”Jumatsuikka, mikä yhdistelmä!”
Mikki Kauste istuu helsinkiläisen Vinkkeli-ravintolan pikkupöydässä ja on selvästi innoissaan. Hänen edessään lautasella on paahdettua kurpitsaa, fetajuustoa ja cashewpähkinäpyreeta ja lasissa saksalaisen Weingut Wegelerin Rheingaun alueelta peräisin olevaa Geherrat ”J” Spätlese Trocken vuodelta 2011. Alkuruoka viineineen on selvästi Vuoden viininystävä Miki Kausteelle mieleinen.
”Tällaista on viinin ja ruoan yhdistelmä parhaimmillaan. Uusia upeita kokemuksia”, Mikki sanoo silmät loistaen.
”Siitä porukasta kaikki muut työskentelevät viinien parissa”
On oikeastaan melko pienestä kiinni, ettei Egotrippi-yhtyeen keulahahmona tunnettu Mikki olisi tälläkin hetkellä tarjoilemassa lounasta jossakin Vinkkelin tyylisessä tyylikkäässä ravintolassa Helsingissä. Vaikka hän onkin tunnettu etupäässä musiikistaan, Mikki on myös ravintola-alan ammattilainen. Hän kävi 90-luvun alussa niin Ravintolakoulu Perhon tarjoilijalinjan kuin Haaga Instituutin restonomilinjankin.
”En osaa tarkalleen sanoa, mikä houkutteli ravintola-alalle, mutta se veti puoleensa heti armeijan jälkeen. Kouluaika oli innostavaa ja pidin siitä kovasti. Olisin varmasti jäänyt alalle, jollei musiikki olisi vienyt mennessään. Elämääni ei mahtunut kahta isoa intohimoa, joten oli pakko valita toinen.”
Egotripin menestys on taannut sen, ettei Mikin ole tarvinnut miettiä uravalintaansa sen koomin.
Mutta nuorena syttynyt rakkaus viiniä kohtaan on pysynyt mukana kaikki vuodet.
”Ihastuin viinien makuun jo nuorena. Vaikka juominen oli siinä iässä tietysti usein humalahakuista, ymmärsin, että viineihin liittyi paljon muutakin. Halusin oppia niistä lisää – ja opinkin. Mutta nykyään luonnehtisin itseäni lähinnä populistiseksi viininharrastajaksi. Olen viinien suhteen paljon suurpiirteisempi nykyään, kaikenlainen hienostelu on jäänyt taka-alalle”, Vuoden viininystävä sanoo.
Kouluajasta on jäänyt paljon hyviä muistoja. Ja ystäviä, joiden kanssa Mikki nauttii mielellään viiniä edelleen.
”Haagassa meillä oli opettajana Jouko Mykkänen, joka oli kiertänyt paljon maailmaa ja osasi kertoa viineistä innostavalla tavalla. Janosin tietoa, ja menin mukaan kaikkeen, missä saatoin oppia lisää. Meillä oli koulussa myös oma viineistä kiinnostunut kaveripiirimme. Luulen, että siitä porukasta kaikki muut työskentelevät viinien parissa jollain tavalla edelleen.”
”Osaan laittaa meille ihan maittavaa arkiruokaa”
Pääruoka – paahdettua meribassia, paella-pyreetä ja simpukkakastiketta – saapuu pöytään. Annoksen kaunis asettelu saa Mikin huokaisemaan ihastuksesta ja kaivamaan puhelimen esiin. Klik! Annoskuva on tallennettu puhelimen muistiin (ja myöhemmin myös sosiaaliseen mediaan kiitosten kera).
”Katso nyt tätäkin annosta, miten kauniisti kaikki on esillä!”, Mikki sanoo saamatta silmiään irti lautasestaan. Sitten hän jatkaa:
”Rakastan hyvää ruokaa ja arvostan valtavasti sitä osaamista, jota erilaisten makujen yhdisteleminen vaatii. On upeaa saada kokea uusia makuelämyksiä ravintolassa. Käyn sen verran harvoin huippupaikoissa syömässä, että pyrin ottamaan tilaisuuksista irti kaiken mahdollisen.”
Mikille viinistä nauttiminenkin liittyy usein ruokaan.
”Pidän siitä ajatuksesta, että maut ovat kemiaa. Ruoka ikään kuin avaa viinin isommaksi kuin mitä se olisi ilman sitä.”
Kokkaako Mikki sitten itse paljon?
”Kyllä ja en. Olen kolmen pojan eronnut isä, joten osaan kyllä laittaa meille ihan maittavaa arkiruokaa. Mutta en valitettavasti koe sellaista palavaa intohimoa hienompien ruokien tekemiseen kuin moni ystäväni. Ihailen heidän osaamistaan, mutta sellainen ruoanlaitto ei ole minulle luontaista. Onneksi he kutsuvat minua aina välillä illalliselle luokseen.”
”Olen varsin populistinen viininkuluttaja”
Millaisia viinejä Vuoden viininystävä Mikki Kauste sitten kotona mieluiten nauttii?
”Jos viini on tarkoitus nauttia sellaisenaan, haluan saada siitä heti mahdollisimman paljon makua ja aromeja irti. En omista mitään isoa viinikellaria, josta kaivaisin joitain harvinaisia aarteita vuosien takaa. Se olisi toki hienoa, koska viinien ikääntymisen seuraaminen on kiinnostavaa. Mutta kuten sanoinkin, olen nykyään varsin populistinen viininkuluttaja. Koska en ole alalla töissä, voin olla rauhassa pintaliitäjä, joka nauttii viinejä vain nautinnon kannalta.”
Mikki noutaa viininsä yleensä Alkosta ja mukaan tarttuu silloin useimmiten Alsacen alueen klassisia valkoviinejä tai uuden maailman punaviinejä. Viime aikoina myös aikaisempaa enemmän Rhônen punaisia.
”Olen klassisen Bordeaux-koulukunnan kasvatti ja toki minullakin oli se kausi, jolloin nautin etupäässä ranskalaisia viinejä. Ehkä niitä tulikin silloin maistettua sen verran, että nykyään harvoin enää valitsen lasiini Bordeaux’ta.”
Mikki sanoo olevansa hyvin kaikkiruokainen viinityylien ja lajikkeiden suhteen. Mutta sitten mieleen tulee rypäle, jolle hän ei ole koskaan oikein lämmennyt.
”En pidä erityisesti Pinot Noir -rypäleestä. Tiedän, että tämä on aika rohkeasti sanottu. Minulla ei ole mitään erityistä pinotia vastaan, mutta en vain koskaan ole oikein saanut siihen mitään suurempaa kontaktia.”
”Viinin tekemisestä on glamour kaukana”
Kun kyseessä on ammattimuusikko, on pakko kysyä viinin ja musiikin yhdistämisestä. Soiko kotonasi tiettyjen viinien kanssa tietty musiikki?
”Tämä onkin jännä asia. En nimittäin yhdistä viiniä musiikkiin. Molemmissa on kyllä paljon samaa ja haen niistä samoja asioita eli uusia vivahteita ja uusia elämyksiä. Mutta en yhdistä niitä toisiinsa. Joskus keikan jälkeen kotiin tullessa en edes pysty kuuntelemaan enempää musiikkia. Saatan kyllä kaataa silloin itselleni lasillisen viiniä, nostaa jalat ylös ja selata sosiaalista mediaa – mutta hiljaisuudessa.”
Mikki sanoo nauttivansa viiniä muutenkin hyvin rennosti. Hänelle viini ei liity vain tiettyihin hetkiin.
