Sisilian pohjoispuolella, Tyrrhenanmerellä, kohoaa joukko tuliperäisiä saaria. Liparisaaret eli Isole Eolie on seitsemän pääsaaren muodostama saariryhmä. Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva saariryhmä on yksi Välimeren kiehtovimmista viinialueista. Saarilla yhdistyvät tulivuorten muovaama maaperä, merellinen ilmasto, voimakkaat tuulet sekä vuosisatainen viljelyperinne.
Vaikka Liparisaaret eivät kuulu Italian tunnetuimpiin viinialueisiin, niiden merkitys on historiallisesti ja kulttuurisesti huomattava, sillä saarilla on viljelty viiniä antiikin Kreikan ajoista lähtien, ja Malvasia delle Lipari oli keskiajalla laajasti arvostettu vientiviini. Viinituotanto on aina ollut pienimuotoista, sillä jyrkät rinteet ja vaikeat kulkuyhteydet estävät koneellisen viljelyn.
Malvasia: nimi Kreikasta, viini Liparilta
Vaikka viininviljely saapui Liparisaarille jo kreikkalaisten mukana, nykyinen Malvasia delle Lipari ei ole suoraan peräisin Kreikasta. Nimi levisi kauppareittien mukana Eurooppaan, ja Liparisaarilla sitä alettiin käyttää paikallisista rypäleistä valmistetusta makeasta viinistä. Vuosien saatossa kreikkalaisten tuomat köynnökset risteytyivät, sopeutuivat paikalliseen ilmastoon ja valikoituivat viljelijöiden käsissä. Näin syntyi vähitellen oma paikallinen lajike, joka tunnetaan nykyään nimellä Malvasia di Lipari. Malvasia delle Lipari viittaa itse viinityyliin ja DOC-alkuperäalueeseen (Denominazione di Origine Controllata).
1800-luvun lopulla phylloxera-viinikirva tuhosi viinitarhat, ja 1900-luvun alussa muuttoliike mantereelle romahdutti saarien viinituotannon lähes kokonaan. Perinne oli vaarassa kadota. Vasta 1970-luvun lopulla alkoi tuotanto elpyä vähitellen, kun muutamat intohimoiset tuottajat alkoivat nostaa Malvasia di Liparia ja saariston viinejä uuteen loistoon.
Nykyisin tuotanto on edelleen hyvin pientä: useimmat tilat viljelevät vain muutamia hehtaareja ja valmistavat vain kymmeniä tuhansia pulloja vuodessa. Saarilla sijaitsee yhteensä kymmenkunta kaupallista viinitilaa. Tästä syystä alueen viinejä näkee harvoin saarien ulkopuolella.
Mikroilmasto tulivuorten katveessa
Salina on saariryhmän vihrein. Kaksi sammunutta tulivuorta, Monte Fossa delle Felci ja Monte dei Porri, luovat viininviljelylle suotuisan mikroilmaston. Siksi valtaosa saariston viinituotannosta keskittyy juuri tänne. Salina tunnetaan myös laadukkaista kapriksista.
Salina on erityisesti malvasia delle Liparin koti. Saaren tunnusmerkkejä ovat sekä makeat, kuivatetuista rypäleistä valmistetut passito-viinit että raikkaat kuivat valkoviinit. Yksi Salinan keskeisistä viinintuottajista oli Carlo Hauner, pohjoisitalialainen arkkitehti ja muotoilija, joka rakastui saareen 1960-luvulla. Hän on ehkä nimekkäin saarten viinintuotantoa uuteen loistoon nostaneista pioneereista.
”Kuinka täällä voi olla rakastumatta maisemaan, saareen ja arkkitehtuuriin? Isäni ihastui heti tähän paikkaan”, hänen poikansa, isänsä mukaan nimetty Carlo Hauner kertoo.
Isä-Hauner tuli Salinaan alun perin lomalle, mutta kiinnostui nopeasti paikallisista Malvasia-viinitarhoista.
