Millainen taide sytyttää sinut?

”Koomikot saavat kananlihalle. Taitavimmat stand up -koomikot ovat tämän päivän shakespeareja, gogoleja ja cervanteseja. Aivan kuten nämä herrat aikoinaan kiteyttivät jotakin olennaista omasta ajastaan, parhaat stand up -tyypit tekevät nyt saman. Silti komiikkaa pidetään Suomessa edelleen pinnallisena; etenkin taidepiireissä, joissa tunnutaan arvostavan kärsimystä ja vakavuutta. Mikään ei kuitenkaan ole niin vaikeaa kuin saada ihmiset nauramaan koko illan ajan. Ihailen suunnattomasti tätä taidemuotoa – koomikoiden ammattitaitoa, pokkaa ja tilannetajua.”

Miten itse palaudut esiintymisten jälkeen ja hektisen keikkaputken aikana?

”En enää suostu esiintymään enempää kuin viisi iltaa putkeen. Vielä muutama vuosi sitten saatoin soittaa jopa 10–12 peräkkäisenä iltana. Edestakainen matkustaminen uuvuttaa, sillä keikkapaikat Euroopassa eivät aina sijaitse loogisesti toisiinsa nähden.

Siinä missä parikymppinen Iiro palautui keikkojen jälkeen vetämällä lärvit, koska keikan jälkeen oli aina juhlat, 35 ikävuoden kieppeillä tajusin, että tätä ammattia pystyy harjoittamaan ilman juhlimistakin. Silti, jos saisin elää uudelleen, eläisin 1980-luvun lopun juuri samalla tavoin. Mutta nyt kun on omia lapsia, humalassa toikkaroivan ihmisen katseleminen tuntuu lähinnä hölmöltä.”

Entä millainen ruoka auttaa jaksamaan keikkamatkoilla?

”Olen jo pitkään syönyt mahdollisimman terveellisesti ja kevyesti, lähinnä kalaa ja kasviksia. Vähähiilihydraattista, gluteiinitonta ruokaa. Ja muutoksen huomaa! Kun syön oikein, jaksan painaa mielettömällä energialla koko päivän. Uskon, että hyvällä ravinnolla moni sairauskin saataisiin hoidettua.”

Miten vastuullisuus näkyy ruokavalinnoissasi ja elämäntavassasi?

”Meidän pitäisi oikeasti puhua vain ilmastonmuutoksesta, mutta sen sijaan höpisemme Brexitistä, sotesta ja kaikesta muusta turhasta. Koen, että oma ympäristötekoni on tämä ruokavalioasia ja siitä avoimesti puhuminen. Puhun puhtaan ruoan ja lähiravinnon puolesta aina kun vain voin. Jos syömme hyvin, voimme paremmin, ja sillä on suora vaikutus niin toisiin ihmisiin lähellämme kuin kansanterveyteenkin. Alkoholin jätin jo yli 10 vuotta sitten, ja painan nykyään 50 kiloa vähemmän.

Jatkuva lentämiseni ei tietenkään pelasta ympäristöämme, mutta se vaan on työni puolesta välttämätöntä: ihmiset eivät tule luokseni kuuntelemaan soittoani, joten minun pitää matkustaa heidän luokseen. Autoa sen sijaan en ole käyttänyt sen jälkeen, kun muutimme perheeni kanssa Sipoosta Töölöön. Olen joukkoliikennefani, en käytä taksiakaan.”

Mistä koostuu nykyään Iiro Rantalan hyvä elämä?

”Säännöllisyydestä ja spartalaisuudesta! Liikun ainakin kuutena päivänä viikossa – ja myönnän addiktoituneeni. Aamut aloitan juoksemalla, pilates-treenillä tai kuntosalilla. Mutta en tähtää maratonille tai supermieskisaan. Haluan vain voida hyvin ja petrata yhä ruokavaliotani. Niin paljon kuin lääkäri Antti Heikkilää on lyöty mediassa viime aikoina, koen hänen ketodieettinsä sopivan minulle.”

Voiko musiikista päästää hetkeksikään irti?

”En pääse pakoon musiikkia; se pyörii päässäni koko ajan – ja häiritsevästi silloin, kun yritän saada unta. Paras tapa onkin uuvuttaa itsensä esimerkiksi lenkillä. Silti iltaisin menee vähintään tunti, ennen kuin omat tai muiden kappaleet lakkaavat pyörimästä päässä. Koska päiväni kuluvat musiikin parissa, hiljaista hetkeä on vaikea löytää. Kuuntelenkin hyvin harvoin musiikkia muuten kuin livenä. Haluan aina nähdä sen muusikon, josta tykkään.”

Missä ovat seuraavat musiikilliset tavoitteesi?

”Työn alla on kaksikin isoa juttua, joista en voi vielä puhua. Mutta uusi levyni, pianoa ja komiikkaa herkullisesti yhdistelevä My Finnish Calendar, ilmestyi elokuussa. Levy on minulle hyvin rakas, koska sen mustan huumorin sävyttämät tarinat kertovat siitä, mitä meidän suomalaisten pääkopassa tapahtuu vuoden eri kuukausina – mehän olemme kesällä aivan eri ihmisiä! Hyödynnän levyllä ensi kertaa myös flyygelin rungosta kuuluvia ääniä.

Keikkailen levyn tiimoilta koko kesän Suomessa ja ulkomailla. Rakastan kesäkeikkojen tunnelmaa, olivat ne sitten Ranskassa tai Sysmässä. Ja tietysti haluan tuvan täyteen 5. joulukuuta, kun My Finnish Calendar huipentuu ensimmäiseen soolojazz-keikkaani Musiikkitalossa.

Jatkossa myös ooppera on taidemuoto, johon tulen suuntautumaan enemmän. Viime vuonna tein Minna Lindgrenin kanssa ensimmäisen oopperani, Pikaparantolan. Lisäksi sävellän parhaillaan musiikkia Virpi Suutarin tekeillä olevaan Alvar Aalto -dokumenttiin. Ja jottei elämä olisi vain musiikkia, olen aloittanut intensiivisen saksan kielen opiskelun. Vaikka olen pärjännyt kaikki nämä vuodet Keski-Euroopassa englannilla, itseäni alkoi häiritä se, etten osaa saksaa.”