Kommentti. Ehdotus uudeksi alkoholilaiksi esittää alkoholijuomien etämyynnin täyskieltoa. Kyseessä on viininystäville raju ja dramaattinen uhka, joka veisi suomalaisen viinikulttuurin vuosikymmeniä taaksepäin, kirjoittaa Viini-lehden perustaja Juha Berglund.

1. Historiaa

Kun Suomi liittyi EU:hun 1995, kansalaisille avautui laillinen oikeus ostaa viinejä suoraan Euroopasta, kunhan verot hoidetaan asiallisesti. Tästä takeena on komission ja Suomen virkamiesten välinen kirjeenvaihto Suomen lainsäädännön EU-sopeutuksesta.

Elokuussa 1996 Suomen neuvotteleva virkamies ja toinen nykyisen lakiuudistuksen arkkitehdeistä Kari Paaso allekirjoitti Suomen nimissä Euroopan komission pääosastolle kirjeen. Siinä Paaso toteaa, että alkoholilaissa ”ei säädetä mitään alkoholijuomien lähettämisestä toisesta jäsenmaasta. Alkoholilaissa ei siten ole rajoitettu kuluttajien mahdollisuuksia tilata alkoholijuomia toisista jäsenmaista. – – Tilatuista juomista verovelvollinen on joko yksityishenkilö itse tai mikäli kaukomyynnin (nyk. etämyynti) edellytykset täyttyvät, myyjän veroedustaja.”

Paason yli 20 vuotta vanhasta kirjeestä huolimatta uudessa, etämyynnin kieltävässä lakiesityksessä väitetään, että etämyynti on ollut tähänkin asti kiellettyä.

Vuoteen 2006 jatkunut toiminta keskeytyi hetkeksi alkuvuonna 2007. Tuolloin Tuotevalvontakeskuksessa vaihtui ylitarkastaja – eivät lait eivätkä asetukset. Syksyllä 2007 saatiin Tuotevalvontakeskukselta ja Tullilta uudet ohjeet kaukomyynnin pelisäännöiksi. Seuraavassa nämä ohjeet pääkohdittain:

Matkustajatuonti ja etäosto on sallittua

Matkustaja voi ostaa toisesta jäsenvaltiosta alkoholijuomia omaan käyttöönsä ja tuoda ne itse mukanaan Suomeen valmisteverottomina. Ostaja voi alkoholilain mukaan myös ostaa toisesta jäsenvaltiosta omaan käyttöönsä alkoholijuomia ja järjestää itse tuotteille kuljetuksen ja tuonnin Suomeen ns. etäostona. Tällaisessa tapauksessa valmisteverovelvollinen on ostaja ja hänen käyttämänsä kuljetusliike.

Toimi kaukomyynnissä näin

Jos toisessa jäsenvaltiossa toimiva myyjä järjestää ostajan lukuun alkoholijuomien kuljetuksen Suomeen ostajalle, kyseessä on valmisteverotuslain mukainen kaukomyynti, josta verovelvollisia ovat myyjä ja hänen mahdollisesti asettamansa veroedustaja Suomessa. Kuljetus katsotaan myyjän järjestämäksi esimerkiksi silloin, jos tämä ohjaa www-sivuilla tai muulla tavalla ostajia käyttämään tiettyjä kuljetusliikkeitä.

Jotta alkoholilakia ei kaukomyynnissä rikottaisi, ostajan tulee tehdä tilauksensa suoraan ulkomaiselle myyjälle, jolle tilaus maksetaan ennen kuin alkoholijuomat saapuvat Suomeen. Tilauksen ja kuljetuksen tulee perustua erillisiin sopimuksiin. Ostajan tulee itse valita tuotteiden toimittamiseen kuljetusliike tai muu kuljettaja. Myyjä ei voi toimia tuotteiden kuljettajana edes erillisestä toimeksiannosta.

Alkoholijuomien tulee saapua maahan yksilöitynä lähetyksenä ostajan nimellä tämän ilmoittamaan paikkaan Suomessa.

Vuoden 2007 jälkeen etämyynti on jatkunut muutaman eurooppalaisen myyjän maksaessa verot ja muut maksut. Samanaikaisesti toki moni viininkuluttaja on voinut ostaa viinejä suoraan eurooppalaisista viinikaupoista tai tiloilta, ja maksaa muistaessaan nuo maksut.

