Yleinen

Ruokalehti ilman reseptejä

10.09.2015 Mikko Numminen

Valokuvaaja Per-Anders Jörgensenin Fool-ruokalehden menestyksen resepti on yksinkertainen: ei reseptejä.

Helsingissä avautunut valokuvanäyttely Nordic Light esittelee toisenlaisia kuvia huippukokeista ja heidän annoksistaan.

Fool

Valokuvaaja Per-Anders Jörgensenin Fool-ruokalehden menestyksen resepti on yksinkertainen: ei reseptejä.

Ruotsalainen Per Anders Jörgensen perusti yhdessä vaimonsa Lotta Jörgensenin kanssa Fool-lehden vuonna 2012. Maailmalla kiinnostusta herättäneen lehden motto on ”Food, insanity, brilliance and love” eli ruoka, hulluus, loistavuus ja rakkaus. Lehden nimi tarkoittaa suomeksi hupsua.

Per-Anders Jörgensenin mielestä se kuvaa hyvin paitsi lehden asennetta, myös monia maailman parhaita kokkeja.

”He ovat kaikki vähän vinksahtaneita”, Jörgensen kertoo.

Kuinka ajatus Fool-lehdestä syntyi?

Kaikki alkoi, kun tapasin tulevan vaimoni. Hän työskenteli 1990-luvun lopussa ruotsalaisen Gourmet-lehden ulkoasuvastaavana, ja heillä oli halu kuvata ruokaa eri tavalla kuin muut. Niinpä hän otti yhteyttä minuun. Olin reportaasivalokuvaaja, ja kieltäydyin aluksi. Sanoin, etten osaa kuvata ruokaa. Hänen piti vakuuttaa minut, ja hän onnistui. Sitä kautta tapasimme.

Perustimme Foolin neljä vuotta sitten, kun aloimme kaivata lehteä, jonka aiheena on gastronomia. Päätimme, ettei lehdessä ole reseptejä, sillä niitä saa helposti muualtakin.

Mitä jää, kun ruokalehdestä ottaa pois reseptit?

Paljon! Eihän muotilehti Voguenkaan tarkoitus ole se, että lukija ostaa lehden muotikuvien vaatteet, vaan antaa ideoita ja inspiraatiota. Myös me pyrimme antamaan inspiraatiota. Lisäksi pyrimme tekemään juttuja ihmisistä, jotka ovat itsessään inspiroivia. Voguen lisäksi esikuviamme ovat pitkiä syvällisiä tekstejä julkaiseva New Yorker ja Life Magazine, joka omana aikanaan mullisti aikakauslehtien valokuvakerronnan kertomalla tarinan kuvien kautta.

Fool on englanninkielinen ja aiheet ovat kansainvälisiä. Ketkä lehteä lukevat?

Meillä on tiukka kohderyhmä: kaikki maailman foodiet. Lukijamme ovat kokkeja ja ruoan ammattilaisia sekä aikakauslehtiä rakastavia, inspiraatiota etsiviä kuluttajia. Painos on 15 000 kappaletta. Lehdestä saatavat tulot kattavat nipin napin kustannukset, mutta toisaalta painettu lehti on vain jäävuoren huippu. Meillä on myös konsulttiyritys Fool Agency, jonka kautta tarjoamme esimerkiksi ravintoloille designiin ja viestintään liittyvää konsultaatiota – kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Oletteko joskus ajatelleet oman ravintolan perustamista?

Vaimoni sanoo, ettemme tee sellaista koskaan, ja olen itsekin aikalailla samaa mieltä. Tiedämme kuinka paljon se vie. Ravintolan pyörittäminen on vieläkin työläämpää kuin lehdenteko. Jätämme sen mielellämme muille ja autamme heitä omalla työllämme parhaan mukaan.

Lehdessänne on esitelty australialaisia alkuviinien tekijöitä. Mitä itse ajattelet alkuviineistä?

Alkuviinit ovat aikamoisessa nosteessa juuri nyt, eivätkä kaikki ole teknisesti aivan niin laadukkaita kuin niiden tulisi olla. Välillä asenne on kovempi kuin mihin viinit edellyttäisivät, etenkin Ranskassa. Mutta suhtaudun myönteisesti itse ilmiöön, ja jutun meille tehnyt palkittu viinikirjoittaja Max Allen nosti esiin erinomaisia viinintekijöitä.

Mikä lehden kuvista on suosikkisi?

Yksi suosikkini ovat ensimmäisessä lehdessä julkaissut potretit ankoista. Lähtökohtana oli kuvata eläviä ankkoja samaan tapaan kuin supermalleja. Se oli kyllä hemmetin vaikea keikka. Ankkoja on vaikea saada pysymään aloillaan.