Kun Laura Styyra aloitti osa-aikaisena tarjoilijana helsinkiläisessä ravintola Kuurnassa 2011, edes mielessä ei vielä käynyt, että seitsemän vuotta myöhemmin hän omistaisi paikan yhdessä silloisen puolisonsa Tom Hansenin kanssa.

”Kuurna oli ensimmäinen ravintola, jossa olin ikinä töissä. Muistan vieläkin, miltä tuntui kävellä sinne sisään keskellä kuumaa elokuista päivää”, Styyra sanoo.

Ajatus oman lempiravintolan perinnön jatkamisesta ja pienestä kiillottamisesta tuntui kunniatehtävältä. Styyra kertoo aina ajatelleensa, että jossain vaiheessa hänellä olisi oma ravintola tai useampia.

”Joskus pienenä olen istunut isän kanssa mökkirappusilla puhumassa siitä, minkälaisia ravintoloita me perustamme sitten, kun olemme molemmat aikuisia.”

Paraikaakin Styyralla pyörii päässä monta ravintolaideaa. Halu kehittää suomalaista ruoka- ja ravintolakulttuuria on näkynyt muun muassa Helsingin lippakioskeilla, joissa on viime vuosina toiminut Kuurnan pop-up-ravintoloita. Kevään lopussa avautui Kuurnan kasvispuoti Hakaniemen halliin.

”Mietin tosi paljon, millainen tunnelma ravintolaan pitää tulla. Tunnelman kautta minulle rakentuu kuva siitä, mitä paikassa tarjottaisiin, ja miten ihmiset käyttäytyisivät siellä.”

Meri

”Mielessäni pyörii hirveästi asioita. Meri hiljentää ne täysin. Hakeudun meren ääreen aina, kun olen solmukohdassa.

Harrastan kilpapurjehdusta kevytveneillä. Se on minulle tosi merkityksellistä. Laji on hyvin fyysinen ja taktinen, kuin shakkia merellä. Samaan päämäärään voi päästä monella eri tapaa.

Pidän siitäkin, että purjehdus on herrasmieslaji. Kisatilanteessa kisataan kovaa, mutta omaa ajatusmaailmaa ja kehittymistä jaetaan kaikkien hyödyksi. Kesällä aloitin myös avomeripurjehduksen ORC-luokassa yhdeksän hengen naistiimissä.

Purjehdus on lepoa aivoille. Siinä ei pysty miettimään muuta kuin kulloinkin käsillä olevaa asiaa. Huomaan palaavani kotiin aina täysin levänneenä ja hyvällä tapaa väsyneenä.”

Emännöinti

”Saan emännöinnistä hirveästi. Se on mielestäni arvostuksen ja rakkauden osoitus, että voi luoda ympäristön, jossa ihmisillä on mahdollisimman hyvä olla. Rakastan myös juhlien valmistelua ja luomista: etikettiä ja kattausten rakentamista.

Pari vuotta sitten järjestin ystävilleni uudenvuodenjuhlat Kuurnassa remontin keskellä, mikä loi salakapakkatunnelmaa. Illallinen oli täynnä yllätyksiä. Aluksi repäisin alas verhon, jonka takaa paljastui katettu pöytä. Olin asetellut sille upeita, notkuvia tulppaaneja.

Tarjoilin esimerkiksi tuoreilla viikunoilla täytettyjä viiriäisiä sekä sinisimpukoita ja ranskalaisia, joiden päälle höylättiin tuoretta mustaa tryffeliä. Olin tehnyt kaiken itse.

Jossain vaiheessa pyysin vieraita katsomaan lautastensa alle. Olin piilottanut heille sinne pienet juhlakruunut. Lopuksi toin huoneeseen baked alaskan, valtavan liekehtivän uunijäätelön. Rakastan vanhoja klassikkoannoksia. Himmensin valot ja laitoin nurkkaan ripustamani diskopallon pyörimään. Tila muuttui klubiksi.”

Rakas kotikaupunki

”Muutin Lahdesta Helsinkiin 18-vuotiaana. Välillä olen asunut ja reissannut ulkomailla, mutta Helsinki on aina ollut turvasatamani ja kotipesäni.

