Pitkään vellonut sotku tuli helmikuussa päätökseen Helsingin hovioikeuden nuijan kopautuksella. Alkoholijuomien etämyynti ei ole kiellettyä eikä rangaistavaa. Hovioikeus otti kantaa nettikaupalle tyypilliseen tilanteeseen: kuluttaja tilaa alkoholijuomia ulkomaiselta myyjältä, joka lähettää juomat itsenäisen kuljetusfirman välityksellä kuluttajalle Suomeen.
”Alkoholilaissa säädetään kaupallisesta maahantuonnista lain 8 §:ssä ja maahantuonnista yksityiseen käyttöön lain 10 §:ssä. Näissä ei säädetä mitään alkoholijuomien lähettämisestä toisista jäsenmaista”, perusteli hovioikeus ratkaisuaan ja jatkoi: ”Alkoholijuomia voisi edelleen tilata ulkomailta, maksaa tilauksensa myyjälle ja vastaanottaa myyjän lähettämä alkoholijuomalähetys.”
Paitsi että tämä ei ole totta. Ensimmäinen lainauksista on sosiaali- ja terveysministeriön (STM) vuonna 1996 antamasta selvityksestä Euroopan komissiolle. Jälkimmäinen on ministeriön vuoden 2001 työryhmämietinnöstä. Nämä liittyvät kiinteästi hovioikeuden ratkaisuun, mutta ennen kuin kerron miksi, kerrataan ensin kokonaisuus.
Laissa ei kielletä alkoholijuomien lähettämistä
Marginaalista ytimeen Suomen vienyt EU-suurlähettiläs Antti Satuli löysi postilaatikostaan komission kirjeen eräänä heinäkuisena päivä 1996. Siinä pyydettiin tietoja puolitoista vuotta aiemmin unioniin liittyneen Suomen ”säännöksistä, jotka koskevat yksityishenkilöiden tai yritysten mahdollisuuksia lähettää tai vastaanottaa alkoholijuomia yksityiskäyttöön esimerkiksi postin tai muun lähetyspalvelun kautta.” Satuli ohjasi kirjeen sosiaali- ja terveysministeriölle (STM). Helsingin Snellmanninkadulta lähti Brysseliin vastaus, jossa todettiin yllä mainittu: mitään kieltoa ei ole, joten alkoholijuomia saa lähettää. Verot pitää toki maksaa.
Silloisen alkoholilain kaupallista maahantuontia koskeva kahdeksas pykälä todettiin lopulta yhteistuumin epäselväksi, ja lakia muutettiin vuonna 1999. Tuonti oli itsessään vapaata, mutta jos juomilla aikoi harjoittaa kaupallista toimintaa Suomessa, tarvitsi siihen vaaditun luvan.
Lakimuutosta arvioitiin STM:n mietinnössä kaksi vuotta myöhemmin. Etämyynti eli juomien tilaaminen myyjän lähettämänä ulkomailta ei ollut kiellettyä, ei ennen eikä jälkeen lakimuutoksen. Muistion mukaan ei edes vuoden 1968 laki kieltänyt juomien tilaamista postimyynnillä Kekkosen ajan Suomeen. Epäselvyyttä herätti työryhmässä kuitenkin se, saisiko myyjä toimia Suomen maaperällä eli esimerkiksi itse kuljettaa juomat. Vastaus tähän saatiin lopulta Alkotaxi-tapauksessa vuonna 2018: korkeimman oikeuden mukaan kyseessä on tuolloin lainvastainen vähittäismyynti.
Tuotevalvontakeskus keksii etämyyntikiellon
Tässä välissä Valviran edeltäjä, Tuotevalvontakeskus, kehitti etämyyntikiellon nojaten alkoholilain kahdeksanteen pykälään. Tuotevalvontakeskuksen tiedotteissa tammikuussa 2007 vain matkustajatuonti oli sallittua, helmikuussa myös etäosto, ja lopulta loka- ja marraskuussa ehkä etämyyntikin. Tai sitten ei. Kukaan ei oikein tiennyt. Toimintansa keskeyttäneet etämyyjät saivat neuvontaa, ja homma jatkui.