”Kun pojat ovat minun luonani, nautin harvoin viiniä. Viini ei kuitenkaan ole meillä mikään tabu, vaan juttelemme siitä niin kuin kaikista muistakin asioista. Saatan avata viinin myös arki-iltana, jos on sellainen fiilis. Mutta voin olla myös koko viikon ja viikonlopun nauttimatta lasillistakaan.”
Mikin suhde viiniin muuttui arkipäiväisemmäksi viimeistään silloin, kun hän nuorena työskenteli viinitilalla.
”Ymmärsin, että viini on maataloustuote siinä missä muutkin maalla kasvatettavat asiat. Sen tekemisestä on glamour kaukana. Siksi sen nauttiminenkaan ei tarvitse olla mitään hienostelua.”
”Naturalviinit, niistä olen vielä täysin pihalla”
Mikillä on paikka Espoon kaupunginvaltuustossa Vihreiden rivissä. Ympäristöasiat ovat siis lähellä hänen sydäntään. Näkyykö se viiniharrastuksessa?
”Hmm… Ehkä jopa yllättävän vähän vielä. Toki noteeraan luomumerkin ja mietin viinin alkuperää, mutta olen ehkä itsekin hämmästynyt, miten vähän olen toistaiseksi perehtynyt luonnonmukaisuuteen ja hiilijalanjälkeen viiniasioissa. Toki ilmastonmuutos ja myös sen vaikutus myös viininviljelyyn mietityttää paljonkin. On viinialan kannalta surullista, jos perinteisillä viininviljelyalueilla ei pystytä jatkossa tuottamaan enää samanlaisia viinejä kuin on tuotettu satoja vuosia.”
Entä naturalviinit?
”Olen kyllä niiden suhteen vielä täysin pihalla! Vaikka tuotantotavan luonnonmukaisuus kiehtoo ja kiinnostaa, niin tiedän niistä vielä kovin vähän. Uutta opeteltavaa siis.”
”Kun Cèline Dion levyttää kappaleemme, voin ostaa viinitilan”
Lähes jokainen viininharrastaja unelmoi omasta viinitilasta, vaikka vain erittäin harvalle viininviljely voi muodostua ammatiksi. Miten on Mikki, Vuoden viininystävä, siintääkö tulevaisuudenhaaveissa tarhurin päivät Ranskassa tai Italiassa?
”Hahaa! Lottoan kyllä ahkerasti, mutta toistaiseksi ei ole tullut päävoittoa. Tietysti toivoisin, että Céline Dion päättäisi levyttää jonkin meidän kappaleemme, ja voisin elää loppuelämäni leveästi”, Mikki nauraa.
”Romanttisesti ajatellen oman viinitilan pitäminen olisi tietysti kiehtovaa. Ennen kaikkea se kaikki luonnonläheisyys olisi upeaa. Mutta tiedän myös, mikä valtava määrä työtä viinintekemiseen tarvitaan.”
Vuoden viininystävä on myös messutyöntekijä
Mikki on pitänyt viiniharrastustaan yllä myös hieman yllättävällä tavalla. Tarkkasilmäiset ovat saattaneet bongata hänet vuosien aikana useista erilaisista viinitapahtumista – mutta tiskin takaa. Miksi suositun bändin keulakuva löytyy välillä myymästä viiniä esimerkiksi Viini & Ruoka -tapahtumasta Messukeskuksesta?
”Vaikka olen hiukan erakkoluonne, tykkään asiakastyöstä paljon. Minusta on mukavaa jakaa tietoa ja innostaa ihmisiä maistamaan uusia makuja. Tällä tavoin pidän myös itseni hiukan kartalla siitä, mitä viinimaailmassa tapahtuu.”
Eikä Mikkiä haittaa se, jos joku hänet tunnistaa.
”Sehän on vain hauskaa, koska silloin ihmiset jäävät usein juttelemaan ja kyselemään viineistä enemmän. Saan silloin jakaa viinin ilosanomaa mukavalla, minulle ominaisella tavalla.”