Kreikka in my mind – viinifaktat ja parhaat kreikkalaiset viinit

Kreikassa on runsaasti omantakeisia rypälelajikkeita, joita on noin 300 erilaista. Kreikka on tunnettu pihkalla maustetusta retsinasta ja Assyrtiko- ja Xinomavro- rypäleistä. Myös ulkomaisia rypälelajikkeita viljellään lajikeviinejä varten, mutta niitä sekoitetaan myös paikallisten lajikkeiden kanssa.

Kreikan viinintuotannossa eletään murroksen aikaa, kun nuoret tuottajat ovat siirtyneet vanhakantaisista valmistusmenetelmistä moderneihin menetelmiin. Perinteisin valmistusmenetelmin valmistetut valkoviinit ovat usein lievästi hapettuneita, kun taas uudet valkoviinit ovat kuivia ja mineraalisia.

Kreikan viinialueet ja niiden tärkeimmät rypäleet

Kreikan aurinkoinen ja vähäsateinen välimerellinen ilmasto tarjoaa erinomaiset puitteet viininviljelyyn. Viiniä viljellään lähes joka puolella maata ja vuoristoalueilla balkanilainen manner-ilmasto luo yksilölliset puitteet alueen viineille. Kreikan merkittävimmät viinintuotantoalueet sijaitsevat Peloponnesoksella, Makedoniassa, Egeanmeren saarilla sekä Kreetalla.

Egeanmeren saaret

Límnos – alueen tärkein lajike on Muscat.

Páros – alueen tärkeimmät lajikkeet ovat Malvázia ja Mandilariá.

Ródos – alueen tärkeimmät lajikkeet ovat Athíri ja Mandilariá.

Sámos – alueen tärkein lajike on Muscat. Alue tunnetaan makeista Samos Nectar -viineistä.

Santoríni (Thíra) – alueen tärkein lajike on saarelta kotoisin oleva valkoviinirypäle Asýrtiko.

Epeiros

Zítsa – alueen tärkein lajike on Ntempína.

Jooniansaaret

Kefaloniá – alueen tärkein lajike on saarelta kotoisin oleva Rompóla.

Zákynthos – alueen tärkein lajike on Rompóla. Alueella valmistetaan paikallista Verntéaa.

Keski-Kreikka

Attika – Tunnettu erityisesti retsínan valmistuksesta. Alueen tärkein lajike on Savvatianó.

Kreeta

Archánes – alueen tärkeimmät lajikkeet ovat Kotsifáli ja Mandilariá.

Dafnés – alueen tärkein lajike on Liátiko.

Pezá – Pezá on Kreetan tärkein viinintuotantoalue, jossa kasvatetaan erityisesti Vilánaa sekä Kotsifália ja Mandilariáa.

Siteía – alueen tärkeimmät lajikkeet ovat Liátiko, Mandilariá ja Vilána.

Makedonia

Amýntaio – alueen tärkein lajike on Xinómavro.

Chalkidikí – alueen tärkeimmät lajikkeet ovat Asýrtiko, Limnió, Malagouziá, Xinómavro ja Cabernet Sauvignon.

Gouménissa – alueen tärkein lajike on Xinómavro.

Náousa – alueen tärkein lajike on Xinómavro.

Peloponnesos

Mantíneia, Arkadia – alueen tärkein lajike on Moschofílero.

Neméa, Korinthia – Peloponnesoksen suurin viinintuotantoalue. Alueen tärkein lajike on Agiorgítiko.

Patras, Akhaia – alueen tärkeimmät lajikkeet ovat Mavrodáfni ja Rodítis.

Thessalia

Mesenikólas – alueen tärkeimmät lajikkeet ovat Mávro Mesenikóla, Carignan ja Syrah.

Néa Anchíalos – alueen tärkeimmät lajikkeet ovat Rodítis ja Savvatianó.

Rapsáni – alueen tärkein lajike on Xinómavro.

Omintakeiset kreikkalaiset rypäleet

Punaviinirypäleet

Agiorgítiko-rypäle on Neméasta Ágios Geórgioksen kylästä kotoisin oleva lajike. Sitä viljellään pääosin Peloponnesoksella, mutta sitä kasvatetaan myös muun muassa Attikan alueella. Rypäleestä valmistetaan pehmeitä ja hedelmäisiä punaviinejä.

