”Tavoitteeni on tehdä halloween-kurpitsasta yhtä yleinen kuin joulukuusesta”, sanoo Rannikon puutarhan viljelijä Esa Rannikko. Varsinaissuomalaisella pellolla köllöttää vierekkäin oransseja palleroita ja dinosauruksen munia muistuttavia valkoisia talvikurpitsoja.
Rannikko harppoo ketterästi sateen liukastamaa, mutaista peltoa. Aamu alkoi sillä, kun bussilastillinen puutarhavieraita odotti pihassa. Nyt hän hoitaa puhelimessa suppilovahverotilausta, järjestelee työntekijöiden asioita ja neuvottelee myskikurpitsan hinnasta.
”Onhan se varmaan iso määrä, kun istutamme joka vuosi 23 jalkapallokentällistä uusia taimia. Ei sitä tule niin miettineeksi, kun tekee vaan.
Halloween herätti kurpitsan uuteen kukoistukseen
Esa Rannikko on jatkanut vanhempiensa perustamaa puutarhatilaa Halikossa. Pelloilla ja kasvihuoneissa kasvaa kurpitsojen lisäksi yli 20 erikoiskasvia. On mansikoita, muita marjoja, herneitä, papuja, luumuja, avomaankurkkua, vesimelonia, verkkomelonia, raparperia. Tila työllistää vuodenaikojen mukaan 30–500 henkilöä.
Rannikon vanhemmat aloittivat säilöntäkurpitsan viljelyn 1960-luvulla.
”Tuohon aikaan verrattuna säilöntä on yhä hieman unholan yössä. Kaikki suomalaiset eivät taida enää tietää, mikä on kurpitsapikkelssi.”
Rannikon mukaan säilöntäkurpitsaa ei saanut oikein väkisinkään myytyä 1990-luvun lopulla. Kurpitsa palasi pinnalle 2010-luvulla, kun kauppoihin alkoi ilmestyä ulkomaisia halloween-kurpitsoja.
”Eräs kauppias sanoi minulle, että kyllä kurpitsat täytyisi viljellä Suomessa, ja vastasin, että olen aivan samaa mieltä. Aloimme istuttaa kesäkurpitsan rinnalle lisää lajikkeita.”
Seuraava hittikurpitsa voi odottaa nurkan takana
Rannikon filosofia on viljellä sitä, mitä ihmiset haluavat kuluttaa ja sitä, mitä hän itsekin himoitsee syödä. Täytyy uskaltaa haastaa, mutta etenkin kuunnella asiakasta, joka maksaa tuotteen tuotantoketjun.
Kesä- ja myskikurpitsa ovat halutuimpia ruokakurpitsoja. Rannikko uskoo, että myski pulskistuu kesäkurpitsan veroiseksi suosikiksi, kun viljely saadaan kasvuun Suomessa.
”Entä rantautuuko ufolta näyttävä patty pan eli kiekkokurpitsa maailmalta suomalaiseen ruokapöytään? Väitän, että jonain päivänä kyllä, mutta kauanko siihen menee? Pidämme sen valikoimassa, jotta olemme valmiina, kun läpimurto tulee.”
Kurpitsoiden kanssa puuhataan tilalla vuoden jokaisena kuukautena. On peltotöitä, henkilöstöhallintoa ja siementen hankintaa. Kesäkurpitsat kylvetään helmikuun alussa, ja eri lajikkeiden kylvöt jatkuvat heinäkuuhun asti. Suurin osa taimista kasvaa aluksi kasvihuoneissa. Ne siirretään avomaalle, josta sato poimitaan kesän ja syksyn aikana. Sadon viimeiset kurpitsat lähtevät varastosta kauppoihin helmi–maaliskuussa.
