Puistomaisen charmantissa Gueux’n kylässä kahden hehtaarin tarhaansa viljelevä Jérôme Prévost tunnetaan Meunier-lajikkeen mestarina. Hän muistaa, miten hankalaa viinitarhuriksi ryhtyminen kylmiltään oli. Champagne La Closerie -nimellä samppanjaa valmistava Prévost peri 1960-luvulla istutetun Les Béguines -tarhan puolalaiselta isoäidiltään, joka ei koskaan viljellyt sitä itse.
”Kun aloin viljellä tarhaa vuonna 1987, minulla ei ollut rahaa, kokemusta eikä tuotantotiloja. Olin parikymppinen koulupudokas. Insinööriä pojastaan toivonut äitikään ei uskonut siihen, että minusta olisi viinintekijäksi.”
Tuohon aikaan kukaan ei ollut viinimielessä kiinnostunut tästä Montagne de Reimsin alueen sektorista (La Petite Montagne) saati sitten Meunier-rypälelajikkeesta, joka hallitsee Les Béguines -tarhaa.
”Täällä oli vain syndikaatteja – ja minä tulokkaana, yksin terroir-ajatusteni kanssa.”
Kymmenen ensimmäistä vuotta Prévost myi rypäleensä Champagnen négocianteille, vaikka kipinä tehdä omaa samppanjaa syttyi jo fantastisen satovuoden 1990 myötä.
”Tarhatoiminnan perusteet opin Avizen kylän Avize Viti Campus -koulussa, mutta opiskelu maineikkaassa opinahjossa oli niin epäluovaa, että vuosi riitti. En halunnut hyväksyä tuosta vain koulun mekaanisia ’tee näin’ -ohjeita. Olen pienestä pitäen kyseenalaistanut opetusta, ja viininviljelystä tuli keino paeta koulunpenkkiä”, hän naurahtaa.
”Silti kuuntelin alussa liikaa muita – ja tein virheitä tarhalla.”
Terroir-samppanjan filosofia
Avizesta löytyi onneksi toisin ajatteleva viinintekijä Anselme Selosse, jonka kotitilalla Prévost työskenteli useamman vuoden 1990-luvun puolivälissä. Selosse rohkaisi tekemään omaa samppanjaa ja antoi käyttöön tuotantotilansa. Prévost’n ensimmäinen pullote, Champagne La Closerie Les Béguines vuodelta 1998, syntyi yhteistyössä viljelijäsamppanjan primus motorin kanssa. Gueux’hon tuotanto siirtyi 2003.
”Halusin silloin valmistaa viinillistä terroir-samppanjaa, enkä kuohustaan tunnettua, satovuodesta toiseen mahdollisimman samalta maistuvaa sekoitesamppanjaa. Haluan samppanjani ilmentävän maksimaalisesti fossiilipitoista, savi-hiekkapohjaista tarhaani sekä sen olosuhteita eri vuosina. Siksi vältän lannoitteita ja torjunta-aineita ja fermentoin viinini tarhan omilla villihiivoilla enkä suodata niitä.”
Toisin kuin moni Champagnessa, Prévost sanoo pitävänsä vaikeista satovuosista ja niiden tuomista yllätyksistä.
”Allekirjoitan maaperäspesialisti Claude Bourguignonin ajatuksen siitä, että kun köynnöstä koetellaan toden teolla, lopputulos on aina kiintoisampi. Haastavat vuodet näkyvät toki tuotantomäärissä.”
Ajan merkitys kellarissa
Prévost’n uran alussa Meunierilla ei ollut kaksinen maine. Lajiketta pidettiin Chardonnayn ja Pinot Noirin tukirypäleenä samppanjalle tyypillisessä kolmen rypäleen sekoitteessa.
”Klassisen ajattelumallin mukaan samppanjan tuli olla hapokasta ja raikasta. Siksi vähäpätöiseksi mielletyn Meunierin ei annettu kypsyä kunnolla. Kypsyyden puutetta kompensoitiin sokerilla, jolloin tulos oli kaikkea muuta kuin maukas ja aito.”
Meunieriin keskittymisen, satomäärien tiukan rajoittamisen ja rutikuivan tyylin ohella kummastusta herättivät simppelin valkeat Champagne La Closerie -etiketit.
”Tuohon aikaan samppanjaetiketit olivat kruusattuja, täynnä kultaa ja kimallusta.”
Ulkokultaisen eleganssin sijaan Prévost’n tekemisen keskiössä on alusta alkaen ollut terroiriin keskittyminen sekä rypäleiden laatu ja kypsyys. Kun rypäleet ovat terveitä ja saavat kypsyä optimiin, ei samppanjaa tarvitse juuri makeuttaa.
”Kahden gramman sokerilisäys uudelleenkorkituksen yhteydessä on se silaus, jolla luonnon taideteokseen kajoan. Ensimmäisinä vuosina samppanjani oli pas dosé eli täysin makeuttamaton. Korkinvaihdon teen vain kerran vuodessa.”
Kärsivällisyydestä on hyötyä myös lopputuotetta ajatellen.
”Jos maltat kellaroida samppanjaani kuutisen vuotta, se palkitsee moninkertaisesti.”
Luonto on mestari viininteossa
Vaikka Prévost’n maine perustuu Meunier-lajikkeeseen, hän huomauttaa, että vastoin monen käsitystä Les Béguines -samppanja ei ole sataprosenttinen meunier.
”Siinä on yleensä viitisen prosenttia pinot noiria, chardonnayta sekä Champagnessa erittäin harvinaista pinot gris’tä. Tarhallani kasvaa siis pieni määrä myös Pinot Gris -köynnöksiä.”
Samoista lajikeviineistä ja tilkasta Les Béguines -tarhan punaviiniä syntyy – samppanjan ystävien näkökulmasta kivuliaan pieni määrä – upean persoonallista Fac-simile-roseesamppanjaa.
”Sillä ei ole niin väliä, onko rypäle Meunier, Chardonnay, molemmat tai joku muu. Paljon enemmän merkitystä on kasvupaikalla sekä viinintekijällä.
Meunier-pioneerilla on tätä nykyä muutama pieni Chardonnay-palsta Côte des Blancs’n alueen Grand Cru -kylissä. Le Mesnilin ja Ogerin kylien palstoja hoitaa viljelijäkollega Jean-Baptiste Robinet. Niiden ja Reimsin eteläpuolisen Puisieulx’n Grand Cru -kylän Pinot Noir -rypäleistä valmistuu Jérôme & Agnes Prévost Grand Cru -nimistä samppanjaa.
”Hyvän viinin tekemisessä ego on tiellä. Liian eksaktilla reseptillä syntyy sielutonta samppanjaa. Omien ideoiden kokeileminen on tärkeää! Ainut parti pris kellarissani on se, että käytän viininvalmistukseen tammea”, Prévost toteaa.
”Viinintekijä ei ole mestari, luonto on. Luontoa kannattaa kuunnella taiteilijan herkkyydellä – ja ajoittaa toimenpiteet tarhalla fiksusti. Nöyryys on suurin opetus, jonka viini on minulle antanut.”
Vapaa-ajalla Meunier-mies harrastaa kuvanveistoa, valokuvausta ja kirjallisuutta. Yhdessä vaimonsa Agnès Prévost’n kanssa he kokkaavat, matkustavat ja nauttivat kulttuurista. Pariskunnan kotitila on rakennettu Les Béguines -tarhalle, jonne Champagne La Closerie muutti entisen, samalla kadulla sijainneen kellarin käytyä ahtaaksi. Upean kodin ikkunoista näkyvät tutut köynnökset.