Tuotevalvontakeskus oli vuonna 2006 lähtenyt etukenossa soveltamaan Ruotsin etäosto- ja etämyyntikieltoa koskevaa kahta oikeustapausta. Ongelma oli se, ettei Tuotevalvontakeskus malttanut odottaa siihen asti, että EY-tuomioistuin olisi antanut ratkaisunsa. Kesäkuussa 2007 Ruotsin maahantuontikielto todettiin EU-oikeuden vastaiseksi Rosengren-tapauksessa, ja heti perään lokakuussa Ruotsi hävisi komission sitä vastaan nostaman rikkomuskanteen. Tuotevalvontakeskus tiedotteli pitkin vuotta sitä mukaa, kun Ruotsin etämyyntikielto suli oikeudessa. Kirsikkana kakussa Tuotevalvontakeskus sotki vielä mukaan puhtaasti verotusta koskevan hollantilaisen tapauksen.
Apulaisoikeusasiamies vihelsi pelin poikki ja komensi viraston seuraajan, Valviran, laatimaan ohjeet. Ne saatiin vuonna 2010, ja ne ovat edelleen voimassa. Ohjeen mukaan ”myyjä voi ostajan toimeksiannosta avustaa tarvittavan kuljetuspalvelun hankkimisessa”, minkä Valvira tulkitsi niin, että myyjä ei voi ostajan toimeksiannosta avustaa tarvittavan kuljetuspalvelun hankkimisessa. Valvira siis väitti etämyynnin kielletyksi.
Kun alkoholilakia lähdettiin uudistamaan, tilaisuus teki varkaan ja etämyyntikielto yritettiin ujuttaa lain tasolle. Tarkoituksena oli kieltää etämyynnillä hankittujen juomien maahantuonti. Euroopan komissio teki toiveet tyhjäksi ja torppasi aikeet keväällä 2017. Kiellon säätämisen sijaan vuonna 1999 muutettu vanhan lain kahdeksas pykälä siirrettiin sellaisenaan uuteen lakiin.
Tuotevalvontakeskuksen kieltokehitelmä kaivettiin naftaliinista, ja sekä komissiolle että eduskunnalle väitettiin, että etämyynti olisi edelleen kiellettyä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta rohkeni olla esittelevän virkamiehen kanssa eri mieltä ja lausui, ettei kyseinen pykälä kiellä etämyyntiä lain perusteluissa esitetyistä väitteistä huolimatta.
STM koeponnisti idiotismin määritelmän kesällä 2018 yrittämällä samaa asiaa toistamiseen odottaen eri lopputulosta: komissio torppasi ilmoitetun uuden kieltoehdotuksen. Heti perään oikeuskansleri tyrmäsi STM:n tulkinnan, että Alkotaxi-tapaus kattaisi myös tilanteet, jossa myyjä lähettää juomat.
STM keksii ”rajat ylittävän vähittäismyynnin”
Asiakirjojen valossa tilanne ymmärrettiin STM:ssä varsin hyvin. Lokakuussa 2019 yhteensä kolmetoista STM:n, Valviran, Tullin ja Helsingin poliisilaitoksen virkamiestä kokoontui Helsingin Meritullinkadulla neuvotteluhuone Innostukseen – nomen est omen – pohtimaan, miten ”alkoholilain ja rikoslain tulkinta erilaisiin myyntitilanteisiin täsmentyisi käytännössä”.
Muistion mukaan ratkaisuksi valittiin rikosilmoitus alkoholijuomia lähettävistä ja verot maksavista etämyyjistä. Tarkoitus oli saada tuomioistuin venyttämään Alkotaxi-tuomio kattamaan alkoholijuomien kuljettamisen lisäksi myös niiden lähettäminen.
Kokouksessa kuviteltiin, että hankkeella oli oikeuskanslerin siunaus. Valvira niputti myyjän veronmaksun ja lähettämisen yhteen, ja väitti sitä vähittäismyynniksi. Näin voitaisiin vedota Alkotaxi-tuomioon. Virasto teki rikosilmoituksen syksyllä 2020, ja oli uudesta verovelvollisuuteen liittyvästä tulkinnastaan hipihiljaa.
“Tämä on minusta rikoslain väärinkäyttöä”, jyrähti rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Iltalehdessä asian tultua julkisuuteen. Rikosilmoituksen tehnyt Valvira oli ollut ministeriön vietävissä kuin litran mitta.
Euroopan komissio puuttuu peliin
Tulli yllätti kotietsinnällä pahaa aavistamattoman yrittäjän varhain eräänä tammikuun aamuna 2021. Vain joitakin päiviä myöhemmin, kuin klassisessa kreikkalaisessa tragediassa konsanaan, Deus ex machina laskettiin näyttämölle muuttamaan tarinan kulku odottamattomalla tavalla. Jumalan koneen roolia näytteli julkisuuteen putkahtanut tieto, että Euroopan komissio epäilee Suomen rikkovan unionin oikeutta etämyyntitulkinnoillaan.