Etäkaupan osuus Suomen kokonaiskulutuksesta on arviolta noin 1 prosentti.

2. Mitä nyt ollaan kieltämässä? – terminologia

Etäkauppa voidaan jakaa kahteen osaan:

a) Alkoholijuomien ostaminen Euroopasta katsotaan etäostoksi, kun ostaja itse järjestää ilman myyjän myötävaikutusta juomien kuljetuksen Suomeen. Tuotteet ostetaan arvonlisäverollisina lähtömaan arvonlisäverokannan mukaan. Etäostossa kuluttaja vastaa verojen maksusta. Käytännössä Tulli on tehnyt verkkokaupasta ostettujen tuotteiden maahan toimituksen Suomeen ilman pienintäkään myyjän myötävaikutusta lähes mahdottomaksi. Tulli on luonut järjestelmän, jossa kuluttajan on tehtävä jo ennen tilausta vakuusilmoitus ja maksettava se. Tämän jälkeen hän saa vakuustunnuksen, jonka hän toimittaa myyjälle.

Etäostossa Tulli edellyttää, että kuluttaja pyytää myyjää luovuttamaan ostamansa tuotteet itsenäiselle ostajan hankkimalle kuljetusliikkeelle. Kun tuotteet on toimitettu kuluttajalle, tulee hänen antaa neljän päivän sisällä vastaanotosta veroilmoitukset alkoholi- ja alkoholijuomaverosta sekä juomapakkausverosta erikseen postitse tai netin välityksellä. Tämän jälkeen Tulli tekee erilliset verotuspäätökset molemmista veroista erikseen ja laskuttaa kuluttajalta juomapakkausveron.

Jää arvailun varaan kuinka moni lähtee tämän kaltaiseen ruljanssiin maksamaan vaikkapa kuuden tai kahdentoista pullon tilauksista maksut. Alkoholi- ja alkoholijuomavero on normaaleille viineille (8–15 % alkoholia) 3,39 euroa per litra. Juomapakkausvero on puolestaan 0,51 euroa per litra.

”Etämyynnissä valtion kaipaamat verot tulisivat varmuudella Suomeen.”

b) Etämyynnissä kuluttaja tilaa viinit Euroopasta (esim. verkkokaupoista tai viinitiloilta) ja myyjä joko järjestää tai auttaa järjestämään kuljetuksen Suomeen. Tällöin myyjä tai myyjän asettama veroedustaja on vastuussa verojen ja muiden maksujen tilittämisestä.

On syytä huomioida, että etämyynnissä valtion kaipaamat verot tulevat myyjän rekisteröitymisen kautta varmuudella maksettaviksi Suomeen. Etäoston tapauksessa verojen maksu jää muistin varaan.

3. Alkoholin kulutus Suomessa ja Ruotsissa

Suomen nykyistä alkoholin kulutusta sävyttää keskioluen ja muiden alkoholipitoisuudeltaan korkeintaan 4,7 % sisältämien juomien suvereeni hallitsevuus.

• Alle 4,7 % alkoholia sisältävien juomien osuus kokonaiskulutuksesta on noin 38 %.
• Alkon myynnin osuus on 33 %.
• Anniskelun osuus on 11 %.
• Matkustajatuonnin osuus on noin 14 %.
• Etäkaupan osuus on noin 1 %.
• Muun kulutuksen osuus on 3 %.

Ruotsissa Systembolagetin osuus koko alkoholimyynnistä on huomattavasti meikäläistä Alkoa suurempi, sillä ruokakaupoissa saa myydä ainoastaan ”folköliä” jonka alkoholipitoisuus on korkeintaan 3,5 %. Niinpä vahvemmat oluet ostetaan ”Systeemistä”. Alkoholikulutuksen hankinta Ruotsissa jakautuu seuraavasti:

• Systembolaget 62 %
• Matkustajatuonti 13 %
• Anniskelumyynti 11 %
• Etämyynti ja etäostot 1 %
• Loput 13 % on folkölin osuus eli ruokakaupoista hankittuja alkoholijuomia

Uuden lakiehdotuksen allekirjoittajat toteavat muun muassa, että alkoholijuomien tilaaminen ulkomailta vastaa arviolta ”enintään joitakin prosentteja alkoholijuomien kokonaismyynnistä”. Tämäkin kommentti on tarkoitushakuista liioittelua ja oikeampi arvio noin yhden prosentin luokkaa.

