Varpu Tiihosta jännittää. Ensimmäinen vuosikerta hänen valmistamaansa viiniä kypsyy ranskalaisissa tammitynnyreissä tuttavan varastorakennuksessa Valle Hermoso -laaksossa Chilessä. Pian noin 600 litraa, kolme pientä 225 litran tynnyriä, on valmista juotavaksi ja myytäväksi.
”Viini on luomua ja siinä on Malbecia, lempirypälettäni. Malbecin takiahan tässä ollaan”, Varpu hymyilee.
Kuopiosta Viña Vik -viinitilalle
Vielä neljä vuotta sitten kuopiolainen Varpu työskenteli Alkon myyjänä. Taskussa oli matkailualan restonomin tutkinto ja kakkostason Wine and Spirit Education Trust (WSET) -todistus. Into perehtyä viinivalmistukseen oli kova ja Varpu päätti hakea Malbec-rypäleen innoittamana työharjoitteluun Argentiinaan.
”Mutta Etelä-Amerikassa harjoittelupaikkoja olikin vain Chilessä. Lähdin siis sinne”, Varpu kertoo.
Tarkoitus oli suorittaa työharjoittelu Chilessä, kiertää sen jälkeen Etelä-Amerikkaa ja palata Suomeen tai muualle Eurooppaan.
Työharjoittelu oli turistioppaana toimimista Viña Santa Cruzin viinitilalla.
”Turistioppaan työ ei ollut kuitenkaan sitä, mitä hain. Tavoitteeni oli päästä työskentelemään viinin tuotannon pariin”, Varpu sanoo.
Uusi työpaikka löytyi arvostetulta Vina Vik -viinitilalta, jonka on perustanut norjalais-urugualainen miljonääri Alexander Vik.
”Viinitilalla on alusta asti ollut mukana ranskalais-chileläinen huippuenologi Patrick Valette. Hänet tunnetaan parhaiten ranskalaisten Chateau Margaux – ja Chateau Pavie -viinitilojen enologina”, Varpu kertoo.
Työharjoittelusta kodiksi
Varpu työskentelee nykyään viinitilan turismi- ja asiakaspalvelupäällikkönä.
”Viña Vikilla voi päivittäin osallistua viinitilakierroksille ja viinimaisteluihin, tai jäädä lounastamaan tilan ravintolaan. Vieraina käy paljon miljönäärejä ja julkkiksia ympäri maailmaa, kuka vaan voi työpäivän aikana kävellä vastaan”.
Varpu on viihtynyt Chilessä niin hyvin, että muutaman kuukauden pituiseksi ajateltu reissu on venynyt vuosiksi. Asiaan on vaikuttanut muukin kuin viini.
”Kun tapasin sulhaseni Jhovanyn, Etelä-Amerikan retki muuttui pysyväksi”, Varpu hymyilee ja jatkaa:
”Yhteinen talomme valmistui viime syksynä Jhovanyn maanviljelijäisältä ostamallemme tontille Valle Hermoso -laaksoon. Tämä on ihan maaseutua, ikkunasta näkyy vuoria ja maissipeltoja.”
Kolmen kilometrin päässä sijaitsee Caliterran viinitila, jossa Jhovany työskentelee. Tila on yksi Chilen vanhimmista Errazuriz-perheen omistamista viinitiloista.
Haaveilusta toteutukseen – Oman viinin valmistus
”Koska Jhovany osaa viininteoon käytännön ja minä teorian, aloimme suunnitella oman viinin tekemistä. Eletäänhän tässä keskellä Colchaguan viinialuetta.”
Koska Varpu halusi viiniinsä ehdottomasti Malbecia, pariskunta alkoi etsiä viljelijää, joka myisi heille rypäleitä. Sellainen löytyikin pian.
”Espanjalainen viininostajaystäväni vinkkasi Lololin laaksossa sijaitsevasta pienestä Nerkihue-viinitilasta. Laakso sijaitsee lähellä merta, joten siellä puhaltaa viileä tuuli ja ilmasto on kostea. Nämä olosuhteet korostavat Malbec-rypäleiden mineraalisuutta, karhunvatukkaista ja tummien marjojen syvää makua”, Varpu kertoo.
Malbec-rypäleiden lisäksi Varpu ja Jhovany ostivat Carménere- ja Cabernet Sauvignon -rypäleitä Viña Vikin tarhoilta Cachapoal-laaksosta.
”Cachapoalissa vaikuttaa Lololia kuivempi ja kuumempi tuuli, joten siellä kasvaneista rypäleistä tehdyssä viinissä voi maistaa enemmän tummia hedelmiä ja marjoja, hentoa mausteisuutta sekä kypsiä ja elegantteja tanniineja.”
Ensimmäinen vuosikerta omaa viiniä valmistui mahdollisimman luonnonmukaisesti, käsityönä ja perinteisiä menetelmiä käyttäen.
”Minun, kuten monen muunkin, mielikuvaani Chilen viineistä hallitsivat isot viinitalot ja niiden helposti juotavat viinit. Täällä asuessani olen löytänyt pienen tuotannon viinitiloja, joissa on palattu perinteisiin menetelmiin, kuten villihiivan käyttöön. Monet tekevät viinejä myös luomusti, vegaanisti ja biodynaamisesti. Sellaisen viinin minäkin halusin tehdä”, Varpu sanoo ja jatkaa:
”Onneksi rypälemäärämme oli pieni. Poljimme rypäleet jaloin ja voin sanoa, että viininvalmistusprosessi vaati paljon niin käsi- kuin jalkatyötäkin”, Varpu naurahtaa.
Viini valmistettiin tuttavan varastotiloissa. Samassa tilassa se myös kypsyy ranskalaisissa tammitynnyreissä. Lopulliset rypälesekoitukset tehdään pian. Sitten ensimmäinen erä on valmis nautittavaksi. ”Osan viineistä nautimme itse ja osan myymme paikallisille.”
Varpun ja Jhovanyn suunnitelmissa on rakentaa tänä vuonna kotipihalleen rakennus, jossa he voivat jatkossa tehdä ja kellaroida viiniä.
”Silloin pääsen oikeasti tekemään sitä, mitä olen pitkään halunnut – eli tuottamaan mahdollisimman laadukasta ja luonnonmukaista viiniä itse alusta loppuun”, Varpu iloitsee.
