Drappierin perhetilaa luotsaava Michel Drappier varttui Etelä-Champagnen Aubessa, uinuvan Bar-sur-Auben sydämessä. Nuorena hän halusi lääkäriksi, kapteeniksi tai löytöretkeilijäksi.

”Työteliäiden vanhempieni esimerkin innoittamana lähdin kuitenkin 15-vuotiaana täältä Urvillen kylästä Bourgogneen opiskelemaan viininvalmistusta.”

Ensimmäisen oman samppanjansa Michel pullotti vain kolmisen vuotta myöhemmin, mutta ajatus yhden tarhan ja yhden sadon rypäleistä valmistettavasta huippusamppanjasta oli syntynyt jo teininä. André-isä tarttui poikansa ehdotukseen. Näin sai alkunsa perhetilan prestige-samppanja Grande Sendŕee, hiivasakan päällä jopa 10 vuotta kypsyvä Pinot Noirin ja Chardonnayn sekoitus, jota valmistetaan vain poikkeuksellisen hyvinä satovuosina.

Drappierin suvulla on ollut tärkeä rooli Pinot Noir -rypälelajikkeen jalkauttamisessa Auben alueelle.

Alun perin Morillon Noir -nimellä tunnettu Pinot’n esi-isä löysi alueelle Bourgognen puolelta.

”Morillonia matkalaukussaan tuonut munkki Pyhä Bernard istutti sitä Urvilleen vuonna 1152. Täältä rypäle on sittemmin levinnyt Pohjois-Champagneen eli Montagne de Reimsin alueelle ja Marnen jokilaaksoon.”

1800- ja 1900-lukujen taitteessa, sen jälkeen kun Phylloxera-viinikirva oli tehnyt tuhojaan Euroopan tarhoilla, Auben tarhat istutettiin kuitenkin täyteen Gamay-rypälelajiketta. Champagne, joka kärsi muutenkin ylituotannosta, koki satoisan Gamayn tahrivan alueen maineen. Tämä johti vuonna 1911 Auben rajaamiseen ulos Champagnen viinialueesta.

”Erottaminen tuntuu hurjalta, kun ajatellaan sitä, että ennen viinikirvaa täällä etelässä oli enemmän viinitarhoja kuin missään muualla Champagnessa. Mutta Reimsin silmäätekevät päättivät, etteivät alueemme kuohuviinit ole riittävän hyviä, jotta niitä voi kutsua samppanjaksi.”

”Ja onhan se totta, että siinä missä Gamay tuottaa hurmaavia punaviinejä Beaujolais’n graniittimaassa, tänne Aubeen rypäle ei sovi”, Michel myöntää.

Hän kertoo Pinot Noiria uudelleen alueelle 1930-luvulla istuttaneen isoisänsä Georgesin olleen ainoita, jotka uskoivat lajikkeeseen.

Vaikka Drappierilla saadaan tänä päivänä kerätä entistä kypsempiä Pinot Noir -rypäleitä, joista Michel valmistaa myös kuohumatonta Urville Rouge -punaviiniä, asettaa ilmaston lämpeneminen jo nyt suuria haasteita viljelylle.

”Poikani Hugo joutuu painimaan uudenlaisten ongelmien parissa. Mutta valittamisen sijaan voimme sopeuttaa toimintaamme tarhoilla kokeilemalla esimerkiksi erilaisia juurakoita tai köynnösten trimmaustapoja. Meille on tärkeää elää sopusoinnussa luonnon kanssa, sen ehdoilla ja sitä kunnioittaen.”

Yhteensä 65 tarhahehtaaria viljelevä Drappier on ollut edelläkävijä paitsi Pinot Noirin myös harvinaisen Arbanne-rypälelajikkeen viljelijänä. Vaikka se ja muut samppanjan valmistuksessa sallitut vähemmistölajikkeet ovat nousseet mikrotrendiksi, päälajikkeiden – Pinot Noirin, Chardonnayn ja Meunier’n – osuus alueen viljelyalasta on yhä 99,7 prosenttia. Niinpä Drappier on edelleen Champagnen suurin Arbannen viljelijä.