4. Tapaus Rosengren

Ruotsissa käytiin merkittävä kädenvääntö herra Klas Rosengrenin tilattua espanjalaisia viinejä ystäviensä kanssa suoraan Espanjasta. Viinit pysäytettiin Ruotsin tullin toimesta. Tuloksena asiasta käytiin Ruotsin valtion ja EU:n komission välillä oikeutta. Kesällä 2007 EU tuomioistuin totesi, että suoraoston kielto oli ylimitoitettu ja vailla perusteita.

”Ruotsissa etämyynti ei ole muodostanut rinnakkaista markkinapaikkaa.”

Ruotsissa onkin vuodesta 2008 lähtien ollut sekä etäostaminen että etämyynti sallittua. Tiedossa ei ole, että tämän laatuisen etäkaupan määrä olisi kasvanut tai aiheuttanut ylipäätään yhteiskunnallisia tai muita vaikeuksia. Systembolagetin toimintaan etämyynnin salliminen ei ole vaikuttanut, eikä etämyynti ole muodostanut merkittävää rinnakkaista markkinapaikkaa.

Etäostamisen ja etämyynnin käyttäminen on tehty helpoksi sekä kuluttajille että esimerkiksi eurooppalaisille viinitiloille. Ruotsin verottajan ja tullin nettisivuilta voi löytää ohjeet: ”Toimi näin, kun haluat tehdä etäostoja tai ostaa etämyynnin kautta alkoholijuomia…”

On todettava, että STM:n alkoholilakiehdotuksessa viitataan ylimalkaisesti ”tapaukseen Rosengren”. Esityksessä ikään kuin tietoisesti jätetään kokonaan mainitsematta, että tosiasiassa etämyynti samoin kuin etäosto ovat naapurimaassamme Ruotsissa sallittua toimintaa. Etämyynnin kieltoa ei EU-tuomioistuimessa hyväksytty, koska yhtä EU:n peruspilaria – eli vapaata liikkuvuutta – ei voida rajoittaa näin merkittävällä tavalla.

5. Sosiaali- ja terveysministeriössä tehdään sosiaalipolitiikkaa

Meille kaikille on selvää, että yhteiskunnassamme on lakeja ja rajoituksia, jotka tähtäävät yleiseen hyvinvointiin ja järjestykseen. Viini-lehti ei halua aliarvioida niitä ongelmia jotka koskettavat liiallisen alkoholinkulutuksen johdosta noin 10:tä prosenttia suomalaisista. Lehden motto on edelleenkin: ”Juo vähemmän ja paremmin”.

Mutta voimme myös itse arvioida, onko maassamme harjoitettu alkoholipolitiikka tuottanut toivottavia tuloksia kieltolain kumoamisen jälkeen. Ainakin aikaa on ollut tarpeeksi tähän asti harjoitetulle rajoittavalle ja holhoavalle politiikalle.

”Valistus, esimerkit ja vastuun jakaminen ovat parhaita alkoholipolitiikan keinoja – eivät pelkät rajoitukset.”

Nyt ehdotetun uuden lain perusteluissa viitataan useaan otteeseen, kuinka veronkorotuksilla on saatu alkoholin kokonaiskulutus vihdoinkin laskuun. En ole laisinkaan eri mieltä siitä, etteikö juuri saatavuudella ja hinnalla olisi varsinkin lyhyellä aikavälillä suuri merkitys alkoholin kulutukseen. Lainkirjoittajat vain unohtavat mainita tässäkin kohtaa sen, että maailma muuttuu joka tapauksessa ympärillämme. Nuoremmat ja uudet sukupolvet ovat onneksi pitkälti jo omaksuneet ”fiksummat” juomatavat. Toki suuriakin eroavaisuuksia löytyy muun muassa maantieteellisin perustein. Näkemykseni on kuitenkin se, että valistus, esimerkit ja vastuun jakaminen ovat parhaita alkoholipolitiikan keinoja – eivät pelkät rajoitukset.

