Uusi alkoholilaki on saanut alkoholitutkijoiden Twitterin laulamaan. Minne katosi analyyttisyys, ihmettelee Viini-lehden kolumnisti Mika Vanne.
Alkoholilain uudistus nousi kesäkuun alussa kuolleista persujen jakauduttua. Kuuma lobbaus alkoi saman tien. Hämmentävintä on alkoholitutkijoiden twiittailu. Esimerkiksi A-klinikkasäätiön ylilääkärin Kaarlo Simojoen twiitit perustuvat usein Ilta-Sanomien tai Helsingin Sanomien ansiokkaaseen tutkimukseen.
”Uudessa-Seelannissa vaaditaan alkoholin vetämistä supermarketeista”, twiittasi THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä ja linkitti Iltalehden uutisen. Kysyessäni muuta lähdettä Mäkelä mainitsi The Guardianin artikkelin, jota hän ei ollut lukenut.
The Guardianin lähteenä oli Uuden-Seelannin lääketieteellisen yhdistyksen NZMA:n manifesti. Paikallisesti siitä on saarella uutisoitu. Uuden-Seelannin hallitus ei tainnut korviaan lotkauttaa. Mitään muutoksia ei ole suunnitella. Euroopassa en huomannut muiden lehtien juttuun tarttuneen. Kiva oli kuitenkin twiittailla.
Luulisi tutkijoiden lukevan alkuperäisjulkaisun ennen twiittausta. Viittaus referoituihin artikkeleihin antaisi kuvan asiantuntijuudesta.
Porin Suomi Areenalla keskustelun vaikeus henkilöityi edellisenä päivänä perhe- ja peruspalveluministerin tehtävät jättäneen Juha Rehulan silminnähden tuskaiseen tasapainoiluun lainsäätäjän, teinien isän ja viskinystävän roolien välillä.
Rehula tunnusti rohkeasti omistavansa yhdeksän pulloa Teerenpelin 13-vuotiasta viskiä. Maistamaan ei sentään ollut vielä rohjennut. Seuraavassa hengenvedossa hän toivoi valtion ohjaavan lainsäädännöllä alkoholin käyttöä. Ehkä pääministerin kannattaisi antaa Rehulalle lupa viskin maistamiseen. Sen verran tuntui polttelevan.
Rehulan tuskaa lisäsi veli, joka mallasohran viljelijänä oli jo ymmärtänyt, että uutta lakia tarvitaan. Seireenien laulu valtion roolista alkoholihaittojen tehokkaana hoitajana oli kuitenkin ottanut niskalenkin, vaikka jossain sisällä viskinystävää otti raskaasti päähän.
Lobbaus näyttää toimivan. Tyylikin on tuttu. Suomi Areenassa Rosa Meriläinen kertoi eliitin metsästävän koko viikon työmarkkinajärjestöjen ja viestintätoimistojen tarjoamaa ilmaista viinaa. Entisenä alkoholi- ja huumetutkijana Meriläinen tunsi myös alan käytännöt: ”Alkoholitutkimussäätiön apurahat on perinteisesti käytetty materiaalihankintoihin”.
Ei taida mikään muuttua.
Kolumni on ilmestynyt Viini-lehden numerossa 6/2017. Kirjoittaja työskentelee viinien parissa Altia travel retailissa. Mielipiteet ovat hänen omiaan.
