Ihmiset

Roseebuumin lähteillä – neljä roseetuottajaa kertovat supertrendistä

05.05.2022 Essi Avéllan + kuvat tuottajat

Vaikka Provence johtaa roseemarkkinoita suvereenisti, ympäri maailmaa sikiää koko ajan uusia, toinen toistaan mielenkiintoisempia roseita. Me kyselimme neljän kiinnostavan roseetuottajan kuulumisia.

Roseebuumi on tosiasia eikä vaaleanpunaisen juoman käyttö rajoitu enää yksinomaan kesäiseen lipittelyyn, vaan rosee on nostettu rohkeasti ruokapöytään. Vaikka alueellisesti rosee on vain Provencessa tilojen ykköstuote, monet maailman huippunimistä ovat alkaneet katsoa viinimaailmaa yhä useammin vaaleanpunaisten lasien läpi. Lopputuloksena on persoonallisempia, hienostuneempia ja kasvupaikkaansa onnistuneesti ilmentäviä roseita. Lisäväriä roseeviinien kattaukseen tuovat myös nosteessa olevat naturalroseet.

Elegantteja superroseita

Roseebuumi Domaines Ott

Domaines Ott tietää kaiken Provencen roseen noususta ryysyistä rikkauksiin, sillä talo on ollut vahvasti mukana luomassa sen nykymenestystä. Marcel Ott hankki 1900-luvun alkupuoliskolla kolme upeaa tilaa: Château de Sellen ja Clos Mireillen nykyisessä Côte de Provencessa sekä Château Romassanin Bandolissa.

”Vaikka alusta alkaen iso-isoisäni uskoi laadukkaaseen kuivaan roseeviiniin, kaupallisesti tilamme löi läpi valkoviineillä, jotka maistuivat Rivieran turisteille”, Domaines Ottia johtava Jean-François Ott muistelee.

Marcel ymmärsi laatuimagon merkityksen ja taisteli vuosikymmeniä saadakseen Provencen viineille appellaatio-luokituksen. Hän myös ehdotti jo 1930-luvulla yhteisen, tunnistettavan pullonmallin lanseeraamista alueen viineille.

”Iso-isäni Renén suunnittelemaa, amforasta innoituksen saanutta pulloa pidettiin kuitenkin liian kalliina ja se jäi yksinomaan meidän käyttöömme”, Jean-François valottaa talon omaleimaisen pullon tarinaa.

Roseeviinejä pidetään yleisesti viinitekijälähtöisinä viineinä eikä terroir-viineinä, mutta Jean-François on toista mieltä.

”Alusta alkaen olemme pitäneet eri tiluksiemme viinit erillään ja jokaisella on oma makuprofiilinsa.”

Eleganteimpaan tyyliin yltää Grenache-painotteinen Château de Sellen rosee. Aivan Välimeren tuntumassa sijaitseva Clos Mireille luottaa samaan päälajikkeeseen ja lopputulos on hyvin raikas ja suolaisen mineraalinen. Château Romassanin roseessa taas on Bandolin Mourvèdren voimaa ja syvyyttä.

Viime vuosina markkinoita ovat kohauttaneet Provencen superroseet, huipputuottajien luksusviinit, joiden hinnat hipovat roseiden mittapuun mukaan taivaita. Domaines Ott lanseerasi yli 100 euroa maksavan Etoilen ensi kertaa vuosikerralta 2019.

”Etoile on sekoitus hienoimpia viinejämme kolmelta tilaltamme. Roseemarkkinat tarvitsevat myös tällaisia viinejä laatuimagonsa takia”, Jean-François sanoo ja jatkaa:

”Rosee voi olla hieno viini siinä missä muutkin. Viinitarhahehtaarimme saavat osakseen 600 tuntia työtä per vuosi, mikä ei jää jälkeen Ranskan muista laatuviineistä.”

Roseen aikakausi Provencessa

Jeremy Seysses

Viinintekijä Jeremy Seysses on tavoiteltu mies, sillä hänen kauttaan aukeavat ovet yhdelle Burgundin himoituimmista kellareista eli Domaine Dujacille. Tällä kertaa aiheenamme eivät kuitenkaan ole Dujacin eleganssistaan tunnetut huippupunaviinit, vaan perheen Provencen tilan roseeviini. Domaine de Triennes syntyi Jeremyn isän Jacques Seyssesin, Domaine de la Romanée-Contin Aubert de Vilainen ja heidän yhteisen ystävänsä löytäessä sopivan viinitilan Provencesta vuonna 1989. Provencen rosee ei silloin vielä ollut nykyisenlaisensa ilmiö.

