Viinien etämyynnistä on keskusteltu pitkään myös länsinaapurissa.
Tanskalais-ruotsalainen Winefinder on ollut Ruotsin etämyyntikeskustelun keskiössä siitä lähtien, kun Systembolaget nosti kanteen sitä ja tanskalaista Vivinoa vastaan Ruotsin patentti- ja markkinatuomioistuimessa. Monopolin haasteen perusteena oli laittoman etämyynnin markkinointi hyvän tavan vastaisesti.
Vivinoa vastaan Ruotsissa nostettu syyte kumottiin. Vivinon tapauksessa Patentti- ja markkinatuomioistuin katsoi, että yhtiö harjoitti viinien verkkokauppaa Ruotsiin toisesta ETA-maasta, mikä ei ole ristiriidassa Ruotsin alkoholilainsäädännön kanssa. Niinpä tapauksessa sovellettiin EU:n sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä. Siihen kirjatun alkuperämaaperiaatteen mukaan verkkokauppaan sovelletaan sijoittautumisvaltion, eli tässä tapauksessa Tanskan, lainsäädäntöä.
Keskeiseksi tapauksen käsittelyssä nousi alkoholilain pykälä, joka sallii viinien etämyynnin yksityiseen käyttöön riippumattoman kuljetusliikkeen välityksellä. Muutos alkoholilakiin tehtiin vuonna 2010 niin sanotun Rosengren-tuomion myötä, jonka seurauksena viinien tuontikielto poistettiin. Koska Vivinon harjoittamaa etämyyntiä ei ollut laissa määritelty vähittäismyynniksi, sen toiminta katsottiin lailliseksi, eikä verkkomyyntiä voitu näin ollen kieltää.
Tulkintaeroja riippumattomuudesta
EU:n sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin soveltamisalaan eivät kuitenkaan kuulu tuotetoimitukset, joiden osalta tuomioistuin arvioi Ruotsin alkoholilakia.
Winefinderin tapauksessa tuomioistuin totesi, että ollakseen lain tarkoittama riippumaton välikäsi, myyjä ei voi harjoittaa liiketoimintaa Ruotsissa sijaitsevassa toimipaikassa. Tällöin kyseessä olisi vähittäismyynti, jonka yksinoikeus on Systembolagetilla. Koska Winefinder toimii yhdessä Ruotsissa toimivan Mathem-ruokapalvelun kanssa, sen toiminta ei tuomioistuimen mielestä täyttänyt riippumattoman välikäden määritelmää, kuten se Vivinon tapauksessa tulkitsi.
Winefinder hävisi oikeudessa ja valitti päätöksestä ylempään tuomioistuimeen, missä asian käsittely jatkui.
Vivinon ja Winefinderin toiminnassa olennainen ero löytyy yritysten alkuperästä: Vivino Aps on yhdysvaltalaisen yhtiön tanskalainen tytäryhtiö. Winefinder Aps on ruotsalaisen Winefinder Ab:n tanskalainen tytäryhtiö.
Päättäjät ovat osin samoja kummassakin Winefinder-yhtiössä, minkä lisäksi Winefinder on ollut markkinointiyhteistyössä muutaman ruotsalaisen ruoan verkkokaupan kanssa. Winefinder Ab on toiminut myös Winefinder Aps:n veroedustajana Ruotsissa, ja tanskalaisyhtiö on ostanut muun muassa markkinointipalveluita emoyhtiöltään Ruotsissa. Niinpä alempi tuomioistuin katsoi, että Winefinder-yhtiöt ovat sijoittautuneet Ruotsiin, jolloin siellä harjoitettuun liiketoimintaan sovelletaan kaikilta osin Ruotsin lainsäädäntöä.
Näillä perustein alempi oikeusaste katsoi Winefinderin harjoittaman viinien verkkomyynnin laittomaksi ja sen markkinoinnin hyvän tavan vastaiseksi.
Toimiiko yhtiö Ruotsista vai Ruotsiin?
Onko Winefinderin tapauksessa viinien myyjä ruotsalainen Winefinder Ab vai tanskalainen Winefinder Aps? Jos myyjä on jälkimmäinen, onko myyjä sijoittunut Ruotsiin vai Tanskaan? Näistä avainkysymyksistä ylempi tuomioistuin lähti liikkeelle, kun asia otettiin uudelleen käsiteltäväksi.
Verkkokaupan ehtojen perusteella tuomioistuin katsoi, että verkkokaupassa myyjänä on toiminut tanskalainen Winefinder Aps.
EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhtiöllä täytyy olla jäsenvaltiossa kiinteä toimipaikka ollakseen sijoittautunut sinne. Vaikka Winefinder Aps on suunnannut verkkokauppatoimintansa Ruotsin markkinoille ruotsin kielellä ja toimii yhteistyössä ruotsalaisten verkkosivustojen kanssa, se ei tuomioistuimen mukaan osoita, että Winefinder Aps:llä olisi kiinteä toimipaikka Ruotsissa. Patentti- ja markkinaylituomioistuin tulkitsi, Winefinder Aps on sijoittunut Tanskaan, josta käsin se on harjoittanut verkkokauppatoimintaansa.
Vielä oli kuitenkin arvioitava, täyttääkö Winefinder Aps:n ja Winefinder Ab:n yhteistyö kriteerit sille, että tanskalaisyhtiön voitaisiin katsoa harjoittavan toimintaa Ruotsissa. Systembolaget väitti, että tanskalaisyhtiö toimii kokonaan ruotsalaisyhtiön henkilöstön voimin. Tuomioistuin ei kuitenkaan löytänyt näyttöä sille, että ruotsalaisyhtiö olisi asiakaspalvelua hoitaessaan voinut sopia asiakkaiden kanssa sitovista toimista Winefinder Aps:n lukuun tai että sillä olisi ollut vaikutusvaltaa verkkokaupan sisältöön ja tuotteiden myyntiin. Tuomioistuin katsoi, ettei Winefinder Aps ole sijoittautunut Tanskaan kiertääkseen Ruotsin lainsäädäntöä.
Tuomioistuin totesi myös, ettei ole EU-oikeuden vastaista sijoittautua toiseen jäsenvaltioon vain siksi, että lainsäädäntöympäristö on siellä suotuisampi. Näin ollen asiassa tuli sovellettavaksi alkuperämaaperiaate. Sen mukaan tuotteiden myyntiin sovelletaan Tanskan lainsäädäntöä silloinkin, kun viinien verkkokauppamyynti kohdistuu Ruotsiin.
Kohti vapaampaa viinikulttuuria
Kolmas Patentti- ja markkinaylituomioistuimen ratkaistava kysymys liittyi alkoholilain noudattamiseen: ovatko Winefinder-yhtiöt yhdessä tai erikseen harjoittaneet laitonta vähittäismyyntiä Ruotsissa?
Tuomioistuin totesi, että Ruotsin alkoholilakia sovelletaan vain Ruotsin alueella. Näin ollen vähittäismyyntiä koskevat säännökset koskevat vain myyntiä kuluttajille Ruotsissa – ei myyntiä ulkomailta ruotsalaisille kuluttajille.
Koska myyjänä on katsottu olevan tanskalainen yhtiö ilman ruotsalaisen yhtiön myötävaikutusta, ei Winefinder Ab ole voinut harjoittaa vähittäismyyntiä Ruotsissa. Jäljelle jäi vielä kysymys, onko tanskalainen Winefinder Aps harjoittanut vähittäismyyntiä eli onko verkkomyyntitoiminta ollut sittenkin Ruotsissa tapahtuvaa vähittäismyyntiä.
Tuomioistuimen mukaan kuljetusliikkeet, jotka ovat toimittaneet tuotteet Tanskasta kuluttajille Ruotsiin, ovat olleet myyjästä riippumattomia, itsenäisiä yrityksiä. Näin ollen tanskalainen Winefinder Aps ole ei harjoittanut toimintaa Ruotsin maaperällä. Tuomioistuin viittasi jälleen Rosengren-tapauksen myötä muutettuun alkoholilakiin sekä komission Ruotsia vastaan nostamaan rikkomusmenettelyyn, jonka Ruotsi hävisi EY-tuomioistuimessa. Tuolloin Ruotsin katsottiin rikkoneen jäsenvelvoitteitaan kieltämällä kuluttajia tilaamasta alkoholijuomia ulkomailta kotiovelle. Muutetun alkoholilain luonnoksessa todetaan, että sallitussa yksityisessä tuonnissa myyjä voi jopa järjestää tuotteiden kuljetuksen.
Winefinder sai Patentti- ja markkinaylituomioistuimelta vapauttavan päätöksen: yhtiöt eivät ole harjoittaneet Ruotsissa alkoholijuomien myyntiä kuluttajille alkoholilain vastaisesti. Naapurissa otettiin tämän ylemmän oikeusasteen ratkaisun myötä jälleen iso askel kohti vapaampaa, eurooppalaisempaa viinikulttuuria. Se lupaa valoisaa tulevaisuutta myös muille EU-maissa toimiville viiniverkkokaupoille – ja tietenkin myös viinielämyksistä kiinnostuneille kuluttajille.
