Sierra de Gredosin vuoristo levittäytyy Madridin länsipuolella kolmen autonomisen alueen rajalle: Castilla y Leónin, Madridin ja Castilla-La Manchan. Viinillisesti sama vuoristo jakautuu kolmeen DO-alueeseen: Cebrerosiin, Vinos de Madridiin ja Méntridaan. Maantieteellisesti kyse on yhdestä maisemasta eli graniittisesta vuoristosta, jonka viinitarhat kohoavat usein 600–1200 metrin korkeuteen.
Vuoriston kevyt kosketus
Sierra de Gredosissa korkeus, mannerilmasto ja graniittinen maaperä muodostavat yhdistelmän, joka tuottaa poikkeuksellisen aromaattista ja rakenteeltaan ilmavaa garnachaa.
Alueen punaviinit tavoittelevat voiman sijasta hienovaraisuutta. Kukkaisuus, punainen marjaisuus ja mineraalinen jännite ovat nousseet alueen tunnusmerkeiksi. Monet kriitikot ovat kuvailleet tyyliä “burgundimaiseksi” – ei siksi, että viinit muistuttaisivat pinot noiria, vaan siksi, että niissä korostuu eleganssi, hapokkuus ja palstakohtainen identiteetti.
Valkoviineistä merkittävin on Albillo Real. Ávilan maakunnassa Cebrerosin DO-alueella se on ainut sallittu valkoinen lajike. Siitä tehdään suutuntumaltaan runsaita mutta samalla viileän mineraalisia viinejä.
Gredos vastaa täydellisesti nykypäivän viinitrendiin: vähemmän uutetta, enemmän terroiria.
Pitkä historia
Sierra de Gredosin viiniperinne on pitkä. Cebrerosin alueella löytyy kirjallisia viittauksia viineihin on jo 1300-luvulta. Menestys on vaihdellut. 1800-luvun lopulla phylloxera-viinikirva teki tuhojaan, sitten maaseudun tyhjeneminen ja bulkkituotantoon keskittynyt osuuskuntamalli 1900-luvulla veivät alueelta maineen.
Tarhoja hylättiin ja vuoristo hiljeni, kunnes 1990-luvun lopulla alkoi tapahtua. Telmo Rodríguez oli ensimmäisiä uuden aallon viinitekijöitä. Hän kiinnostui Sierra de Gredosista uuden vuosituhannen kynnyksellä vuonna 1999.
Fernando García ja Daniel Gómez Jiménez-Landi perustivat vuonna 2008 Comando G -projektin. Heidän ajatuksensa oli yksinkertainen, mutta siihen aikaan hieman radikaali: vanhat, korkealla kasvavat Garnacha-köynnökset eivät ole menneisyyden jäänne, vaan tulevaisuuden voimavara.
Comando G:n viinit herättivät kansainvälistä huomiota. Yhtäkkiä alueella alettiin puhua palstoista, kylistä ja yksittäisistä rinteistä. Sierra de Gredosin nimi oli löytänyt tiensä viinikriitikoiden kartalle.
Yksi keskeisistä nimistä on José Jiménez-Landi. Hänen perheensä tarhat ja kokeilut erityisesti Méntridassa vaikuttivat siihen, että Garnachaa alettiin tarkastella uutena, terroiria ilmentävänä ja aiempaa elegantimpana laatulajikkeena. Myös Bierzossa toimiva Raúl Pérez toimi inspiraationa uudelle sukupolvelle viinintekijöitä.
Espanjassa Álvaro Palaciosin ja Peter Sisseckin kaltaiset tekijät nostivat 1990-luvulta alkaen esiin vanhat köynnökset ja alkuperälähtöisen ajattelun. Sierra de Gredos oli osa tätä laajempaa muutosta.
Hype ja haasteet
Gredosin suosio on kasvanut nopeasti. Kansainvälinen kiinnostus on nostanut hintatasoa, ja trendialueen täytyy nyt todistaa, että eleganssi ei ole vain hetken ilmiö, vaan että alueen viinit kestävät myös aikaa.
Samaan aikaan ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita. Korkeus tuo viileyttä, mutta ei poista kuivuuden, hallan tai satovaihtelun riskiä. Vanhat köynnökset ja jyrkät rinteet tekevät viljelystä työlästä ja kallista. Gredos koettelee niin viinintekijän kärsivällisyyttä kuin lompakkoa.
Sierra de Gredos kiinnostaa juuri nyt siksi, että se tarjoaa yhdistelmän aitoutta ja ajankohtaisuutta. Se ei ole tekoälyn ja markkinointiosaston yhteistyön tuloksena syntynyt brändi, vaan paikka, jossa vanhat tarhat ovat saaneet uuden merkityksen.
