Eduskunta pohtii parhaillaan, kielletäänkö viinien etämyynti. Juha Berglund, Viini-lehden perustaja ja julkaisija sekä viinitilan isäntä, ihmettelee, kielletäänkö seuraavaksi myös ulkomaiset verkkokirjakaupat.

Viininystävät porskuttavat pääosin tyytyväisinä elämäänsä ja viinien tarjontaan. Näin nousukaudella Alkosta ostettujen viinien keskihinta nousee, vaikka myyntimäärät eivät juurikaan kasva. Odotettavissa on melkoinen muutos, kun Alkon verkkokauppa toivottavasti jossain vaiheessa pääsee kunnolla liikkeelle. Alko itse lupailee jopa 10 000 tuotteen valikoimaa tulevaisuuden verkkokaupassa.

Olemmekin kollegani Antti Rinta-Huumon kanssa kauhistelleet tulevaa taakkaamme, kun nytkin jo tekee tiukkaa, että saamme maistettua kaikki Alkon vakiovalikoiman uutuudet ja vuosikerran vaihdokset vuosittain. Onneksi meille on kerrottu, ettei vakiovalikoima tule räjähtämään käsiin, vaikka tilausvalikoimasta sinne onkin aikaisempaa helpompi päästä. Tuhannen myyntiyksikön tai kymmenen tuhannen euron vuosiliikevaihto riittävät.

Miellyttävää viininystävän kannalta on sekin, että Alko on ottamassa valikoimiinsa niin kutsuttuja palvelutuotetta. Niiden valikoinnissa perusteena ei ole myyntimäärä, vaan se, että viini edustaa omanlaistansa genreä. Tämähän on monopolin moraalinen velvollisuuskin. Sen jälkeen jääkin sitten enää kunkin itsensä arvioitavaksi, onko tuo palvelutuotteiden määrä (mahdollisesti noin 200 viiniä) riittävä monopolin perusteluksi vaiko ei.

Samaan aikaan kulissien takana on ollut melkoista mullistusta. Minulle on jäänyt mysteeriksi se, miksi Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) hallitusneuvos Ismo Tuominen on ottanut asiakseen kieltää Euroopan Unionissa vallitsevan alkoholin etämyynnin. Toteutuessaan tämä kielto estäisi meidän kaikkien viininystävien mahdollisuuden tilata viinejä ulkomailta, sillä vaikka ”etäosto” jatkossa sallittaisiinkin, se on käytännössä niin monimutkainen ja teoreettinen tapa tilata viinejä, ettei sitä juuri kukaan käyttäisi. Jäljelle jäisi siis ainoastaan mahdollisuus tuoda viinejä ulkomailta omalla autolla tai matkustajatuontina.

Ismo Tuominen onkin tehnyt melkoisen urakan, sillä hän on käytännössä lähes yksinään onnistunut saamaan hallituksen vireillä olevan lakiesityksen sille mallille, että viininystävät voivat vain haukkoa henkeään. Kun nykyisen hallituksen eduskuntaryhmät sopivat tulevan alkoholilain peruslinjauksista, oli tavoitteena hallittu liberalisoiminen ja alkoholiolojen vapauttaminen (ei siis pelkästään A-oluen ja lonkeron siirtyminen päivittäistavarakauppaan). Eikä hallituspuolueiden asiasta sopivien edustajien mieleen tuolloin juolahtanutkaan, että etämyynti tultaisiin jatkossa kieltämään, kunhan vain verot ja maksut suoritettaisiin asianmukaisesti valtiolle.

Mutta kun laki esiteltiin noin vuosi sitten eduskunnalle ensimmäisen kerran, sinne olikin ujutettu etämyynnin kieltäminen. Ja kaiken lisäksi STM sorvaamassa esityksessä väitettiin kirkkain silmin, että etämyynti olisi nytkin kiellettyä!

Ismo Tuominen on totisesti melkoinen mies alallaan. Hän lobbaa tälläkin hetkellä asiaansa eli etämyynnin kieltoa tarkoitusperäisesti ja järjestelmällisesti muun muassa eduskunnan eri valiokunnissa. Erikoista on lisäksi se, että hän on jättänyt monissa eri kohdissa sanomatta nipun relevantteja asioita – sen sijaan, että kunnon virkamiehenä olisi ollut ennemminkin valmistelemassa uutta lakia tasapuolisesti.