Kekristä halloweeniksi
Esa Rannikon syntyessä kotitilalla oli 2,5 hehtaaria avomaata, nykyään 250 hehtaaria. Kun asioiden mittaluokka kasvaa suureksi, onni alkaa löytyä pienistä asioista. Rannikolle hienoimpia hetkiä ovat ne, kun hän hyppää tiskin taakse myymään ja saa asiakkaan lähtemään onnellisena sormien koukut täynnä vihannespusseja. Tai ne valokuvamaisiin muistoihin jäävät kesäyöt, jotka eivät käy kunnolla pimeydessä asti. Rannikko on yöihminen, ja hämyisellä kesäpellolla huomaa, miten aktiivinen luontokin on öisin.
”En minä enää uuden traktorin ostamisesta mitään kiksejä saa. Mutta vieläkin säväyttää vuoden ensimmäinen mansikka.”
Rannikon mielestä into karisee, jos touhuaa aina samaa. Siksi hän haluaa kokeilla, miten uudet ideat kantavat.
Yksi vahingossa syntynyt idea on lokakuinen kurpitsapuisto. Rannikko halusi ilahduttaa paikallisen kynttilätehtaan tulipalon jälkeen ihmisiä kurpitsalyhdyillä, joissa loistivat kynttiläyrittäjän kynttilät. Koska Rannikon ideoilla on tapana lähteä lentoon, tapahtuma laajeni Salon Kurpitsaviikoiksi, jotka houkuttelevat vuosittain jopa yli 100 000 vierailijaa.
”Joidenkin mielestä kurpitsa on amerikkalaista hapatusta. Oikeasti halloweenin taustalla on irlantilainen sadonkorjuun ja talven alkamisen juhla, jolloin kaiverrettiin nauriita. Meillä on juhlittu kekriä, Amerikassa se muuttui halloweeniksi. Kurpitsa kiersi meille takaisin globaalina ilmiönä.”
Kurpitsa saa hymyilemään
Kurpitsapuiston tapahtumassa on esillä noin 150 000 kurpitsaa, joista jokainen on myytävänä. Samalla voi maistaa Rannikon kehittämää kurpitsamakkaraa, kurpitsahodaria ja muita herkkuja.
”On täysin järjenvastaista kutsua kaikki kylään kuraisen pellon päähän lokakuun lopussa, kun voi olla kylmää, tuulista ja märkää. Kannattaako silloin käskeä kaikki Suomesta ja vähän ulkomailtakin tutustumaan puutarhaan? Lähtökohtaisesti idea on pähkähullu, mutta toimii ehkä juuri siksi. Asiat kiertävät maailmassa. Kurpitsapuistossamme irlantilainen, amerikkalainen ja suomalainen ovat kaikki kuin kotonaan.”
Tilan työntekijät autokuskista palkanlaskijaan kaivertavat kurpitsat. Niistä tulee taidonnäytteitä, sillä ulkomaalaisista työntekijöistä löytyy niin kultaseppää kuin kirurgia.
”Mielensäpahoittajia ei ole tullut vastaani kurpitsapuistossa. Kurpitsassa on jokin maaginen juttu, joka saa kaikenikäiset hymyilemään. Siinä on ravintosisältöä, mutta se on myös henkisen hyvinvoinnin lisääjä. Olen huomannut, että kurpitsalla voi olla terapeuttinen vaikutus.”
Tiesitkö?
Kurpitsalajikkeet kuuluvat kurkkukasvien sukuun. Rannikon puutarha viljelee kesäkurpitsojen lisäksi jätti-, halloween-, myski-, hokkaido-, sukriini- ja spagettikurpitsaa, patty pania ja koristekurpitsoja.
Suomalainen syö vuodessa muutaman kilon kurpitsaa, mutta kulutus kasvaa. Kesä- ja myskikurpitsa ovat suosituimpia ruokakurpitsoja.
Salon Kurpitsaviikot järjestetään vuosittain lokakuussa. Tapahtuman sydämessä on Rannikon puutarhan kurpitsapuisto Halikon museosillan vieressä.
