Lumihuippuisen Ararat-vuoren siluetti piirtyy Armenian pääkaupungin Jerevanin eteläpuolelle. Tulivuoren laki kohoaa yli 5000 metrin korkeuteen ja Raamatun kertomuksen mukaan Nooan arkki törmäsi siihen vedenpaisumuksen jälkeen. Armenialaisille rakas Ararat ei enää sijaitse maan rajojen sisäpuolella, vaan naapurimaa Turkissa, johon suhteet ovat vähintäänkin vaikeat. Mustanmeren ja Kaspianmeren väliin jäävä Armenia on pitkän historiansa aikana joutunut lähes kaikkien ympäröivien suurvaltojen alistuksen kohteeksi ja maan rajat on vedetty uudestaan lukuisia kertoja. Vaikka muun muassa Persia, Turkki ja myöhemmin Neuvostoliitto ovat hengittäneet Armenian niskaan, pieni maa on onnistunut säilyttämään omanarvontuntonsa ja kulttuurinsa.
”Meitä armenialaisia ei ole koskaan päästetty helpolla ja viinintuotanto on joutunut kokemaan pitkän historiansa aikana lukuisia takaiskuja.”
Maailman vanhin viinitila
Erityisen ylpeitä armenialaiset ovat viinikulttuurinsa pitkästä historiasta. Tutkijat arvioivat, että Georgian ja Armenian alueella on valmistettu viiniä jopa 8000 vuotta. Vuonna 2007 kansainvälinen arkeologiryhmä teki Etelä-Armenian Vayots Dzorin maakunnassa arvokkaan löydön. Kaukasus-vuorten helmasta, Arpa-joen törmältä paljastui suojaisa luola, jota ihminen oli asuttanut 6100 vuotta sitten. Viinikulttuurin kannalta mielenkiintoiseksi luolan tekee se, että sen uumeniin on kaivettu lukuisia tähän päivään asti säilyneitä amforia, joita on käytetty viinin valmistamiseen ja säilyttämiseen. Rajatusti matkailijoille avoinna oleva Areni-luola on tämän hetken tiedon mukaan maailman vanhin säilynyt viinitila.
“Vieraille on aina nostettava malja, sillä he saattavat olla Jumalan lähettejä maan päällä.”
Brandya vai viiniä?
Vieraille on aina nostettava malja, sillä he saattavat olla Jumalan lähettejä maan päällä.
”Kenats’y”, eli kippis sanoo Hovakim Saghatelyan, Trinity Canyon -viinitilan perustaja ja omistaja.
Isäntä on kattanut vierailleen pöydän sireenipensaiden alle ja kaatanut laseihin Trinity 6100 -valkoviiniä, johon käytetyn Khatun Kharji -rypälelajikkeen lausuminen on vähintäänkin haastavaa. Khatun Kharji on yksi vanhoista ja edelleen Armenian viinitarhoilla viljeltävistä vaaleista lajikkeista. Valkoviinin tuoksua voisi etäisesti verrata paremmin tunnettujen Sauvignon Blanc -viinien sitruksisiin ja ruohoisiin aromeihin.
Hovakim on mainio tarinankertoja. Ranskan Montpellierissa ja Saksan Geisenheimissä oppinsa saanut mies tituleeraa itseään insinööriksi, runoilijaksi ja keksijäksi. Vuonna 2009 hän perusti tovereidensa kanssa pienen viinitilan Etelä-Armeniaan alueelle, jota pidetään maan viinin kehtona.
”Meitä armenialaisia ei ole koskaan päästetty helpolla ja viinintuotanto on joutunut kokemaan pitkän historiansa aikana lukuisia takaiskuja”, Hovakim kertoo.
Kun Armenia liitettiin Neuvostoliittoon vuonna 1917, Moskovassa päätettiin, että maa sopii paremmin brandyn kuin viinintuotantoon. Naapurimaata Georgiaa taas kannustettiin valmistamaan tuon ajan makuun sopivia makeita punaviinejä. Kremlissä tehty päätös tisletuotantoon keskittymisestä oli kuolinisku Armenian pitkälle viinikulttuurille. Vielä tänäkin päivänä lähes 80 prosenttia Armenian viinitarhoilla kypsyvistä rypäleistä päätyy maan suuriin tislaamoihin brandyn raaka-aineeksi.
Armenian uusi nousu viinimaailman kartalle
Hovakim katsoo kuitenkin ajan olevan valmis viinikulttuurin uudelle esiinmarssille.
”Armeniassa on jo 72 viinitilaa ja tiedän, että lisää on tulossa”.
”Amforat ovat osoitus siitä, että vaikka viininvalmistuksen teknologia kehittyy koko ajan, tuhansien vuosien takainen malli toimii yhtä hyvin kuin kourallinen uusia.”
Kilpailu viinimarkkinoilla on kovaa ja Armenia voi erottua vain keskittymällä omien alkuperälajikkeiden viljelyyn. Massatuotantoon Armenialla ei edes luonnonolosuhteiden puolesta olisi mahdollisuutta, sillä jylhien Kaukasus-vuorten ympäröimälle alueelle Etelä-Armeniassa ei voi istuttaa suuria viinitarhoja. Viininviljelijöiden on löydettävä pienet laaksojen pohjat, joissa luonnon olosuhteet tarjoavat mahdollisuuden köynnösten viljelyyn. Luonnonmukainen viljely on ollut Trinity Canyon -tilan periaate perustamisesta lähtien ja se on toistaiseksi ainoa viinitila, jonka pullojen etiketeissä kerrotaan luomusertifikaatista.
