Ei nimi rypälettä pahenna
Keskiajalla saksankielisella alueella rypälelajikkeita luokiteltiin voimakkaisiin frankkien lajikkeisiin (fränkisch) ja heikompiin hunnien lajikkeisiin (heunisch). Luokkien nimet lienevät enemmän peräisin alueen käsityksistä eri kansoista kuin lajikkeiden alkuperästä, mutta tumma ja tanniininen Blaufränkisch sopii toki luontevasti frankkien lajikkeeksi.
Nimi Blaufränkisch löytyy dokumenteista ensimmäisen vasta 1800-luvun loppupuolella, mutta lajike itsessään lienee vanhempi, peräisin kenties jo 1100-luvulta. Vanhemmissa kirjoituksissa ainakin on mainittu lajike nimeltä Schwarze Fränkisch.
Blaufränkischin alkuperä ei ole tarkasti tiedossa. Saksaan se lienee kulkeutunut nykyisen Slovenian alueelta eteläisen Steiermarkin Lembergistä, sillä Saksassa lajike tunnetaan nimellä Lemberger. Myöhemmin Saksaan kaupattiin myös Niederösterreichin Limburgin Blaufränkischiä, josta juontaa rypäleen toinen synonyymi Limberger.
Nimestään huolimatta Blaufränkisch ei varsinaisesti ole frankkien lajike. Nykytiedon valossa se on hunnien lajikkeen Gouais Blancin (Weisser Heunisch) ja vanhan itävaltalaislajikkeen Blauer Zimmettrauben luonnossa syntynyt risteytys.
Blaufränkischin on luultu olevan myös Beaujolais’n Gamayn klooni, mutta DNA-tutkimusten mukaan niillä on vain yhteinen vanhempi Gouais Blanc. Bulgariassa lajike tunnetaan edelleen myös nimellä Gamé. Bourgogneen viittaa myös rypäleen romanialainen nimi Burgund Mare ja Unkarin synonyymi Nagyburgundi.
Suurimmat Blaufränkisch-viljelykset ovatkin juuri Unkarissa, jossa lajike tunnetaan paremmin nimellä Kékfrankos. Itävallan rajalla Sopronissa siitä saadaan tummaa mausteista viiniä. Egerissä Kékfrankosista on tullut olennainen osa tunnettua Egri Bikavéria.
Itäisen Keski-Euroopan herkku
Saksan suurimmat viljelykset ovat Württenbergin alueella, missä viini on kevyempää ja hapokkaampaa kuin etelämpänä. Blaufränkisch on levinnyt melko laajalle itäiseen Keski-Eurooppaan. Unkarin, Romanian ja Bulgarian lisäksi se tunnetaan Tšekissä ja Croatiassa nimellä Frankovka ja Slovakiassa vastaavasti nimellä Frankovka modra.
Tunnetuin Blaufränkischin viljelyalue on Itävallan Burgenland. Lämmin ja kuiva idästä leviävä Pannonian ilmasto sekä gneissinen ja liuskeinen maaperä sopivat mainiosti myöhään kypsyvälle lajikkeelle. Leithabergin kukkulan rinteillä kalkkisessa ja liuskeisessa maaperässä Blaufränkisch on hieman hapokkaampaa ja hedelmäisempää kuin hieman lämpimämmässä soraisemman maaperän Mittelburgenlandissa. Eteläisen Eisenbergin rautapitoinen maa tuo viiniin oman sävynsä.
Itävallan oma luokitus DAC (Districtus Austriae Controllatus) määrittää kullekin alueelle tyypillisen viinin. Burgenlandissa Leithabergin, Mittelburgenlandin ja Eisenbergin DAC-viini on Blaufränkisch. Leithaberg DACissa saa tosin olla 15 prosenttia St. Laurentia, Zweigeltia tai Pinot Noiria. Blaufränkischin toinen rooli Itävallassa jää usein huomaamatta. Itävallan eniten viljelty punainen lajike Zweigelt on St. Laurentin ja Blaufränkischin risteytys.