6. Fiskus ja verot

Usein ulkomaillakin törmää väitteeseen, että monopolijärjestelmä on luotu turvaamaan valtion verotuloja. Olen aivan eri mieltä. Tästä käy esimerkiksi vaikkapa tupakan myynti Suomessa. En ole ainakaan kuullut, että tupakasta kertyviä veroja ei olisi saatu valtion kassaan johtuen siitä, että tupakkaa myydään vapaasti kaikkialla.

Sen sijaan hallitsematon matkustajatuonti sekä salakuljetus johtavat siihen, ettei valmisteveroja saada kerättyä valtion kassaan. Eikö esimerkiksi etäostoja, joista verot jäävät hoitamatta, voida määrätyllä tavalla pitää myös salakuljetuksena?

Parasta veropolitiikkaa Suomelle on pyrkiä Viron kanssa yhteisymmärryksessä miettimään niitä keinoja, joilla sekä Viron että Suomen verotulot voidaan maksimoida ja saada samalla Viron viinaralli hallitusti taittumaan. Viron vuoden 2016 lopulla ilmoittamat veronkorotukset ovat hyvä alku.

7. Alko ja ”rinnakkainen kanava”

Alko on viime vuosina kehittynyt varmaankin lähes meidän kaikkien silmissä myönteisesti. Se on saanut kiitosta varsinkin palvelustaan.

Monelle voi olla yllätys, että Alkon osuus Suomen alkoholihankinnoista on vain noin kolmannes. Vahvemmissa alkoholijuomissa sen osuus on tietenkin suvereeni – vuonna 2015 ostettiin Alkosta noin 72 miljoonaa pullollista viiniä (jos laatikkoviinit muunnetaan 75 senttilitraisiksi pulloiksi).

Palvelun lisäksi merkittävälle osalle suomalaisia myös Alkon valikoima on varsin riittävä. Se on laajentunut huomattavasti verrattuna siihen aikaan, kun Viini-lehti aloitti toimintansa vajaa 30 vuotta sitten. Eivät suomalaisten viiniasiat muutenkaan ole huonosti ole – toistaiseksi. Monet maailman tunnetut viinimerkit maksavat meillä saman verran kuin Lontoossa tai Pariisissa.

”Matkustajatuonti perustuu lähes yksinomaan halpaan hintaan. Etämyynti pohjautuu viinin- ja oluenystävien harrastukselle.”

Sen ohella viinin ystävät voivat hyvällä syyllä kiittää tähänastista mahdollisuutta hankkia viinejä suoraan erimerkiksi eurooppalaisilta viinitiloilta tai verkkokaupoista. Laajentuneesta valikoimasta huolimatta Alkon valikoima verrattuna ympärillä olevan maailman valikoimaan on ymmärrettävästi varsin rajallinen.

Jos matkustajatuonti perustuu lähes yksinomaan halpaan hintaan, väitän että etämyynti Suomeen (samoin kuin Ruotsiin) pohjautuu viinin- ja oluenystävien harrastukselle, johon usein liittyy aito rakkaus hyvään ruokaan ja gastronomiaan.

On syytä huomioida myös se, että jos nyt suomalaisilta evätään mahdollisuus hankkia alkoholijuomia etämyynnin kautta, niin eikö tuolloin monopolimme vastuu pitää heikosti kannattavia ns. ”palvelutuotteita” hyllyillään kasva edelleen melkoisesti? Nythän etämyynnin mahdollisuus on nimenomaan voinut tarjota viininystäville vaihtoehdon etsiä ja hankkia erikoisuuksia, sarjoja eri vuosikertaa olevia viinejä ja niin edelleen.

8. Uuden lakiehdotuksen ristiriitaiset tavoitteet

Uuden lakiehdotuksen perusteluissa viitataan moneen otteeseen siihen, kuinka tavoitteena on muun muassa yksinkertaistaa lupakäytäntöjä. Nykyisen lainsäädännön tarpeettomia, vanhentuneita ja kankeita normeja on pyritty purkamaan. Perusteluissa todetaan myös, että hallitusohjelman mukaan hallitus tukee sitä, että ihmiset ottaisivat vastuun omasta terveydentilastaan ja elämäntavoistaan.