Pienuuden ekonomia näkyy myös Trinity Canyonin kellarissa. Sen sisään mahtuu viinintekijän lisäksi vain muutama vieras, eikä kellaria ei voi ylistää kovinkaan edustavaksi. Hovakim esittelee kellarin nurkkaan nostettuja ja betonista valettuja amforia.
”Amforat ovat osoitus siitä, että vaikka viininvalmistuksen teknologia kehittyy koko ajan, tuhansien vuosien takainen malli toimii yhtä hyvin kuin kourallinen uusia”, hän sanoo.
Vierailun päätteeksi Hovakim kehottaa maistamaan Areni-lajikkeesta valmistettua punaviiniä, joka on saanut kypsyä kellarin perällä olevissa kaukasialaisissa tammitynnyreissä.
”Raamattu kertoo, että kun Nooan arkki törmäsi Ararat-vuoreen ja aluksen kapteeni uskaltautui astumaan kuivalle maalle, hän istutti vuoren rinteille arkissa säilyneitä Areni-pistokkaita”, isäntä tarinoi.
Nooan kertomusta voi olla vaikea vahvistaa, mutta se tiedetään, että Areni on erittäin vanha lajike ja sitä on viljelty Armeniassa sekä länsinaapurissa Turkissa jo tuhansia vuosia. Tummanpunaisen viinin tuoksu on kirsikkainen, mausteinen ja aavistuksen vaniljainen. Tanniineja punaviinissä ei juurikaan ole, mutta mehukasta hedelmäisyyttä sitäkin enemmän. Ei ihme, että arenia tarjotaan Armeniassa usein yrteillä maustettujen ja hiilloksen päällä mureaksi kypsyneiden karitsankyljysten kanssa.
Kaukasiasta Yhdysvaltoihin ja takaisin
Kuivaan ja köyhään maahan istutettuja nuoria ja vielä hentoja viiniköynnöksiä ilmestyy näkyviin, kun lähestytään Van Ardin viinitilaa. Vaatimattoman piharakennuksen edessä vastassa seisoo täydellisesti englantia puhuva nuori emäntä Ani Mouradian. Syy erinomaiseen kielitaitoon selittyy naisen synnyinmaalla, Yhdysvalloilla, jonne Mouradian isä Varuzhan Mouradian muutti Armenian vielä kuuluessa Neuvostoliitoon.
Armenian itsenäistyttyä ja poliittisten olojen vakiinnuttua Varuzhan päätti tehdä jotain rakkaan synnyinmaansa eteen ja muutti takaisin Kaukasiaan vuosituhannen vaihteessa. Armeniassa Varuzhan etsi parasta mahdollista paikkaa uudelle viinitilahankkeelleen ja löysi sen Sasunikin laaksosta.
Auringon mukaan nimettyä laaksoa suojaavat kuumilta tuulilta Ararat-, Aragats- sekä Ara-vuoret ja kun maakaupat oli tehty, alkoi työläs köynnösten istutus kovaan maahan.
”Isäni tahdon mukaan etenemme projektissa hitaasti ja seuraamme tarkasti millaisen vastaanoton viinimme saavat niin täällä Armeniassa kuin kansainvälisestikin”, Ani kertoo.
”Istutimme ensimmäiset viiniköynnökset vuonna 2008 ja ensimmäisiä viinejä pääsimme maistamaan 2013”.
Myös Van Ardilla uskotaan perinteisiin armenialaisiin rypälelajikkeisiin ja siihen, että vain alkuperäiset lajikkeet voivat peilata maan erityispiirteitä ja innostaa viininystäviä tutustumaan pienen maan viineihin. Anin mukaan armenialaisilla viinitarhoilla viljellään jopa 400 eri rypälelajiketta. Näistä kolme punaista ja yksi valkoinen valikoitui istutettavaksi Van Ardin viinitilalle.
Punaviinien mekka
Keskipäivän kevätaurinko tuntuu läkähdyttävältä, joten Ani hakee viileästä pullon Voskehat-lajikkeesta valmistettua valkoviiniä.
”Perinteisesti Voskehatia viljeltiin suuria määriä armenialaisten tislaamoiden tarpeisiin, mutta nykyisin siitä valmistetaan kepeitä ja hedelmäisiä valkoviinejä, jotka sopivat maisteltavaksi vaikkapa aperitiivina” Ani sanoo kohottaessaan lasinsa.
Lajikkeen nimi tarkoittaa kultaista siementä ja sitä pidetään viinitarhojen vaaleana kuningattarena. Van Ardin voskehat on tuoksultaan melko ujo, mutta sen hennoista aromeista voi erottaa vaaleita kukkia ja yrttisyyttä. Armenia on perinteisesti tummien punaviinien maa ja maassa valmistetut valkoviinit ovat lämpimän ilmaston ansioista matalahappoisia ja sen seurauksena melko vaisuja maultaan.
”Perhetilamme yksi päämääristä on valmistaa viiniä, joka on harmoninen sekoitus tarhoilla kypsyvistä punaisista lajikkeista” Ani kertoo.
Van Ardi Classic Blend -punaviini on valmistettu Areni-, Kakhet- ja Haghtanak-rypäleistä. Viini osoittaa, että vaikka lopputulos ei vielä emännän mukaan ole täydellinen, oikealla tiellä ollaan. Purppuranpunaisen ja mehukkaan punaviinin tuoksu on kypsän luumuinen ja suklainen.
”Avaamme usein pullon Classic Blendia, kun isä sytyttelee grillihiiliä ja koko perhe on koossa.”
