttiseen sääntelyyn aika ajoin tuskaantuva Juha Berglund sanoo kannattaneensa alkoholikaupan reipasta vapauttamista vuodesta 1989 lähtien. Nyt hän näkee, että vapauttamisessa pitää edetä hallitusti.

Berglund sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että jonain päivänä Alkon monopoli poistuu.

”Vapauttaminen on erinomainen tavoite pitkällä tähtäimellä. Aina olen kannattanut kilpailua ja vapaata kauppaa. Mutta ymmärrän muun muassa maahantuojien huolet, jos Alkon monopoli purettaisiin yhtäkkiä. Silloin olisi iso riski, että suuret jyräävät pienet”, hän perustelee.

”Myös kauppa todennäköisesti ohittaisi nykyiset pienet maahantuojat heittämällä. Suuri osa pienistä maahantuojista kuihtuisi pois.”

Alkon monopoli on luonut Suomeen poikkeuksellisen markkinatilanteen, jossa maahantuojilla on vain yksi asiakas. Siksi rakennelma pitää purkaa taiten.

”Mutta moneen muuhun Euroopan maahan verrattuna Suomessa on monopolin vaihtoehtona vain parin ison pelurin hallitsema oligopoli, jossa jokainen toimija pyrkii maksimoimaan voittonsa liiketaloudellisilla perusteilla”, Berglund viittaa suomalaisen vähittäiskaupan keskittyneeseen rakenteeseen.

Berglund tunnustaa myös Alkon roolin suomalaisen viinikulttuurin kehittäjänä sekä siinä, että monopoli ohjaa kuluttajia miedompien juomien pariin.

”Alkolla on myös monopoliasemastaan johtuen tarkkaan määritellyt vastuut ja velvoitteet. Sen toiminnan peruspilareita ovat muun muassa tasapuolisuus, avoin hinnoittelu kaikille, asiantuntemus ja pitkäaikainen kokemus kansainvälisellä alalla. Ja sillä on myös esimerkiksi kaikille tuotteille vaadittavat tiukat laatukriteerit ja kontrolli.”

Huhtikuun alkupuolella julkaistiin myös asianajaja ja viinintuottaja Mikko Alkion ja professori Petri Kuoppamäen kirjoittama laajasti alkoholipolitiikkaa käsittelevä kirja Valtion rypäleet, jossa kirjoittajat ehdottavat oman mallinsa monopolin osittaiseksi purkamiseksi ja viinien laajamittaiseksi vapauttamiseksi. Heidän ehdotuksessaan viinin väkevyysrajaksi pitäisi asettaa 18 prosenttia hallituksen mainitseman 15 prosentin sijasta.

Viinipullo mukaan ravintolasta

Riippumatta muista poliittisista päätöksistä Berglund ehdottaa, että alan toiminnan vapauttaminen voitaisiin aloittaa antamalla ravintoloille lupa myydä viinejä ulos Alkon aukioloaikoina. Samaa suosittaa Neimala selvityksessään yhtenä vaihtoehtona. Käytäntö on tuttu monista maista ja se toimii todistetusti. Ravintoloilla on myös vaadittava asiantuntemus viinin myyntiin.

Berglund lähtisi liikkeelle ravintolamyynnin vapauttamisesta, koska se turvaisi ravintola-alan elinvoimaa ja olisi samalla hallittu liike.

”Ravintoloille pitäisi antaa myös mahdollisuus anniskella asiakkaiden itsensä tuomia viinejä korkkirahaa vastaan. Tämäkin Bring Your Own -malli on tuttu monista maista. Se antaa ravintoloille aiempaa tasapuolisemman mahdollisuuden kilpailla juhlatilojen kanssa. Juhlatiloihinhan omien juomien tuominen on usein sallittua, mikä tekee juhlien järjestämisen ´kanniskeluoikeuksin´ varustetuissa juhlatiloissa usein huomattavasti edullisemmaksi verrattuna anniskeluravintoloihin.”

Korkkiraha tarkoittaa, että oman juomansa ravintolaan tuovat maksavat ravintolalle korvauksen pullon avaamisesta ja tarjoilusta. Viiniharrastajat ja muutkin juhlijat voisivat näin tuoda keräilyharvinaisuuksiaan tai tavallisiakin lempiviinejään ravintoloihin.

Muutokset toisivat tullessaan aivan uudenlaisia ravintolakonsepteja ja toimisivat myös aluepolitiikkana, sillä ne elävöittäisivät pieniä paikkakuntia ja tukisivat taloutta.

”Itse näen, että ravintoloilla voisi hyvin olla valikoima laseittain tarjottavia laatuviinejä, joita asiakkaat voisivat sitten maistettuaan ostaa mukaansa kotiin, veneelle tai minne nyt sitten viininsä veisivät.”

”Ainoa, joka tästä saattaisi kärsiä, voisi olla vähäisessä määrin Alko – muuten maahantuojat, ravintoloitsijat ja kuluttajat olisivat kaikki todennäköisiä voittajia”, Berglund arvioi.

Alkoholin kulutus vähenee Suomessa

Supermarketeista on saanut ostaa korkeintaan kahdeksanprosenttista viiniä ja olutta kesäkuusta 2024 lähtien.

Berglund puhuu kaupan kokemusperäisestä arviosta, jonka mukaan noin 20 prosenttia asiakkaista on ostanut näitä viinituotteita. Ensikokeilun jälkeen heistä puolet on jatkanut ostamistaan. Berglund mainitsee myös arvion, jonka mukaan korkeintaan kahdeksanprosenttisten viinien osuus Suomen koko viinin vähittäismyynnistä olisi nyt 14–18 prosenttia.

”Se kuulostaa isolta määrältä, mutta voi hyvin vielä kasvaakin. Alkon osuus vaikuttaa tällä hetkellä olevan hädin tuskin 30 prosenttia Suomen koko alkoholinkulutuksesta. Se on huomattavasti pienempi osuus kuin esimerkiksi Ruotsissa, jonka vähittäismyyjistä vain Systembolaget saa myydä yli 3,5-prosenttisia juomia.”

Täsmällisten kulutusosuuksien laskeminen on kuitenkin varsin hankalaa, koska esimerkiksi matkustajatuontia on melkein mahdotonta tilastoida tarkasti. Berglundin oman arvion mukaan matkustajatuonti on tilastoitua suurempaa, sillä kyselytutkimuksissa ihmiset todennäköisesti vähättelevät omaa tuontiaan.

30 prosenttia on myös sillä tavalla kohtalokas raja, ainakin periaatteessa, että jos Alkon osuus putoaa paljon sen alle, monopolin perustelu EU:ssa vaikeutuu. Vaikka alkoholin myynti on Suomessa vapautunut viime vuosina, on kulutus supistunut lähes dramaattisesti.

”20 vuotta sitten sataprosenttiseksi tislatulla alkoholilla mitattuna kulutus oli yli 15-vuotiailla lähes 12 litraa henkeä kohti. Nyt se on enää vajaat yhdeksän litraa.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yli 15-vuotiaat suomalaiset kuluttivat vuonna 2023 puhdasta alkoholia 8,7 litraa henkeä kohti.

Rajoituksia on siis vaikeaa perustella kulutuksen kasvulla tai kansanterveydellä. Verotulotkaan eivät toimi perusteluna, sillä myös kaupoissa myydystä alkoholista maksetaan veroja.

Paljon avoimia kysymyksiä

Viinien vapauttaminen sisältää kuitenkin vielä paljon avoimia kysymyksiä.

Keskustelu alkoholikaupan vapauttamisesta Suomessa pyörii oletettujen terveyshaittojen ja muiden mahdollisten uhkien ympärillä. Se on ymmärrettävää, sillä iso muutos luo aina käymistilan, joka vähitellen rauhoittuu uudeksi järjestykseksi. Rakennemuutoksissa syntyy aina uusia mahdollisuuksia ja vanhoja käytäntöjä häviää.

Neimalan selvityksen mukaan viinien vähittäismyynnin avaaminen kilpailulle lisäksi kuluttajien valinnanvapautta ja alkoholijuomien saatavuutta ja viinien myyntipaikkojen määrä kasvaisi Alkon nykyiseen määrään verrattuna. Myyntipaikkojen lisääntyessä kuluttajat hyötyisivät asioinnin vaivattomuudesta ja asiointimatkojen lyhenemisestä, selvitys arvioi.

Selvityksen mukaan viinien myynnin vapauttamisella olisi todennäköisesti huomattavia vaikutuksia Alkon toimintaan ja tehtäviin. Viinien vähittäismyyntimonopolin purkaminen johtaisi Alkon markkinaosuuden pienentymiseen, liikevaihdon laskuun ja liiketoiminnan edellytysten heikkenemiseen, millä olisi vaikutuksia myös väkevien alkoholijuomien myyntiin ja niiden myynnin sääntelyyn.

Sinänsä muissa maissa on nähty, että laadukasta viinitarjontaa voi olla ilman monopoliakin eikä alkoholin kulutus ryöstäydy holtittomaksi, vaikka sitä voikin ostaa monesta paikasta. Mutta muutos on myös kulttuurinen, joten se vie aikaa.

Vähittäiskulutuksesta Suomessa oluen ja siiderien osuus on lähes 50 prosenttia, väkevien juomien runsas 20, mietojen viinien 20 ja juomasekoitusten noin kymmenen prosenttia. Jos raja nousisi 15 tai 18 prosenttiin ja jos tämän vahvuisten juomien myynti sallittaisiin ravintoloista ulos, vaikuttaisi se nimenomaan viinien myyntiin eli 20 prosenttiin kokonaiskulutuksesta.

