Ribeira Sacran maisemaa katsellessa tuntuu kuin joku olisi lisännyt näkymään reippaalla kädellä kontrastia, väriä ja syvyyttä. Edessä on mahdottoman jyrkkiä viinirinteitä ja syvän vihreitä vuoria, joiden laet kukkivat kirkkaan keltaisina. Keskellä mutkittelee safiirinsinen joki.
Miño-, Sil-, Bibei- ja Cabe-jokien halkoma Ribeira Sacran viinialue elää omaa, yhä sangen eristynyttä elämäänsä syvällä Galician maakunnan sydämessä. Vaikeakulkuinen, harvaan asuttu seutu ja sen omaleimaiset viinit hurmaavat kokeneenkin viinimatkaajan heti.
Toisin kuin muualla Galiciassa, valtaosa rinteistä kasvaa punaista rypälettä, Mencíaa. Kepeän hapokas, kukkea ja mehevän hedelmäinen mencía on aivan toista maata kuin ne nahkaiset ja vaniljaiset espanjalaispunaviinit, joihin moni meistä on aikoinaan tottunut.
Jyrkät rinteet ovat paikoin niin kaltevia, että korkeanpaikankammoista saattaa hirvittää. Sadonkorjuuaikaan rypäleet kuljetetaankin veneillä. Mukavuudenhaluisen maallikon silmin viininviljely Ribeira Sacran rinteillä näyttää hullun hommalta.
Ribeiras do Silin näköalapaikoilta avautuvat maisemat mykistävät. Vuoret jatkuvat kauas horisonttiin. Ilma on kuulas, yrtit tuoksuvat, yllä kaartelevat haukat. Kaukana alhaalla siintää vene, tuulen havina säestää hiljaisuutta. Korkeita paikkoja arasteleva ystävä istahtaa tukevammin kivelleen. Ulkoilmapunaviini ei ole tainnut koskaan maistua paremmalta.
Kun auto kääntyy takaisin kohti Atlanttin rannikkoa, kurkkua kuristaa. Ribeira Sacra on ollut yhtä väkevä kokemus kuin äkkirakastuminen. Sil-joen uhkeat maisemat jäävät pitkäksi aikaa verkkokalvoille. Tänne on päästävä vielä uudestaan.
Lue espanjalaisista viineistä:
