Viljelijä Ingrida Alijosiute kävelee pellolla ja silittää kädellään korkeaksi pensaaksi kasvanutta parsaa.

”Parsapelto on niin kaunis, kun se saa rehevöityä poimimisen jälkeen. Kun elokuisessa aamukasteessa parsojen päällä leijuu hämähäkin verkkoja, pelto näyttää aivan kuin pieneltä satumetsältä.”

Järvenkylän tila Sauvossa Länsi-Suomessa on maamme suurin tankoparsan viljelijä. Tilalla on viljelty mansikkaa 1980-luvulta asti. Tilalla tuotetaan myös hernettä, vadelmaa ja viljaa sekä pieniä määriä marjasinikuusamaa, marjatuomipihlajaa, karviaista ja karhunvadelmaa.

”Mieheni on meillä se ideaihminen. Hän sai päähänsä, että voisimme kokeilla parsan viljelyä. Minä sitten toteutan loppuun hänen ideansa.”

Valoisat yöt maistuvat parsassa

Ingridan puoliso, tilan isäntä Jari Suominen innostui parsasta nähtyään sitä mansikkatiloilla muualla Euroopassa. Parsanviljely työllistää mansikkatöiden välissä. Työntekijät valmistelevat ensin mansikan uutta kasvukautta, jonka jälkeen siirtyvät parsatöihin. Parsan poiminta alkaa toukokuussa ja päättyy juhannusviikolla.

Järvenkylän parsanviljely alkoi puolen hehtaarin kokeiluna vuonna 2015. Nyt parsaa on seitsemisen hehtaaria. Sesongin aikana poimitaan noin 40 000 parsanippua.

Kotimaisessa parsassa maistuvat valoisat päivät ja puhdas luonto. Vientituotteeseen verrattuna suomalainen tankoparsa – aivan kuten mansikkakin – on pienempää, maukkaampaa ja mehukkaampaa. Syy löytyy maantieteellisestä sijainnista.

Euroopassa yöt ovat pimeitä kesälläkin, mutta Suomessa päivä pitenee koko kevään, ja fotosynteesiä tapahtuu myös yöllä.

Järvenkylän tilalla huomattiin pian, että vertailu ulkomaiseen tankoparsaan oli turhaa.

”Yritimme saada parsasta yhtä pitkää, mutta ei se ole mahdollista. Emme pysty kasvattamaan pituutta, koska nuppu aukeaa varhain. Nupun aukeamisen jälkeen parsan maku alkaa muuttua puiseksi”, Ingrida kertoo.

Tuontiparsa tulee varastojen kautta kauppoihin ja muuttuu helposti kuivaksi.

”Kotimainen parsa lähtee suoraan tilalta kauppaan eikä ehdi väsyä matkalla”, Jari lisää.

Violettia parsaa ja muita kokeiluja

Parsan viljely vaatii kärsivällisyyttä, sillä ensimmäistä satoa joutuu odottamaan kolme vuotta. Ensimmäinen vuosi on istutusvuosi. Sen jälkeen tulee kasvatusvuosi. Kolmantena vuonna poimitaan ensimmäistä satoa kolmen viikon ajan. Vasta neljäntenä viljelyvuotena parsa on kasvanut niin hyvin, että sitä voidaan poimia koko sesongin ajan.

Järvenkylän tilalla sato kulkee liukuhihnalla pesupaikalle. Parsat saavat suihkun otsonoidulla vedellä, joka tuhoaa mahdolliset sieni- ja homeitiöt. Sen jälkeen leikkuri leikkaa tangot tasamittaisiksi. Heleän vaaleanvihreät parsat pakataan laatikoihin ja niputetaan valmiiksi kauppojen hyllyille.

Sadonkorjuun jälkeen parsakasvit saavat kasvaa pitkiksi ja pensasmaisiksi. Mitä tuuheammaksi kasvi saa kasvaa, sitä enemmän voimaa siirtyy juureen. Syksyn ensimmäisten pakkasten jälkeen varret leikataan ja murskataan, ja juurakko odottaa maan alla seuraavaa kevättä.

