Yksin nautittu viini ei maistu koskaan samalta kuin seurassa juotu. Eikä se varsinkaan maistu yhtä hyvältä kuin kavereiden kanssa jaettu viini.
Seuran lisäksi yllättävän paljon vaikuttaa ajoitus. Enkä tarkoita nyt pelkästään asiantuntevissa viinioppaissa mainittuja optimaalisia korkkausajankohtia vuosikertaviineille, vaan sitä, että aina joskus on ihan nappihetki kruunata jokin kohta elämässä lasillisella viiniä hyvässä seurassa. Ja ihan parhaita ovat yllättävät hetket yllättävässä seurassa: surprise-skumppa yhdistettynä äkilliseen Matin ja Tepon kuunteluun voi kummasti sulattaa jään ja auttaa vieraan ihmisen muuttumiseen vähemmän vieraaksi. Kokemusta on.
Ja tietenkin on niitä tilanteita, joissa tiettyä viiniä on pitkään ja huolellisesti säilytetty jotakin nimenomaista hetkeä varten, ja parhaimmillaan kaikki osaset loksahtavat nätisti paikalleen. Joskus taas seurauksena saattaa olla surkea antikliimaksi, mutta ei se mitään. Meillä jokaisella on koko loppuelämä aikaa nauttia korjaavista kokemuksista, kunhan mieli on avoin ja utelias.
Oikeasta hetkestä kertoo myös muuan Sirakin kirjan nimellä tunnettu vanha juutalainen kirjoitus. ”Viini on ihmiselle kuin elämä itse, jos hän juo sitä kohtuullisesti. Mitä on elämä sille, jolta puuttuu viini! Jo alun alkaen viini on luotu ihmisten iloksi.” Näin kirjoitti Ben Sira eli Sirakin poika noin vuonna 180 eKr. ja jatkoi: ”Viini keventää mielen, se tuo sydämeen riemun, kunhan hetki on oikea ja juomaa sopivasti.” Ben Sira neuvoi myös suhtautumaan suopeasti ystävän hiprakkaan – ja muistutti mitä kaikkea ei kannata hönötellessä ottaa puheeksi: ”Kun juot pidoissa viiniä, älä soimaa ystävääsi, älä halveksi häntä siksi, että hän on hilpeällä mielellä. Älä pilkkaa häntä, älä loukkaa äläkä ryhdy karhuamaan velkojasi.”
Tämä maanmainio Sirakin kirja löytyy hyvin varustetuista Raamatuista, sillä se kuuluu Vanhan testamentin apokryfikirjoiksi kutsuttuun kokoelmaan, joka joissakin Raamatun versioissa on liitteenä Vanhan ja Uuden testamentin välissä.
Usein luullaan, että Koraani kieltää viinin juomisen, mutta se ei pidä paikkaansa. Koraanissa on muutama viiniin liittyvä maininta, ja ne muistuttavat Sirakin kirjan varoituksia siitä, miten viiniä juodessa ei kannata toimia. Erityisen moitittavaa muslimien pyhän kirjan mukaan on uhkapelin ja viinin yhdistelmä. Siitä sekoituksesta kun tulee pahimmillaan rumaa jälkeä.
1700-luvun lopulla elänyt japanilainen zen-munkki Ryōkan puolestaan listasi eräässä kirjoituksessaan asioita, joita tulee varoa. Ryōkanin pitkässä luettelossa on hauska nelikko: ”Puhua järkeä suuttuneelle. Puhua järkeä, kun itse on suuttunut. Puhua järkeä humalaiselle. Puhua järkeä, kun itse on humalassa.” Noita varoituksia noudattamalla pärjää jo aika pitkälle elämässä.
Sopivan seuran, sopivan hetken ja sopivan käytöksen lisäksi nautintoon vaikuttaa tietenkin myös ruoan ja viinin sopiva yhdistäminen. Itseäni on siinä asiassa helpottanut eräältä australialaiselta viinintekijältä vuosia sitten kuulemani nyrkkisääntö. Hän oli nimittäin pitkän uransa aikana oppinut, että hyvä ruoka ja hyvä viini sopivat useimmiten hyvin yhteen.
Viini on luotu ihmisten iloksi. Se on väline. Viini ei ole sinänsä tärkeätä, tärkeää ovat ilo, onnellisuus, nautinto ja yhdessäolo. Viiniin ei siis tarvitse suhtautua kovin vakavasti. Viiniä tärkeämpää on elämä itse. Eikä elämäänkään tarvitse suhtautua kovin vakavasti, ainakaan omaansa.