”Isäni haki varmaankin uusia haasteita ja hänellä oli taloudelliset mahdollisuudet uuteen hankkeeseen”, Jeremy kertoo tilan alkuajoista.

Ja haasteita Jacques saikin.

”Hän joutui opettelemaan paljon kantapään kautta ja taloudellisesti teki tiukkaa. Huippuviineihin keskittyvä jakeluverkostomme ei ollut oikea paikka Provencen tuntemattomille viineille, saati roseille. Isä uskoi ennen muuta punaviineihin, ja panostus roseeseen alkoi vasta yhdysvaltalaisen maahantuojamme kannustuksesta.”

Sittemmin – Jeremyn ja hänen veljensä Alecin aikakaudella – rosee on noussut Triennes´ssä arvoon arvaamattomaan. Sen tuotantomäärät ovat kasvaneet ja rypäleitä ostetaan paljon myös tilan ulkopuolelta.

”Roseen menestyksen myötä olemme pystyneet investoimaan tuotantolaitokseemme, mikä on tärkeää, sillä rosee on erittäin tekninen viini. Raikkauden säilyttämiseksi poimimme rypäleitä myös yöaikaan.”

Roseen ideaali on hänellä kirkkaasti mielessä.

”Koska rosee nautitaan hyvin kylmänä, viinin tulee olla aromikas mutta alkoholipitoisuuden tulee pysyä alhaisena. Juotavuus on tärkeää. Viini on silloin hyvä, jos tulee tilanneeksi toisen pullon paljon aikaisemmin kun oli suunnitellut”, hän vitsailee.

Jeremy on nyt samassa tilanteessa kuin isänsä Triennes´n ostohetkellä eli valmiina uusiin haasteisiin Seyssesien Bourgognen viinien ollessa jo huippuunsa viritettyjä. Talolla ei ole vielä luksusroseeta eikä terroirinkaan potentiaalia ole täysin hyödynnetty.

”Minulla on kyllä ideoita…”, Jeremy vihjaa arvoituksellisesti.

Naturalroseeta Espanjasta

Roseebuumi Alta Alella

Alta Alellan viinitilalle on vaikea löytää vaikka se sijaitsee aivan Barcelonan kupeessa. Amfiteatterin muotoinen alue Serralada de Marinan luonnonsuojelualueella on kuin erityksessä. Tila avautuu kohti Välimerta, jonne matkaa on vain pari kilometriä.

Vaikka Alellaa on viljelty sitten roomalaisten aikakauden, phylloxera-viinikirvan tuhojen jälkeen se ei enää palannut vanhaan kukoistukseensa. Tänään Alellan DO -alueen 230 hehtaaria viljelee vain kahdeksan viinitilaa. Niistä tunnetuin on Alta Alella, jonka menestyksekkään enologiuran tehnyt Josep Maria Pujol-Busquets perusti perheensä omaksi projektiksi vuonna 1991. Sittemmin hänen tyttärensä Mireia on ottanut tilalla merkittävän roolin.

Mireian toimesta perustettiin muun muassa erillinen, täysin kierrätysmateriaaleista vanhoihin kontteihin rakennettu Celler de les Ausin viinitila, joka keskittyy yksinomaan ilman rikkidioksidilisäyksiä tuotettaviin viineihin.

”Olen saanut verenperintönä pyrkimyksen maksimaaliseen luonnonmukaisuuteen. Isäni toimesta tilaa on viljelty luonnonmukaisesti alusta alkaen ja olemme tehneet viinejä ilman rikkidioksidilisäyksiä jo 15 vuoden ajan.”

Roseeviinit ovat kuuluneet tilan repertuaariin aina, mutta niiden suosio oli 1990-luvulla vähäistä.

”Ei niitä kannattanut ottaa edes matkoille mukaan esiteltäviksi”, Mireia muistelee isänsä kertoneen.

