Village Market kokoaa joka sunnuntai ruoan, viinin ja drinkkien ystävät Neue Heimatiin. Graffitien peittämästä junahallista on tullut Berliinin herkullisin kohtaamispaikka.
Berliinin katuruokabuumi alkoi kyteä neljä vuotta sitten, kun Kreuzbergissa sijaitseva Markthalle Neun aloitti Street Food Thursday -tapahtumat. Ne olivat menestys: kauppahalli täyttyi torstai-iltaisin paikallisista ruoka- ja viinimyyjistä.
Pian tämän jälkeen Bite Club aloitti toimintansa. Perustaja Miranda Zahedieh oli synnyinkaupungissaan Lontoossa nähnyt ruokarekkojen suosion ja halusi tehdä jotain vastaavaa.
Erotuksena Markthalle Neuniin, Zahedieh halusi järjestää tapahtumansa ulkona ja tuoda dj:t mukaan. Bite Club kokoaa paikallisia ravintoloita ja ruokarekkoja joka toinen kesäperjantai Spree-joen varteen. Toisinaan kokoontuminen järjestetään myös yllätyspaikoissa.
Katuruokakulttuurissa on pitkälle kyse juhlimisesta. Ruoan yhdistäminen hauskanpitoon on helppoa ja luonnollista. Berlin Food Weekin perustaja Alexander van Hessen mainitsee esimerkkeinä pitkään järjestetyt Burgers & Hip Hop -tapahtumat ja tuoreemmat Thai & Techno -illat. Syyskuun lopussa järjestettävä Berlin Food Weekin bEAT -ilta yhdistää makunautinnot elektroniseen musiikkiin.
Van Hessen näkee katuruoan kasvun olevan osa pysyvämpää muutosta Berliinin ruokakulttuurissa. Paremman pikaruoan lisäksi asukkaita kiinnostaa sosiaalinen syöminen. Miranda Zahedieh on samaa mieltä.
”Vaikka olisin liian vanha tanssilattialle, haluan silti hyviin juhliin ja hyvää viiniä lasiini! Ja rakastan ruokaa!” hän nauraa ja pyyhkii jamaikalaisen jerk-kanan rippeitä suupielistään.
Alku ei ollut helppo. Ensin piti löytää innokkaita ihmisiä, jotka tekivät hyvää katuruokaa. Kanadalainen Pablo Siranossian oli yksi heistä. Hän oli juuri muuttanut Berliiniin ranskalaisen tyttöystävänsä kanssa ja etsi ravintola-alan töitä. Pariskunta bongasi myynnissä olevan kirkkaankeltaisen ruokarekan ja päättivät kokeilla. Menu oli selvä: kunnon burgereita.
”Bunsmobile” teki ensiesiintymisensä Bite Clubilla kesällä 2012. Tänä sunnuntaina auto on parkissa Neue Heimatissa ja luukusta on ojennettu samana päivänä jo yli 200 hampurilaista.
Sisällä hallissa Jan Lorencia naurattaa kysymys siitä, miten hän on päätynyt viinibaarin tiskin taakse. Ennen vastausta Lorenc hakee jääkaapista pullon Herr Doktoria, Rheinhessenistä tulevaa rieslingin, sauvignon blancin ja weissburgunderin sekoitusta.
Lorenc kaataa viiniä reilulla kädellä laseihin, myös omaansa, kilistää ja kertoo olevansa näyttelijä. Hänen isänsä oli viinien maahantuoja. Lorencille itselleen saksalaiset viinit ovat sydämenasia, joten viinibaarin isännöiminen sunnuntaisin Neue Heimatissa tuntui hauskalta ajatukselta.
Viinien valitsemisesta vastaa yksi Berliinin tämän hetken tunnetuimmista sommeliereista, trendikkään Nobelhart und Schmutzig –ravintolan omistaja Billy Wagner.
Kun asiakas tiedustelee roseeta, Lorenc nostaa esiin pullon Anette Closheimin nimikkoviiniä ja alkaa tarinoida Closheimista, yhdestä Saksan nuorimmista naispuolisista viinintekijöistä.
Useimmiten Lorenc kaataa laseihin kuitenkin rieslingiä tai siitä tehtyä cuvéeta. Berliiniläiset yksinkertaisesti rakastavat rieslingiä.
Se myös tuntuu sopivan monen ruoan kylkeen, vaikka makujen kirjo on huima: on kiinalaisia possuburgereita, italialaisia uppopaistettuja risottopullia, aasialaisia mausteita kakuissaan käyttävä leipomo. On eteläamerikkalaisia raakakypsytettyjä kala-annoksia, Lähi-idän mausteilla hurmaavia israelilaisia sabic-kasvislautasia ja -leipiä, paahteista vaniljaa ja kanelia vohvelirullissa, maapähkinöitä ja tummaa suklaata tuhdeissa raakakakuissa.
Ruokakojujen ja -rekkojen valikoima vaihtelee kuukausittain. Myyjissä on sekä perheenäitejä että ravintolakokkeja. Laatukriteerit ovat kuitenkin tiukat.
Neue Heimatin ruokakoordinaattori on Ben Pommer. Michelin-tähtikeittiöt ruokavaunuihin vaihtanut kokki kertoo, että jokainen uusi yrittäjä testataan. Konseptin pitää olla kunnossa: raaka-aineiden, hinnan, annoskoon ja menun.
Moni ruokakojun vuokraaja haaveilee omasta ravintolasta ja testaa täällä tuotteensa suosiota. Itse paikan suosio vain kasvaa. Ensimmäiseen Village Market -tapahtumaan runsas vuosi sitten tuli 3000 kävijää, nykyään alueella saattaa vierailla sunnuntaisin 11 000 ihmistä.
Kovaan kysyntään vastattiin keväällä aloittamalla myös baari-illat, kertoo Neue Heimatin tapahtumapäällikkö Margaret Stenman. Torstaista lauantaihin iltaisin alueella on paikallisten baarien kojuja, jolloin pääpaino on cocktaileissa, viineissä ja levymusiikissa. Sunnuntaisin tarjolla on aina elävää jazzia.
Stenman haaveilee, että tulevaisuudessa Neue Heimat voisi olla auki joka päivä.
Päivän kääntyessä illaksi ihmismäärä vain kasvaa. Aperol Spritzit välkkyvät laseissa, koirat pyörivät jaloissa, ihmiset istuskelevat tyynyillä puulavojen päällä jazzin kaikuessa kaiuttimista, puutarhavalot syttyvät ja ruoan tuoksu houkuttelee testaamaan seuraavaa kojua.
Sunnuntain vietto on vasta alkamassa.