Saan hirveästi iloa kaikesta, mitä kotikaupunkini tarjoaa. Museot, konsertit ja uimahallit – Yrjönkatu, Märsky ja Stadikka – ovat minulle tärkeitä. Samoin Töölön kirjasto, Oodi ja Keskuspuisto sekä kahvilat ja terassit.

Rakkain paikka minulle on Seurasaaren eteläkärki. Siellä on hiljainen kohta kalliolla, jossa on ihana istua, tuijotella ja maadoittua.”

Nautiskelu

”Asia, jonka ystäväni liittävät minuun, on ihanista asioista nauttiminen hyvällä omalla tunnolla. Suomalainen kulttuuri on vähän sellaista körttiläistä ja kärsimistä. Kaiken pitää olla ansaittua. Kun jää vaikka lomalle, joku sanoo aina, että olet ansainnut sen. Mielestäni jo pelkkä olemassaolo riittää, että on ansainnut hyvää.

Itselleni nautiskelu tarkoittaa sitä, että on vapaus toimia välillä omien mielihalujensa mukaisesti. Avata samppanjapullo rakkaan ihmisen kanssa, vaikkei olisi merkittävää juhlaa. Tai pysähtyä torikahville kesken päivän.

Juhlan hetkiä ei tarvitse säästellä, vaan niitä voi ripotella arkeen.”

Keittiöradio

”Iso hyvän hetken tuoja arjessani on keittiöradio. Kuuntelen sitä aina aamuisin.

Rakastan radion yksisuuntaisuutta. On ihanaa, etten tiedä, mitä sieltä tulee. Varsinkin, kun nykyisin kaiken voi valita itse, ja algoritmit kuratoivat asioita meille. Radiota kuunnellessa ei tarvitse päättää mitään, toisin kuin podcasteissa.

Olen Yle Radio 1:n suurkuluttaja. Sieltä tulee omaa ajattelua avaavia ajankohtaisohjelmia ja hyvää musiikkia. Pysyn kiinni myös siinä, mitä oman kuplani ulkopuolella tapahtuu.”

Mielen notkeus

”Eteenpäin menevä liike on minulle todella tärkeää. Ajattelen, että meillä on vapaus valita aina uudelleen ja löytää uusia väyliä tekemiselle.

Haluan, että Kuurnassa ja kasvispuodissa löydämme työyhteisönä jatkuvasti parempia tapoja tehdä ja olla sekä toisillemme että itsellemme. Minulle on esimerkiksi todella tärkeää, että meillä töissä on kollektiivinen ilmapiiri ja kaikki tulevat kuulluiksi.

Mitä enemmän ihmisten kanssa yleensäkin keskustelee, sitä enemmän voi löytää sellaista inhimillisyyttä ja viisautta, jonka kautta pystyy viemään asioita oikeasti eteenpäin. Omat pimeät kulmat ja kehityskohdatkin tulevat näkyviin. Ihmisten pitäisi luottaa yhdessä tekemiseen enemmän.”

Unelmatyö

”Olen unelmatyössäni, jossa saan olla ihanien kokemusten ja hyvien asioiden äärellä. Kun Kuurnassa vaihdamme menun kolmen viikon välein, istumme alas koko tiimin kanssa maistamaan kaikki annokset ja viinit. Laitamme valtavasti aikaa täydellisten viini- ja ruokayhdistelmien löytämiseen. Koen itseni etuoikeutetuksi, että saan ensimmäisenä maistaa sesongin ensimmäisiä kotimaisia kirsikkatomaatteja ja ranskalaisia aprikooseja tai Ranskan Lorrainen alueen kuplivaa.

Saan myös nähdä, miten asiakkaat rakastuvat ruokaan – ja toisiinsakin. Jotkut pariskunnat käyvät meillä joka vuosi, koska he ovat olleet ensimmäisillä deiteillään Kuurnassa.

Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä työkseni sellaista, jonka ytimessä on halu tehdä ihmisten elämästä vähän parempaa.”