Parvus Rosénsa tila tuottaa kansainväliseen tyyliin Syrahista, ja Mireia näkee roseeviineissä merkittävää potentiaalia. Tuotantoa onkin lisätty, myös naturalviinien suuntaan. Vuosikerrasta 2018 Alta Alella tuotti ensimmäisen alkuviiniroseensa – itse asiassa Suomen markkinoiden toiveesta. Laadukas viini tehdään harvinaisesta vaaleanpunakuorisesta Pansa Rosada -lajikkeesta (Xarel·lo Vermell).

”Kun viinissä ei käytetä rikkidioksidilisäyksiä, valmistuksessa korostuvat  rypäleiden kunto, käsittelyn nopeus, puhtaus ja mahdollisuus lämpötilan säätelyyn”, Mireia summaa.

Biodynaaminen Itävalta

Roseebuumi Loimer

Loimerin kuutionmallinen futuristinen viinitila muodostaa kontrastin sen alapuolella olevien, yli 150 vuotta sitten louhittujen kellarien kanssa. Fred Loimer ei muutenkaan tallaa jo kuljettuja polkuja, vaan haluaa tehdä asiat omalla tavallaan ja aina itsensä haastaen. Palattuaan viiniopintojensa jälkeen 1990-luvulla sukunsa tilalle Itävallan Kamptaliin, Fred pyyhkäisi nopeasti pölyt pois perheen viinibrändin yltä – saaden jonkinmoisen kauhukakaran maineen samalla. Vaikka ikää ja kokemusta on kertynyt lisää, tahti ei ole hidastunut.

Fred alkoi suuntautua biodynaamiseen viljelyyn vuonna 2006. Samaan aikaan hän otti haasteekseen viinien tuottamisen ilman rikkidioksidilisäyksiä. Nämä villit kortit etiketöitiin ’mit Achtung’-varoituksen kera: nyt ei ollut kyseessä tavanomainen viini.

”Huomaan pitäväni koko ajan enemmän naturalviineistä. Ne ovat mehevämpiä ja niissä on enemmän rypäleiden omaa makua. Niissä on myös parempi suutuntuma, jolloin ne tuntuvat leveämmiltä ja runsaammilta kuin ne todellisuudessa ovat”, Fred kuvailee.

Natuviini tai ei, laadusta tämä perfektionisti on aina tarkka.

”En ole täysin ilman rikkidioksidia tuotettujen viinien suuri ystävä. Omiin alkuviineihini lisään usein hyvin vähän rikkidioksidia, mutta määrä on aina alhaisempi kuin Respekt-Biodyn sallima enimmäismäärä.”

Naturalviinien osuus on noussut Loimerin 400 000 pullon vuosituotannosta jo 15 prosenttiin, ja nyt on vuorossa ensimmäinen rosee. Fred on silminnähden innoissaan uudesta tulokkaasta.

”Olen juuri pullottanut ensimmäisen erän Gluegglich Roséeta, joka on tyyliltään punaviinimäisempi kuin aikaisemmat roseemme. Viini on runsas, pyöreämpi ja suuntäyttävä. Alkoholipitoisuus on vain 11 tilavuusprosenttia.”

Loimerin viineissä kiehtoo autenttisuus mutta myös tekninen moitteettomuus, joten talon natuviinejä rohkenee klassisten viinienkin ystävä kokeilla. Tekninen ymmärrys näkyy myös pakkauksessa. Jälleenmyyjien vastustuksesta huolimatta Fred pullotti uuden roseensa tummaan pulloon, joka suojaa viiniä valon haitallisilta vaikutuksilta.

”Natuviinit ovat tavanomaisia herkempiä valon tuhoille. Enkä muutenkaan pidä siitä, miltä hieman sameat, suodattamattomat viinit näyttävät kirkkaassa pullossa. Harva rosee on tehty kypsytettäväksi, ja koska tässä viinissä on niin minimaalisesti rikkidioksidia, kehotan juomaan sen vuoden sisällä”.

Lue lisää

10 x kesärosee – kesän parhaat pinkit viinit

31.07.2022 Viinilehden toimitus + kuva Shutterstock

Cocktailkesä! 2 x kesän parhaat drinkit

04.07.2022 Viinilehden toimitus + kuva Laura Riihelä

Tuhoisat raekuurot pieksevät Bordeaux’ta

22.06.2022 Nea Berglund + kuvat Ketti Ylinen-Ceau ja Eloise Bajou