Bloggarista viinikirjailijaksi
Kun Simon J Woolf julkaisi vuonna 2018 Amber Revolution -kirjansa, hän nousi hetkessä viinimaailman huipulle. Uran alku oli kuin elokuvasta: yksikään kustantaja ei suostunut julkaisemaan lähes tuntemattoman bloggaajan kirjoittamaa esikoisteosta, mutta kun kirja viimein saatiin painettua, se valittiin New York Timesissa viiden parhaan viinikirjan joukkoon.
“Vuoden ajan yritin löytää kirjalleni kustantajaa. Lupasin itselleni, että kolmentoista hylkäyksen jälkeen kustantaisin kirjan vaikka itse”, Simon sanoo.
Kun sitten kolmastoista kustantaja vastasi ”ei kiitos”, oli aika lunastaa itselle tehty lupaus. Simon päätti rahoittaa kirjan start up -ajan hengessä joukkorahoituksella.
“Rahoituksen kerääminen oli kovaa työtä, mutta onneksi sain paljon apuja ystäviltäni. Ennen rahoituksen aloittamista kävin jopa kurssin joukkorahoituksen markkinoinnista ja kohdeyleisön löytämisestä.”
Oranssiviinien asiantuntija
Mutta miten Simonista tuli johtava oranssiviinien kirjoittaja maailmassa?
“Oikeastaan vahingossa. Kun aloitin viiniblogini vuonna 2011, vastaan tuli paljon erikoisen värisiä viinejä, joista oli käytännössä mahdotonta löytää tietoa. Tuskailin asian kanssa muutaman vuoden, mutta 2014 turhauduin ja päätin, että jos kukaan muu ei asiasta kirjoita, niin teen sen sitten itse.”
Joukkorahoituskurssin käyminen kannatti ja kamppanja tavoitti yleisönsä. Kirjan rahoitukseen osallistui lähes neljäsataa lahjoittajaa. Kirjan loppuun kootussa lahjoittajalistassa komeilee muutamia suomalaisnimiäkin.
“Kaikista kirjan lahjoittajista tunsin ehkä puolet. Naturalviiniyhteisö on globaali ja toisiaan tukeva.”
Amber Revolution – ei aivan tavallinen viinikirja
Amber Revolution ei ole vain viinikirja, vaan se käsittelee ansiokkaasti myös viinialueiden historiaa. Kirja keskittyy oranssien viinien keskuksiin eli Georgiaan sekä Italian ja Slovenian raja-alueeseen, joiden molempien historiaan liittyy paljon sotaa ja sortoa.
“Kirjan historialliset osuudet olivat pelottavimmat kirjoittaa, sillä en ole historioitsija. En myöskään halunnut nolata itseäni kirjoittamalla historiaa väärin.”
Mitä ovat oranssiviinit?
Oranssi väri viiniin tulee, kun valkoviinirypäleiden mehu viettää normaalia pidemmän ajan rypäleiden kuorien kanssa. Siihen yhtäläisyydet oranssien viinien sisällä melkein loppuvatkin.
“Oranssien viinien spektri on yhtä laaja kuin puna-, valko- ja roseviineilläkin. Tyylejä on useita ja monet menevät myös hieman päällekkäin.”
Kirjassaan Simon jakaa oranssit viinit seitsemään luokkaan kevyemmistä täyteläisiin ja aromaattisista tanniinisiin, unohtamatta harvinaisempia oransseja kuohuviinejä.
“Unelmani on, että viimeistään 10–20 vuoden päästä näistä viineistä puhutaan samoin kuin puna- ja valkoviineistäkin.”
Nähtäväksi jää toteutuuko hänen visionsa oranssista tulevaisuudesta. Toistaiseksi kotimainen monopolimme ei edes tunnista termiä oranssiviini, joten työtä tällä saralla riittää. Kotimaiset ravintolat ja kuluttajat ovat kuitenkin ottaneet askeleen eteenpäin ja monia Amber Revolutionin suosittelemia viinejä voi löytää laadukkaista ravintoloista ja viinibaareista.
Suosikkiviinit
Oranssien viinien vallankumousta seuratessaan Simon on nähnyt ja maistanut paljon viinejä. Mitkä niistä ovat hänen omia suosikkejaan?
“Pitkään rypäleenkuorilla käyneet ja kypsyneet Ribolla Gialla -rypäleviinit Sloveniasta ja Italiasta löytävät aina paikkansa pöydässäni. Niissä on jokin taianomainen yhdistelmä raikkautta ja iättömyyttä. Ne ovat minulle klassikkoja siinä missä Bordeaux’n oikean rannan punaviinitkin.”
Simonin mukaan myös aromaattiset lajikkeet saavat kuorikontaktin myötä lisää juotavuutta ja runkoa ympärilleen.
”Esimerkiksi Gewürztraminer voi olla jopa liian aromaattinen rypäle perinteisesti valmistettuna, mutta pitkään kuorilla käyneenä se tasapainoittuu ja muuttuu usein herkullisemmaksi.”
Oranssiviinien tulevaisuus
Simon uskoo oranssien viinien markkinoiden kasvavan vielä tulevaisuudessa. Briteissä jo supermarkettiketjutkin ovat alkaneet myydä oransseja viinejä. Mielenkiintoisena Simon kuitenkin näkee kehityksen tuottajien parissa.
“Vielä 5–10 vuotta sitten tuottajat saattoi jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka tekivät oransseja viinejä ja niihin, jotka eivät koskaan tehneet. Mutta nyt nämä jakolinjat ovat katoamassa ja yhä useammat viinintekijät ovat aloittaneet kuorikontaktin käyttämisen yhtenä viininteon välineenä. Monet ovat tajunneet, ettei kuorikontaktia tarvitse olla kuutta kuukautta, vaan jo muutama päivä voi tehdä ihmeitä viinin rakenteelle.”
Näyttääkin siltä, että pitkittynyt kuorikontakti valkoviinien kohdalla on vakiinnuttamassa paikkansa yhtenä viinintekijän työkaluista, siinä missä tammitynnyrit tai lämpökontrolloidut käymisastiat.
Milleniaalien viinejä
Vaikka naturalviinit ja oranssiviinit eivät ole synonyymejä, ne tuntuvat houkuttelevan samaa kuluttajakuntaa eli pääasiassa nuoria milleniaaleja.
”Oranssi- ja naturalviinit innostavat nuoria, koska ne ovat kohtuuhintaisia. Kyse on myös sukupolvien välisestä erosta: näitä viinejä eivät ole omat vanhemmatkaan juoneet, joten ne ovat helppo tapa erottautua edellisistä sukupolvista.”
Tutustu näihin oranssiviineihin
Mitä suosittelisit heille, jotka eivät vielä ole maistaneet oransseja viinejä tai eivät ole maistamistaan pitäneet?
“Jos ollaan rehellisiä, niin markkinoilla on myös paljon huonoja viinejä. Mutta itselläni on muutamia takuuvarmoja ehdotuksia, joista ei edes tarvitse tietää niiden olevan oransseja viinejä. Esimerkiksi Elisabetta Foradorin kuorikontaktiviinit ovat nautittavia ja helposti ymmärrettäviä kaikille viininystäville.”
Kiinnostuitko?
Simon J Woolf on mukana Viinilehden Instagram live-lähetyksessä 17.4. klo 18.
Ota @viinilehti -tili seurantaan. Tule mukaan, kysy, opi ja kuuntele keskustelua oranssiviineistä.