”Paraneeko vai heikkeneekö valikoima, jos 15- tai 18-prosenttiset viinit tulisivat ’maitokauppaan’? Siellä, missä nyt jo on Alko lähellä, ei valikoima varmaankaan laajenisi. Suuriin keskuksiin syntyisi todennäköisesti erikoisliikkeitä, joissa voisi olla parhaimmillaan esimerkiksi Alkon lippulaivamyymälöiden kaltaista erikoistunutta palvelua ja ymmärrystä, mutta tuskin valikoima Alkon lippulaivamyymälöihin verrattuna olisi missään laajempi. Sen sijaan erikoistuneita itsenäisiä myymälöitä voisi tulla useita. Maaseudulla voisi tosin käydä niin, että laadukas viinivalikoima siirtyy kauemmaksi nykyisestä. Mutta sittenhän on nettikauppa”, Berglund pohtii.

”Miten käy hinnoille? Kilpailunhan pitäisi näkyä niissä. Supermarketteihin tulisi varmaankin sisäänheittotuotteita, mutta ne tuskin olisivat viininystävän kannalta niitä laadukkaimpia.”

”Ja miten käy Alkon? Oma näkemykseni on se, että Alkon myymälöiden määrän ei tarvitsisi vähentyä dramaattisesti. Mutta niiden koko varmasti pienenisi merkittävästi”, Berglund toteaa.

”Vedellä laimennus on luonnotonta”

Suomalaisen alkoholipolitiikan erikoislaatuisten kiemuroiden oikominen herättää kysymyksiä lähes loputtomasti. Päätöksiin on livahtanut myös epäloogisuuksia.

”Eikö lakimuutosten pitäisi perustua yhteiskunnalliseen kehitykseen ja heijastella sitä? Ja eikö muutosten pitäisi yhdenmukaistaa kansallisia toimintamalleja EU:n mukaisiksi? Omat ajatukseni lähtevät pitkälti kulttuurisista tavoitteista ja muutoksista.”

Berglund toteaa vielä, että vaikka Viinilehti onkin ollut perustamisestaan 1989 lähtien viininystävän asialla ja viininystävien äänenkannattaja, jo nyt tehdyt lakimuutokset sekä selvityksen alla olevat mahdolliset tulevat lakimuutokset vaikuttaisivat vain varsin rajoitettuun osaan suomalaisia. Läheskään kaikki suomalaisethan eivät juo viiniä.

Alkoholin sallitun pitoisuusrajan nostaminen ruokakaupoissa kahdeksaan prosenttiin on Berglundin mielestä todiste siitä, että päätöstä on ohjannut jokin aivan muu kuin asiantunteva käsitys viineistä tuotteena.

”Viimevuotinen lakimuutos oli ehkä tavallaan liike oikeaan suuntaan, mutta osoittaa mielestäni sen, ettei eduskunnassa ymmärretty viineistä hölkäsen pöläystä.”

”On vain pari viinityyliä, joita luontevasti voi pitää nautinnollisina kahdeksan prosenttiyksikön vahvuisina. Se, että viiniin lisätään vettä tai alkoholia teennäisesti vähennetään, on epäluonnollista. Yhtä hyvin olisi voitu todeta, että viisiprosenttiseen olueen lisätään puolet kuplavettä”, Berglund perustelee kritiikkiään.

”Tämä kahdeksan prosentin Excel-harjoitus on irvikuva poliittisista kompromisseista. Samassa yhteydessä määritelty sääntö siitä, että alkoholi pitää tuottaa käymisteitse, on järjetön. Tislaamalla tai käymisellä tehdyt alkoholit ovat terveydellisesti aivan yhtä haitallisia.”

”Mutta ei tässä vielä kaikki. Odotamme edelleen päätöksiä muun muassa etämyynnin yhteensovittamisesta EU-lainsäädäntöön. Samoin kotiinkuljetukset odottavat tarkennuksia lakiin. Isoon kuvaan voidaan edelleen lisätä vielä varustamotoiminta ja siihen liittyvä tax free -myynti. Ja kirsikkana kakun päällä tällä hetkellä viini-ihmisten keskuudessa kiertää kuva, jossa kahdeksanprosenttista 1,5 litran viinitonkkaa myydään 3,90 eurolla eli 2,60 euron litrahintaan. Hinnassa on mukana arvonlisävero. Kuitenkin pelkästään alkoholivero kyseiselle viinikategorialle on 3,08 euroa ilman alvia. Onko nykyisin laillista myydä alkoholipitoisia juomia halvemmalla kuin alkoholivero?” Berglund kysyy.