Erikoisinta koko uudessa lakiehdotuksessa on kuitenkin se, että siinä vapautetaan A-olut ja vastaavat alkoholijuomat kokonaan. Olen melko varma siitä, että tämä vapautus ei ole lähtöisin Sosiaali- ja terveysministeriöstä. Ennemminkin se on lähtöisin eduskuntaryhmien välisistä poliittisista väännöistä, jotka puolestaan perustuvat pitkälti tunteisiin ja perustavaa laatua oleviin maailmankatsomuksiin.

”Uuden alkoholilain valmistelua voi pitää vakavasti puutteellisena.”

Kun lakiesitystä lukee huolellisesti, ei voi välttyä siltä ajatukselta, että lain kirjoittajat ovat pyrkineet usein eri sanamuodoin tarkoitushakuisesti vääristämään nykytilaa. Lakiehdotuksesta käy myös selvästi ilmi, kuinka siinä on puolueellisesti esitetty muun muassa EU:n tuomioita siten, että asiat näyttäytyisivät etämyynnin kiellon kannalta suotuisammassa valossa. En voi välttyä asettamasta kysymystä: ovatko lain kirjoittajat uskottavia?

Virkamiehen uskottavuus rakentuu tasapuolisuudelle ja avoimuudelle sekä kansalaisten kuulemiselle. Virkamiehen tärkeä, jollei jopa tärkein, rooli on kansalaisten lakisääteisten oikeuksien turvaaminen. Tämä edellyttää yksittäisiltä virkamieheltä ja laajemmin koko hallinnolta paitsi tasapuolisuutta myös ennakoitavuutta ja neuvontavelvollisuutta. Näistä lähtökohdista katsottuna uuden alkoholilain valmistelua voi pitää vakavasti puutteellisena ja osin jopa epäonnistuneena.

9. Lopuksi – tuleeko Suomesta ainoa EU-maa, jossa etämyynti on kielletty?

Uusi laki pelottaa minua. Mietin, onko kansanedustajilla tarmoa ja eväitä perehtyä riittävän huolellisesti koko esitykseen. Vai käykö niin, että isot linjat käsitellään perusteellisesti ja pienemmät – yhtenä muun muassa meille viininystäville niin tärkeä etämyynnin kohtalo – heitetään pois ”likaveden mukana”.

”Etämyynnin kieltoa voi verrata kirjojen tilaamisen estämiseen netistä.”

Itse asetan toivoni Euroopan olemassaoloon – en juuri muuhun. Siis siihen tosiasiaan, että kansanedustajat ja lainkirjoittajat ymmärtävät etämyynnin kiellon olevan räikeässä ristiriidassa EU:n perusperiaatteiden ja aikaisempien EU-tuomioiden kanssa. Pyrkimys etämyynnin kieltämiseen on myös kulttuurisesti erittäin kyseenalainen toimenpide ja räikeässä ristiriidassa modernin länsimaisen yksilön vapautta kunnioittavan arvomaailman kanssa. Sain viestin huolestuneelta viininystävältä, joka vertasi suunniteltua kieltoa kirjojen tilaamisen estämiseen netistä – kuinka vertaus tuntuikin osuvalta!

Eikö olisi hienoa, että tähänastinen suopea kehitys suomalaisessa viinikulttuurissa saisi nyt legitiimin oikeutuksen – vastuullisissa puitteissa, jotka ovat EU:n koko valmisteverojärjestelmän kautta kaikilta osin jo olemassa. Toivon sydämestäni, että Suomi ei muutu Euroopan unionin ainoaksi maaksi, missä unionin etäkauppaa varten nimenomaisesti suunniteltu etämyynti olisi kiellettyä.

Jos viinikulttuurin tulevaisuus on sinulle arvokas asia, niin toivon että keskustelun herättämiseksi jaat tämän viestin laadukkaita viinejä arvostaville tuttavillesi.

Juha Berglund
Viini-lehden perustaja ja julkaisija
Eurooppalainen viinitilallinen

Uuden alkoholilakiehdotuksen voi lukea kokonaisuudessaan STM:n nettisivuilta. STM on pyytänyt lakiesityksestä lausuntoja, joita tuli määräaikaan mennessä liki 200. Ne kaikki, mukaanlukien Viinilehti Oy:n lausunto, löytyvät lakihankkeen sivuilta kohdasta ”Asiakirjat”.