”Meidän vajaat kolme hehtaariamme on liki kolmannes Champagnen ja koko maailman Arbanne-viljelyksistä.”

”Aiemmin lajike tuotti niin pikkuruisia satoja, ettei niillä tehty elantoa. Sadot olivat kymmenesosa Pinot Noirin ja Chardonnayn vastaavista ja korkeintaan joka viides satovuosi oli hyvä. Ilmaston lämpenemisen myötä olemme saaneet hyvän Arbanne-sadon joka toinen vuosi.”

Myös Arbane-nimellä tunnettu lajike on tärkeä osa talon Quattuor-samppanjaa, joka on todellinen harvinaisuus Champagnessa: sekoitus valkeita lajikkeita eli Arbannea, Petit Meslier’tä, Pinot Blanc’ta ja Chardonnayta.

Drappierin viininvalmistusta vuodesta 1979 luotsanneelle Michelille Arbannen viljelyssä on ensi sijassa kyse uniikkiuden ja paikallishistorian vaalimisesta.

”Rahalla et voi ostaa rypäleitä, jotka ovat kadonneet kartalta.”

”Ja samppanja on viiniä eikä mitään kabaree-kuplivaa! Iloitsen siitä, miten kasvuympäristö saa tänä päivänä maistua samppanjassa. Vielä isäni aikaan yksilöllisyyttä ja autenttisuutta korostava terroir-keskeinen tuotantotapa oli mahdoton, sillä samppanjan tuli olla neutraalin makuista, helposti nautittavaa ja markkinoitavaa.”

Michel kuvaileekin Drappierin runsaan hedelmäistä mutta rutikuivaa ja tinkimätöntä tyyliä hyvin erilaiseksi kuin standardisamppanjoiden.

”Haluan viinieni heijastavan kasvuympäristöään, joten valmistan ne suodattamatta ja mahdollisimman pienillä sulfiittilisäyksillä. Isä ja minä tuppaamme molemmat saamaan päänsärkyä sulfiiteista. Lisäksi rikkidioksidi kuivattaa kitalaen ja heikentää makuaistiani.”

Drappierin samppanjatalo tunnetaan myös Champagnen ainoana tuottajana, joka valmistaa erikoiskokoiset samppanjat, kuten jeroboamit ja nebuchadnezzarit sekä jopa 30-litraisen melchizedekin niin, että kuplat synnyttävä toinen käyminen tapahtuu jättipullon sisällä.

”Olisi huomattavasti helpompaa ja huokeampaa valmistaa näitä erikoiskokoja täyttämällä ne 0,75-litraisista pulloista tai magnumeista. Mutta tällä tavalla syntyy erittäin pitkäikäisiä samppanjoita. Odotan jo vuotta 2050, jolloin balthazar-kokoinen vuosikertasamppanjamme 1990 näkee päivänvalon!”

Mahdollisimman sulfiitittoman viininvalmistuksen kääntöpuolena on Michelin mukaan se, että Drappierin viinit saattavat oksidoitua helpommin kuin voimakkaasti rikitetyt samppanjat.

”Mutta puhdas samppanja pitää virkeänä! Päivittäin samppanjaa nauttiva 96-vuotias isäni on huippukunnossa ja tulee edelleen joka päivä tänne toimistolle.”

64-vuotias Michel kertoo myös lastenlasten kanssa touhuamisen pitävän mielen virkeänä.

”Rakastan vauvojen hoitamista ja odotan innolla heinäkuuta ja viidettä lastenlastani. Viinintekijänä minulla ei ole aikaa muille harrastuksille. Kävelen toki paljon ja uin kaikkialla missä voin, altaissa ja luonnonvesissä. Suomessa ollessani pulahdin avantoon. Se oli mahtavaa!”