Tilan uusimpia kokeiluja on harvinaisempi violetti parsa, jota istutettiin muutama rivi toissa vuonna.

”Poimin viime keväänä ensimmäiset niput ravintolaan testattavaksi. Violetista parsasta ei välttämättä tule suurta hittiä, mutta uskoisin sen löytävän oman asiakaskuntansa.”

Joskus uusien kokeiluiden läpivieminen vie aikaa. Ingrida muistaa, kuinka he istuttivat noin viisitoista vuotta sitten kolme pensasta keltaista vadelmaa.

”Meillä oli viisituhatta vadelmapensasta, mutta kolmen keltaisen pensaan satoa emme saaneet myytyä. Tarjosin asiakkaille kymmenen vadelmarasian laatikkoon yhtä keltaista rasiaa, mutta ne eivät kelvanneet.”

Saman ilmiön Ingrida koki pensasmustikan kanssa, jota hän myi ensimmäisen kerran vuonna 2005.

”Silloin monet asiakkaat eivät suostuneet edes maistamaan niitä. Nykyään pensasmustikka on jo itsestäänselvyys Suomessa.”

Kotimainen parsa yllättää

Parsa ei ole Suomessa aivan uusi tuttavuus. Parsa rehotti jo parisataa vuotta sitten pensaina suomalaiskartanoiden kukkapenkeissä. Kun Ingrida muutti Liettuasta vuonna 1998 Sauvoon, kotimainen parsa oli vielä harvinainen näky kaupoissa. Kauppojen hyllyille suomalainen tankoparsa tuli myyntiin vasta 2000-luvulla.

”Yhä päivittäin joku ihmettelee, onko tosiaan olemassa suomalaista parsaa. Markkinoinnin kanssa saa tehdä oikeasti työtä.”

Ukrainan sota ja hintojen nousu ovat vaikuttaneet myös parsan myyntiin. Suomessa parsa ei ole vielä muuttunut arkiseksi tuotteeksi. Ihmiset kuluttavat nyt varovaisemmin.

”Parsan kaltaiset tuotteet jäävät helpommin ostamatta. Euroopassa parsa kuuluu jo enemmän arkeen”, Ingrida sanoo.

Suomessa parsaa viljellään vielä vähän, eikä parsapellon rikkaruohoille ole siksi kehitetty torjunta-aineita. Järvenkylän parsapellot perataan käsin ja kuokalla.

”Parsamme on siksi hyvin lähellä luomua.”

Kasvitaudit tai tuholaiset eivät ole kiusanneet Järvikylän tilan parsoja, eivätkä eläimetkään ahmi pelloilla sesonkiherkkua.

”Luulen, etteivät kauriit ja peurat ole vielä kunnolla ehtineet löytää parsaa, koska nekin ovat suomalaisia”, Ingrida nauraa.

Tiesitkö?

Kotimaisen parsan sesonki kestää noin kuusi viikkoa. Sadonkorjuu alkaa toukokuussa ja päättyy ennen juhannusta.

Jos parsa viihtyy, se tuottaa satoa jopa 15 vuotta. Poimimisen jälkeen parsan varren annetaan kasvaa.  Kun se kasvaa pitkäksi, saa massaa ja rehevöityy, voi seuraavanakin vuonna odottaa hyvää satoa.

Parhaimmillaan parsa voi kasvaa vuorokaudessa jopa 15 senttiä. Se on kuitenkin erittäin hallanarka kasvi.

Parsanipun voi pakastaa ja käyttää myöhemmin vaikkapa parsakeittoon. Tuore parsa on herneen veroinen herkku myös sellaisenaan syötynä.

Poimittu parsa haihduttaa kosteutta ja voi nahistua. Leikkaa parsanipun tyvestä pois pieni pala ja kääri alaosa kosteaan talouspaperiin ennen jääkaappiin laittamista. Hieman nahistuneen parsan saat piristymään upottamalla sen kylmään veteen.