Syyttä suotta kovin huonosti tunnetulla bändillä nimeltään Metrofolk on hieno biisi nimeltään Vasta alkamassa. Siinä lauletaan: ”Olen vasta alkamassa, tulen aina olemaan vasta alkamassa.” Laulun kirjoittaja Jouni Kotkavuori on epäilemättä tutustunut itämaiseen ajatteluun ainakin sen verran, että yksi zen-buddhalaisista mielenharjoituksista, aloittelijan asenteen opettelu, on jalostunut hänen käsissään hienoksi lauluksi.
Japaninkielinen käsite shoshin merkitsee aloittelijan mieltä. Sillä tarkoitetaan avoimuutta, uteliaisuutta ja vapautta ennakkokäsityksistä. Tällainen asenne olisi hyvä säilyttää läpi elämän, ja koska meillä on taipumusta alkaa pitää itseämme melkoisina ekspertteinä, aloittelijan mieltä täytyy harjoitella jatkuvasti. En ole koskaan harrastanut itämaisia kamppailulajeja, mutta ymmärtääkseni tällainen shoshiniin perustuva nöyryyden treenaaminen on olennainen osa kaikkein edistyneimpienkin kamppailijoiden harjoittelua.
Aloittelijan mieltä kannattaa vaalia, vaikka ei mustaa vyötä missään lajissa haikailisikaan. Sitä kannattaa vaalia ihan vain siksi, että se auttaa näkemään hyvää ja iloitsemaan pienistäkin asioista. Katsele kättäsi niin kuin näkisit sen ensimmäisen kerran. Maista omenaa niin kuin maistaisit sitä ensimmäisen kerran. Katso kumppaniasi niin kuin näkisit hänet ensimmäisen kerran, äläkä kuvittele tietäväsi, millainen ihminen hän pohjimmiltaan on. Tutustu uteliaasti. Ihastu.
Viinien maailmaan tutustuminen voi olla kiehtova seikkailu. Ainakin omasta matkastani on tullut sellainen. Neljännesvuosisadan kestäneen opiskelun ja harjoittelun myötä olen oppinut yhtä ja toista viineistä, ja toisinaan erehdyn pitämään itseäni jonkinlaisena viiniasiantuntijana.
Ainakin kaverini luulevat minua ekspertiksi ja valittavat, että eivät oikein osaa ostaa minulle tuliaispulloa. Se on se viiniasiantuntijuuden haittapuoli.
Tiedän siis viineistä jonkin verran. Toisaalta en tiedä suurimmasta osasta maailman viineistä juuri mitään. Kukaan ei tiedä. Maailman tuhansista rypälelajikkeista olen maistanut vain murto-osan, saati sitten niiden erilaisista sekoituksista.
Minulle ei oikeastaan ole edes tärkeää tietää paljon viineistä. Tärkeää on osata nauttia elämästä. Jos elämästä nauttimiseen kuuluu myös viinistä nauttiminen (kaikille ei kuulu, ja se on ihan okei), niin sitä nauttimista helpottaa, jos vähän ymmärtää viinien päälle. Ja jos on utelias ihminen, nauttimisen sivussa oppii väistämättä kaikenlaista.
Silti aloittelijan asenne ennakkokäsityksistä vapautumisineen kannattaa säilyttää myös viinistä nauttimisessa – että ei luule tietävänsä, vaan maistelee aistit avoimina. Esimerkiksi sokkomaisteluun kannattaa suhtautua pikemminkin tietämättömyydestä nauttimisena kuin tietokilpailuna tai vyökokeena. Elämä tarjoaa yllätyksiä, ja me kaikki olemme vasta alkamassa. Ja niin me tulemme aina olemaan.
