Ihmiset

Kjell Westö – Elämä on liian lyhyt hienosteluun

03.01.2020 Pirjo Houni + Kuva Marica Rosengard/Otava

Kirjailija Kjell Westö on helppojen punaviinien ystävä. Portugalilaiselta hotelli-isännältä saadussa pullossa ei ollut edes etikettiä, mutta kun sen avasi keskellä Suomen pimeintä marraskuuta, se maistui taivaalliselta.

Mitä ruokaa himoitset juuri nyt?

Joulun ja vuodenvaihteen mässäilyjen jälkeen jotain kevyttä ja raikasta. Ehkäpä sushia, oikein hyvää sellaista. Grillattua avokadoa ponzu-kastikkeen kanssa. Ja kevyesti grillattua sashimia.

Mitä juomaa nauttisit mieluiten sen kanssa?

Olen tammikuun alun tyyliin tylsä. En vietä nenänvalkaisukuukausia, koska juon muutenkin tosi vähän, mutta tämän hetken ruokajuoma on jääkylmä ja raikas vesi.

Lempiviinisi?

Olen helpon punaviinin ystävä. Lempiviinini vaihtelee. Minulla on rustiikki maku. En päässyt hienostelussa edes alkuun ennen kuin jo huomasin, että pidin avoimista, täyteläisistä, hedelmäisistä ja suhteellisen edullisista viineistä eniten. Eräs viime vuoden suosikeista oli Alkon valikoimista löytyvä italialainen Susumaniello.

Portugalilaiset punaviinit ovat usein olleet hinta-laatu -suhteeltaan hyviä. Pidän myös kalifornialaisista viineistä, vaikka amerikkalaiset tuntuvat itse monesti halveksivan niitä. Seghesion Old Vine Zinfandel oli takavuosien suosikki, kun halusin oikein hemmotella itseäni – se ei ole aivan halpa.

Rakkain ruokaan ja juomaan liittyvä muistosi?

Niitä on monia. Kun sain ensimmäisen kerran Italiassa oikein taivaallista tagliataa. Tai kun tajusin aikoinaan valmistaneeni ensimmäistä kertaa onnistunutta pataruokaa, roomalaista lammaspataa. Tai kun vaimoni kanssa savustimme toissakesänä pari itse pyytämäämme kuhaa, ja siitä tuli koko kesän maukkain ateria.

Ostin Yhdysvalloissa pullon Francis Coppolan viinitilan Director’s Cut -punaviiniä. Se oli niin hyvää, että harmittelin, etten tuonut Suomeen koko laatikollista.
Rakkaimpiin viinimuistoihin kuuluu myös Portugalissa alentejolaiselta hotelli-isännältä saamani pullo paikallista juuri pullotettua viiniä. Pullossa ei ollut edes etikettiä, mutta kun avasimme sen keskellä Suomen pimeintä marraskuuta, se maistui taivaalliselta.

Millaisissa ravintoloissa mieluiten käyt?

Konstailemattomissa, joissa on lämmin ja vapautunut tunnelma. Ja tietysti hyvää ruokaa, mutta konstailemattomalla tavalla valmistettua. Olen saanut kokeilla fine diningia – olen siis etuoikeutettu – mutta olen todennut, ettei se ole minua varten. Elämä on liian lyhyt hienosteluun.

Viimeisin hyvä ravintolakokemukseni oli vaasalaisessa ravintola HEJMissä, marraskuussa meren rannalla. HEJM on toki hieno, muttei ylettömän kallis. Annoksissa on muikea hyvän kotiruoan vivahde.

Kirjailija Kjell Westön romaaniin perustuvaa näytelmää Rikinkeltainen taivas esitetään Kansallisteatterissa.
Westön ja kirjailija Juha Itkosen kirjeenvaihdosta koostuva kirja 7+7 ilmestyi viime syksynä.

Vastaavia artikkeleita

Viinintuottajien koronapäiväkirjat: Franco Conterno

28.05.2020 Viinilehden toimitus + kuvat Franco Conterno

Samuli Pasanen: Korona ja ravintola-alan ahdinko

28.05.2020 Samuli Pasanen + Kuva Sami Piskonen

Japani matkalla viinimaaksi – Viinityylit ja -rypäleet ilahduttavat!

27.05.2020 Veli-Antti Koivuranta + kuvat Ai Nakajima