Takaa-ajajasta tuli takaa-ajettu. Suomen viranomaiset kärvistelivät lehtitietojen varassa toista viikkoa, kunnes komission kirjelmä saapui. Syyttäjä lopetti ensimmäiset esitutkinnat Pilot-menettelyyn viitaten heti seuraavana päivänä.
Lisäaikaa anottuaan STM vastasi komissiolle päivää ennen vappuaattoa. Ensilukemalta saattoi kuvitella, että ministeriö oli kirjallisella tuotoksellaan tunkemassa Otaniemen teekkareiden reviirille.
“STM vastaa aivan asian vierestä ja esittelee asioita, jotka Suomessa ovat jo kunnossa. Komissio halusi keskustella etämyyntikäytännöistä, jotka ovat ongelmallisia, eikä STM näitä käsittele”, totesi eurooppaoikeuden professori Juha Raitio Iltalehdelle.
Ministeriön vuoden 2019 muistio selittää, miksi STM puhui ”rajat ylittävästä vähittäismyynnistä”, kun komissio kysyi etämyynnistä. Toiminta voisi olla Alkotaxi-ratkaisun nojalla kiellettyä vain, mikäli se katsottaisiin vähittäismyynniksi Suomessa.
Syyttäjä jätti lopulta syytteet nostamatta ja pisti täten STM:n masinoiman hankkeen päreiksi tikkutiistaina 2022. Kyseessä ei syyttäjän mukaan ollut vähittäismyynti, koska erillinen kuljetusliike oli tuonut juomat maahan kuluttajalle. Asiassa innokkaimpien virkamiesten pääsiäinen lienee ollut tunnelmaltaan ihmiskunnan historian toiseksi huonoin.
Etämyynti ei ole myyntiä Suomessa, vaan tuontia Suomeen
Draaman kaaren päässä odotti vielä loppuhuipennus. Virkamiesten viimeiseksi oljenkorreksi nousi kuin varkain Vironviina-tapaus. Juttu ei liittynyt Valviran rikosilmoituksiin, vaan se oli edennyt oikeuteen pääosin verotuskysymyksenä. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteet, koska oikeustila oli epäselvä. Voisiko hovioikeus katsoa etämyynnin vähittäismyynniksi? Hovioikeus meni käräjäoikeutta pitemmälle ja katsoi, ettei etämyynti ole laissa kiellettyä eikä rangaistavaa.
Näin päästäänkin siihen, mitä hovioikeus tarkalleen ottaen totesi tuossa tuomioissaan helmikuussa 2023. Tuomioistuin katsoi, ettei vuonna 1999 muutettu, kaupallista maahantuontia koskeva alkoholilain kahdeksas pykälä – eli nykyisen lain 32. pykälä –kiellä perustuslakivaliokunnan mukaan etämyyntiä. Hovioikeus katsoi, että toisin kuin Alkotaxi-tapauksessa, kyseessä ei ole vähittäismyynti, kun itsenäinen kuljetusfirma tuo juomat ulkomailta. Alkoholijuomien lähettämisessä kyse on siis maahantuonnista eikä myynnistä. Tuonti itsessään taas ei ole laissa kiellettyä, koska juuri tämän ehdotetun maahantuontikiellon komissio tyrmäsi kahdesti.
Valviran ohjeista ei ottanut tolkkua hovioikeuskaan. Toisaalta sillä ei tuomioistuimen mukaan ollut väliä, koska laista ei mitään kieltoa löytynyt.
Hovioikeuden ratkaisun nojalla siis laissa ei säädetä mitään alkoholijuomien lähettämisestä toisista jäsenmaista, jolloin alkoholijuomia voi edelleen tilata ulkomailta, maksaa tilauksensa myyjälle ja vastaanottaa myyjän lähettämä alkoholijuomalähetys – aivan kuten STM totesi jo kaksikymmentäseitsemän ja kaksikymmentäkaksi vuotta sitten.
Jos tuomio jää lainvoimaiseksi, on STM:n unelma etämyyntikiellosta ohi. Sen sijaan edessä voi olla painajainen Pilot-menettelyn muodossa, mikäli komissio päättää ottaa kantaa Suomen sisäiseen alkoholijuomien lähettämisen kieltoon.
Kirjoittaja on helsinkiläinen yksityishenkilö.