”Hän ajatteli kokeilla valmistaa omaa passito-viiniä. Se viini teki tilasta tunnetun koko Italiassa.”
”Saaren viinit olivat silloin hyvin rustiikkisia. Rypäleet poljettiin jaloilla, eikä käymislämpötilaa osattu hallita. Kaikki oli hyvin vanhanaikaista. Isäni ajatteli, että saari on kaunis, mutta viini ei ollut tarpeeksi hyvää. Siksi hän halusi tehdä parempaa viiniä ja samalla parantaa koko saaren mainetta.”
Nykyisin Haunerin tila viljelee noin 20 hehtaaria Salinalla ja Vulcanolla. Salinan tarhat sijaitsevat pääosin Valdichiesa-kylän ympäristössä.
”Vuori suojaa tarhoja tuulelta. Se on saaren paras alue valkoisille rypäleille.”
Salinan viineille on ominaista raikkaus ja merellisen mineraalinen ote.
”Täällä sama rypälelajike ei ole sama kuin Sisiliassa. Meri, tuuli ja kosteus vaikuttavat kaikkeen.”
Tuulet kuivattavat tarhoja ja vähentävät tauteja, mutta tekevät viljelystä vaativaa. Sadonkorjuu on viime vuosina aikaistunut ilmastonmuutoksen takia.
”Aiemmin aloitimme sadonkorjuun syyskuussa. Nyt joskus jo elokuun alussa.”
Salinan tärkeimmät rypäleet ovat Malvasia di Lipari, Catarratto ja Grillo. Corinto Neroa käytetään erityisesti passitoissa tuomaan niihin rakennetta ja väriä.
Lipari – Saariston keskipiste
Lipari on saariryhmän suurin ja vilkkain. Se on myös matkailijoiden suosima tukikohta. Saarella harjoittaa nykyisin aktiivista tuotantoa vain yksi varsinainen viinitila, Tenuta di Castellaro, joka on koko saariston suurin ja tunnetuin viinitila.
Liparin viinit ovat usein kevyitä ja merellisen raikkaita, ja ne heijastavat alueen karumpaa ja kuivempaa luonnetta verrattuna Salinaan. Lipari on historiansa ja satamansa ansiosta koko saariston logistinen ja kaupallinen keskus.
Vulcano – Puoliaktiivinen viinisaari
Vulcano on nimensä mukaisesti tuliperäinen saari. Maasta nousevat rikkipitoiset höyryt muistuttavat jatkuvasti saaren vulkaanisesta alkuperästä. Viinitarhat sijaitsevat sammuneen kraaterin liepeillä, tuhkan mustaamassa maaperässä.
”Vulcanon maa on hyvin ainutlaatuinen. Sen tuntee viinissä”, Carlo Hauner kertoo.
Vulcanolla viljellään erityisesti punaisia lajikkeita, kuten Sangiovesea ja Corinto Neroa, mutta myös Chardonnayta ja Grilloa. Vulcanon viinit ovat usein saariston voimakkaimpia: savuisia ja lähes suolaisia. Silti niissä säilyy poikkeuksellinen raikkaus.
Miten matkailija pääsee Liparisaarille?
Liparisaarille matkustetaan yleensä Sisilian kautta. Helpoin tapa on lentää Catanian lentokentälle. Sieltä kulkee säännöllinen, noin kaksituntinen bussiyhteys Milazzon rannikkokaupunkiin. Milazzosta esimerkiksi Liberty Lines operoi nopeita laivayhteyksiä saarille.
Majoitus kannattaa valita oman matkustustyylin mukaan. Ravintoloista, palveluista ja hieman vilkkaammasta tunnelmasta kiinnostuneelle Lipari on paras tukikohta. Rauhaa, vehreyttä ja hiljaisuutta etsivän kannattaa suunnata Salinalle.
