Kannattaisiko hoitaa ihmisten hätää eikä kauhistella tuikkua murheeseen, kysyy Viini-lehden kolumnisti Mika Vanne.

Alkoholilakiuudistus puhuttaa edelleen. Jopa ykkösketjun poliitikot pitävät kaupassa myytävien alkoholijuomien sovittua 0,8 prosentin nostoa radikaalina. Seitsemän nykytölkin sijaan jatkossa kuusi riittää samaan alkoholiannokseen. Toinen katastrofi on tisle limuviinan raaka-aineena ”käymisteitse” valmistamisen sijaan.

Päättäjät kauhistelevat ”uudistusten” olevan uhka kansanterveydelle. Hyvinkoulutetut suomalaiset eivät poliitikkojen ja virkamiesten mielestä hallitse itseään eivätkä käyttäytymistään.

Osa ei hallitsekaan. Tosin ihan muista syistä: Maassa on Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tutkimuksen mukaan noin 80 000 työelämästä kadonnutta miestä. Jyrkimmin on kasvanut alle 35-vuotiaiden työttömien osuus. Selityksenä ovat rajut muutokset työmarkkinoilla ja koulutuksessa jo ala-asteelta lähtien. Poikien on etenkin yläasteella vaikeaa olla itseohjautuvia oppijoita. Usko omiin mahdollisuuksiin alkaa vähetä ja kierre alkaa, toteaa EVA.

Suomen Kuvalehti kertoi nuoresta, joka oli joutunut tutkintavankeuteen tapeltuaan Forssassa maahanmuuttajien kanssa. Taustalla perheongelmia ja lastenkotia, pakkolääkintää, väkivaltaa, huumeita. Nuori mies lausuu, kenties huomaamattaan, totuuden alkoholista. ”Kun paskan mielen on tottunut korvaamaan alkoholilla, niin jos tulee vastoinkäymisiä, voi ratketa”.

Niinpä. Alkoholi on seuraus, ei syy. Kannattaisiko hoitaa hätää ja ongelmia eikä kauhistella tuikkua murheeseen?

Resurssit syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn ovat tiukoilla. Talvivaaran kaivokseen on silti lapattu lähes miljardi valtion rahaa. Summalla olisi palkannut 1 500 sosiaalityöntekijää kymmeneksi vuodeksi. Loputtomia rahareikiä on muitakin, kuten Länsimetro ja Olympiastadionin remontti.

Veikkausvoittovaroista jaetaan sosiaali- ja terveysjärjestöille 317 miljoonaa. Saajia on 850 ja kohteita lähes 1 900. Viidesosa menee yleisavustuksiin – hallintoon ja vuokriin.

Luulisi, että poliitikot ja virkamiehet keskittyisivät pitämään budjetit kurissa ja osoittamaan resursseja sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan.

Ensin pitää kuitenkin estää pahin uhka: 0,8 prosentin alkoholipitoisuuden kasvu ja tisle, jotka vievät kansan hautaan. Syrjäytymisen pahenemisella, yksinäisyyden lisääntymisellä tai pitkittyneellä työttömyydellä ei ole kiire. Ne eivät uhkaa kansanterveyttä.