Otan esiin muutaman kohdan, jotka erityisesti mietityttävät. Tuominen on väittänyt, että monopoli pitäisi purkaa, mikäli etämyynti sallitaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Tämän väitteen kumoamiseksi ei tarvitse kuin katsoa Ruotsiin, jossa monopoli ja etämyynti ovat eläneet sovussa 10 vuotta. Miksi tämä on STM:n maailmassa mahdoton ajatus?

Miksi Tuominen on välttänyt kertomasta Ruotsin 10 vuoden etämyyntikokemuksista? Hän nimittäin väittää, että etämyynti luo vain uuden rinnakkaisen kanavan Alkon yksinoikeudelle myydä Suomessa, vaikka Ruotsissa etämyynti ja etäosto ovat noin prosentin luokkaa koko kulutuksesta. Kaikki me tiedämme, että todellinen rinnakkainen kanava alkoholihankinnoille on Viron kautta Suomeen tuotava matkustajatuonti. Sen osuus on lähes puolet koko Alkon myynnistä. Tämän luulisi kiinnostavan virkamiehiä enemmän kuin noin yhden prosentin etämyyntikuviot.

Myös Tuomisen muut perustelut ovat mielestäni kovin ontuvia. Hän on perustellut omaa kantaansa muun muassa hovioikeuden tuomiolla, joka ei ole ollut edes lainvoimainen, tai hän on ujuttanut etämyyntikiellon lain perusteluihin, mutta jättänyt koko etämyyntiasian mainitsematta. Tästä hän on nyttemmin saanut jo moitteitakin.

Sosiaali- ja terveysministeriö lienee tällä hetkellä valtakunnan ainoa taho, joka tulkitsee nykylakia siten että etämyynti olisi kielletty. Jokainen valiokunnissa lausuntonsa antanut lainoppinut toteaa toisin. Silti STM jatkaa valitsemallaan tiellä. Missä kohtaa menee virkamiehen ja lobbarin työ sekaisin?

Siitä olen itse ainakin varma, että Tuominen ei toimillaan edistä vastuullisen ja pitkäjänteisen alkoholikasvatuksen kehittymistä. Sillä kielloilla ja torumisilla ei pitkän päälle kansaamme ohjata tuloksellisesti. Lain perusteluissakin STM luo pelottelun ilmapiiriä ja lobbaa asioita haluamaansa suuntaan.
Historiallisesti on aina väitetty, että alkoholipolitiikan ainoat toimivat työkalut ovat hinta ja saatavuus. Kuitenkin tuorein esimerkki löytyy Islannista, jossa nuorten alkoholinkulutus on saatu voimakkaaseen laskuun positiiivisella kannustuksella ja yhteiskunnan eri osien yhteistyöllä.

Maailma muuttuu vauhdilla ja tarvitsisimme näkemyksellistä toimintaa myös alkoholikentällä. Kun asia on arka poliitikoille, niin virkamiesten uudistuskyky korostuu. Alkoholilakiesitystä lukiessa näkee, etteivät 20 vuotta samoissa tehtävissä olleet virkamiehet tähän pysty. Toisaalta samaa asiaa pyörittäneet virkamiehet pystyvät puhumaan helposti tämän kaltaiset monimutkaiset asiat poliittisille päättäjille omien tarkoitusperiensä mukaisiksi.

”Kielletäänkö meiltä seuraavaksi myös ulkomaiset verkkokirjakaupatkin?” kysyi ystäväni. Minusta tuntuu, että breshneviläinen 70-luku on taas aivan nurkan takana. Isoveli valvoo ja haluaa päättää meidän ja lastemme asioista jatkossakin.

Ei kuulosta kovin valoisalta tulevaisuudelta. Ikävä kyllä.

Juha Berglund

Juha Berglund on Viinilehden perustaja sekä Chateau Carsin -viinitilan isäntä.