Näinhän se Raamatun vanha myytti menee, eikö? Paitsi ettei mene. Raamatun alkukertomuksissa mainitaan kyllä paratiisin puutarha ja sen kielletty hedelmä – mutta sitä ei Raamatussa sanota, mikä se hedelmä oli. Kertomuksessa puhutaan vain hedelmästä. Vastaavasti kertomusta Aatamista, Eevasta, käärmeestä ja hedelmästä on totuttu sanomaan syntiinlankeemuskertomukseksi, mutta itse kertomuksessa ei puhuta synnistä sanaakaan. Kielletyn hedelmän syömisestä seuraa kyllä syyllisyyttä ja häpeää, ja siitä seuraa paratiisista karkottaminen, mutta synnistä Raamattu ei tuossa kohdassa sano halaistua sanaa.
Ensimmäinen Mooseksen kirja on nykytietämyksen mukaan kirjoitettu Lähi-idässä 500-luvulla ennen kristillistä ajanlaskua. Kertomukset ovat kulkeneet suullisina nuotiotarinoina sukupolvelta toiselle kauan ennen kuin ne saivat kirjallisen muotonsa.
Omena on kotoisin Keski-Aasiasta, ja Kiina on edelleen maailman merkittävin omenantuottajamaa; lähes puolet maailman omenoista kasvaa Kiinassa. Siihen aikaan, kun kertomus rakkauden tyyssijaan, paratiisiin, luikerrelleesta käärmeestä syntyi Lähi-idän paimentolaisten keskuudessa, he eivät todennäköisesti tienneet omenasta yhtään mitään.
“Viinilasissa voi edelleen viipyillä paitsi lyijykynä, nahkatohveli ja tallintakunen, myös kadotetun paratiisin tuoksu.”
Paratiisin hedelmä saattoi pikemminkin olla viikuna, sillä viikunapuu mainitaan samassa kertomuksessa. Sen lehdistä ensimmäiset ihmiset, opittuaan häpeämään omaa alastomuuttaan, askartelivat itselleen alusvaatteet. Muita yleisiä hedelmiä Lähi-idässä tuohon aikaan olivat taateli ja granaattiomena. Sitrushedelmätkin olivat jo ehtineet kulkeutua Aasiasta Lähi-itään, mutta omppu oli vielä tosi harvinaista herkkua.
Kielletty hedelmäpuu oli ”hyvän- ja pahantiedon puu”. Siitä johtuu omenan joutuminen syyttä suotta maailmanhistorian ensimmäisen konfliktin välikappaleeksi, sillä latinan kielen ”malum” tarkoittaa sekä pahaa että omenaa. Ne vain lausutaan eri tavalla: silloin kun tarkoitetaan omenaa, sanotaan ”maalum”, paha taas lausutaan lyhyellä a:lla ”malum”. Mutta yhtä kaikki: kirjoitettuna latinan ”bonum et malum” voi tarkoittaa joko ”hyvän ja pahan” tai ”hyvän ja omenan”. Kun hepreaksi alun perin kirjoitettu kertomus aikanaan käännettiin latinaksi, tuosta kaksoismerkityksestä oli lyhyt matka siihen, että paratiisin hedelmä alettiin taiteessa kuvata omenaksi.
“Myös sellainen vanha rabbiininen tulkintaperinne tunnetaan, että kielletty hedelmä olisikin ollut viinirypäle, joskus jopa rypäleistä puristettu viini.”
Oppineitten juutalaisten tulkintaperinteessä paratiisikertomuksen hedelmänä on usein pidetty juuri taatelia tai viikunaa, joskus myös vehnää. Myyteissä kaikki on mahdollista, ja viljakin voi kasvaa puussa. Kaikki nuo ovat elämänvoiman ja yltäkylläisyyden symboleita. Myös sellainen vanha rabbiininen tulkintaperinne tunnetaan, että kielletty hedelmä olisikin ollut viinirypäle, joskus jopa rypäleistä puristettu viini. Eikä tuon vanhan tarinan opetus siis ole, että kielletty hedelmä olisi itsessään kartettavaa, vaarallista, synnillistä tai pahaa. Huono juttu on se heikkotahtoisuus houkutusten edessä.
Viiniköynnös esiintyy monissa paratiisiin liittyvissä legendoissa. Joidenkin tarinoiden mukaan jumalallista karkotusmääräystä toteuttamaan joutuneet vartioenkelit olisivat nyhtäneet paratiisista viiniköynnöksen Aatamin ja Eevan matkaan ennen kuin sulkivat portin heidän takanaan. Siksi viinilasissa voi edelleenkin viipyillä paitsi lyijykynä, nahkatohveli ja tallintakunen, myös kadotetun paratiisin tuoksu.
Ja voihan olla, että paratiisissa todella kasvoi omenapuu. Se selittäisi Calvadoksen kunnollisuuden.