Kotsifáli kasvaa pääosin Kreetalla ja sitä käytetään usein sekoiteviineissä Mandilarián tai Syrahin kanssa.

Liátiko on pääasiallinen lajike Kreetan saarella Dafnésin ja Siteían alueilla.

Limnió eli Kalampáki on kotoisin Límnoksen saarelta. Rypäle on yksi Kreikan vanhimpia ja sitä on käytetty punaviinin valmistukseen tuhansien vuosien ajan. Rypäle tuottaa aromaattisia ja täyteläisiä punaviinejä.

Mandilariá eli Amorgianó kasvaa pääsääntöisesti Ródoksella ja Kreetalla. Rypäleestä valmistettava viini on usein hyvin tanniinista ja sitä käytetään useasti sen vuoksi sekoiteviineissä.

Mavrodáfni on erityisesti Peloponnesoksella ja Jooniansaarilla viljelty rypälelajike. Sitä sekoitetaan usein Agiorgítikon ja Cabernet Sauvignonin kanssa.

Xinómavro on pääasiallinen lajike kreikkalaisessa Makedoniassa ja ennen kaikkea Náousassa. Lajike tuottaa tummia, tanniinisia ja aromikkaita punaviinejä ja sitä onkin usein verrattu italialaiseen Nebbiolo-rypäleeseen.

Valkoviinirypäleet

Asýrtiko on kotoisin Santorínin saarelta, mutta sitä viljellään myös Kykladien saarilla, Makedoniassa ja Peloponnesoksella. Asýrtiko on hapokas rypäle ja se säilyttää hyvin hapokkuutensa kypsyessään. Se muistuttaa monin tavoin Rieslingiä. Asýrtiko on yksi Kreikan tunnetuimmista rypäleistä.

Athíri on kotoisin Egeanmeren saarilta. Nykyisin sitä kasvatetaan erityisesti Attikassa, Makedoniassa ja Ródoksella. Se on yksi Kreikan vanhimpia rypäleitä ja sitä käytetään usein yhdessä Asýrtikon kanssa.

Lagórthi-rypälettä viljellään pääosin Kalávrytan seudulla Peloponnesoksen ylärinteillä noin 850 metrin korkeudessa.

Malagouziá on lajike, jota kasvatetaan erityisesti Makedoniassa. Rypälettä sekoitetaan usein Asýrtikon kanssa.

Moschofílero on lajike, jota kasvatetaan erityisesti Arkadiassa Mantíneian seudulla sekä muualla Peloponnesoksella ja Egeanmeren saarilla ja Jooniansaarilla. Rypäleestä valmistetut valkoviinit ovat vahvoja ja hedelmäisiä. Moschofíleroa käytetään erityisesti Mantíneia-viineissä, jotka sisältävät vähintään 85 prosenttia Moschofílero-lajiketta.

Ntempína-rypäle on käytössä pääosin Epeiroksen alueella ja erityisesti Zítsassa, sekä muunmuassa Albaniassa. Lajike on hapokas ja siitä valmistetaan niin valkoviinejä kuin kuohuviinejäkin.

Rodítis on erityisesti Attikassa, Makedoniassa, Thessaliassa ja Peloponnesoksella viljelty lajike. Rypäleestä valmistetut valkoviinit ovat keveitä ja sitruksisia ja sitä käytetään usein Asýrtikon ja Athírin kanssa.

Rompóla on lajike, jota kasvatetaan erityisesti Kefalonián vuoristossa sekä muualla Jooniansaarilla. Rypäle on voimakkaan makuinen ja se on tärkeä paikallisen makean viinin valmistuksessa.

Savvatianó on lajike, jota kasvatetaan erityisesti Attikassa, Boiotiassa ja Euboialla. Sitä käytetään retsínan valmistukseen, sekä kuiviin valkoviineihin usein Rodítiksen ja Asýrtikon kanssa.

Vilána on Kreetalta kotoisin oleva lajike, josta tehdään kuivia valkoviinejä. Vilána on myös ainoa sallittu lajike Pezá-viineissä.