Menestyneet rypäleet
Monella mittarilla Itävalta on erittäin menestynyt viinimaa – panostus tiukkaan viinilakiin, moderniin tuotantoteknologiaan ja luomuviljelyyn on tehnyt siitä edelläkävijän. Viinien vientimäärä ja arvo ovat molemmat kasvaneet aivan ihmeellisellä tavalla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Itävallan suurimpia vahvuuksia ovat laadukkaat paikalliset rypälelajikkeet sekä kansainvälisten lajikkeiden hyvä soveltuvuus paikalliseen ilmastoon. Tänä päivänä Itävallassa viljellään noin 40 laatuviinin valmistukseen sopivaa rypälelajiketta.
Itävalta otti aikoinaan paljon vaikutteita uusiseelantilaisen sauvignon blancin maailmanlaajuisesta menestyksestä ja panosti isosti valkoiseen Grüner Veltliner -lajikkeeseen. Pienimuotoinen uhkapeli oli suuren satsauksen väärti, sillä Grüner Veltliner on osoittaunut poikkeuksellisen laadukkaaksi rypäleeksi, joka pystyy tuottamaan huokeita ja helposti lähestyttäviä valkoviinejä sekä vivahteikkaita ja pitkäikäisiä laatuviinejä. Grüner Veltlinerillä on nykyään jopa 31 prosentin siivu koko Itävallaan rypälepiirakasta.
Mehevä Zweigelt on Itävallan eniten viljelty punainen rypälelajike, mutta intensiivinen ja elegantti Blaufränkisch on hiipinyt viime aikoina varsinkin trendikkäiden viinibaarien listoille.
Itävallan vaikeat viinivuodet
Tie menestykseen ei kuitenkaan ole ollut helppo. Vuoden 1985 “pakkasneste-skandaali” romahdutti itävaltalaisen viiniviennin ja tuhosi maan maineen vakavasti otettavana viinimaana lähes täydellisesti.
Kaikki sai alkunsa 80-luvun puolivälissä Saksassa, jossa makean late harvest -jälkiruokaviinin kysyntä oli tarjontaa suurempaa. Joukko yritteliäitä itävaltalaisia viinitaloja näki D-markan kuvia silmissään ja päätti alkaa tuottaa jäänestonesteellä (dietyleeniglykoli) terästettyä viiniä, joka teki viinistä makeampaa ja antoi sille täyteläisen suutuntuman. Koska pakkasneste on myrkyllistä ihmiselle, ongelmia tietenkin seurasi, kun tuontiviinien laboratoriokokeet Saksassa alkoivat näyttää huolestuttavia lukuja. Uutiset skandaalista levisi maailmalla kulovalkean tavoin.
Vuotta myöhemmin Itävalta oli viinimaailman hylkiö, ja viinivienti loppui kuin seinään. Seurasi sakkoja, vankilatuomioita, konkursseja ja syyttelyä. Hetken näytti jopa siltä, että Itävalta viinimaana oli tullut tiensä päähän. Maa onnistui kuitenkin sinnikkäällä työllään muuttamaan viinintuotannon suunnan ja rakentamaan suuren menestystarinan, joka hakee vertaistaan.
Vaikka Itävallan viinien menestys ei ole vain yhden miehen ansiota, yksi nimi kuitenkin nousee ylitse muiden: Willi Klinger, joka toimi Austrian Wine Marketing Board -järjestön toiminnanjohtajana yli kymmenen vuotta, teki valtavan työn Itävallan maineen palauttamiseksi viinimaana. Hän oli myös mukana kehittämässä maan alueellista DAC-laatuluokitusta (Districtus Austriae Controllatus) niin, että Itävallasta muodostui viinimaana yhtenäisempi. Klingerin pestin aikana Itävallan viiniviennin arvo nousi noin 80 miljoonasta eurosta 170 miljoonaan euroon. Maa joka aiemmin tunnettiin lähinnä talviurheilusta ja Mozartista, on paljastanut todellisen luonteensa viinimaailman monipuolisena ihmelapsena.
Toinen toistaan kiinnostavammat viinialueet
Pääosa Itävallan viinituotannosta tulee neljästä eri osavaltiosta eli Ala-Itävallasta, Wienistä, Burgenlandista ja Steiermarkista. Alueet sisältävät lukuisia ala-alueita, jotka ovat viinityyliltään hyvinkin erilaisia.
Ala-Itävallassa sijaitseva Weinviertel on yksi maan 14:stä DAC-viinialueesta, ja se tunnetaan erityisesti laadukkaasta grüner veltlineristaan. Myös Wachau, Kamptal ja Kremstal tuottavat poikkeuksellisen laadukkaita valkoviinejä. Burgenland taas tunnetaan jälkiruokaviineistään, jotka tehdään Neusidlerjärven läheisyydessä kasvaneista jalohomeisista rypäleistä. Nämä kaikki alueet edustavat Itävallan perinteisempää tyyliä.
Eteläisessä Itävallassa, Slovenian rajan tuntumassa sijaitseva Steiermark ja sen ala-alueet –Südsteiermark, Vulkanland Steiermark ja Weststeiermark – ovat kaikki kiinnostavia uusia DAC-alueita.
Südsteiermark tuottaa tällä hetkellä raikkaita, aromaattisia ja ryhdikkäitä valkoviinejä Muskateller-, Weissburgunder- ja Morillon-lajikkeista. Alueen tähti on kuitenkin sähköisen hapokas Sauvignon Blanc. Südsteiermark onkin kaikessa hiljaisuudessa noussut Loiren ja Uuden-Seelannin rinnalle yhdeksi maailman parhaista Sauvignon Blancin viljelyyn soveltuvista viinialueista.
Itävallan uusin DAC-laatuluokitukseen nostettu viinialue on Wienin ja Bratislavan välimaastossa sijaitseva Carnuntum, joka on ollut aktiivinen viininlipittelyalue jo antiikin Rooman ajoilta. Täällä muhkean savinen maaperä lössikerroksineen on otollinen Zweigeltin ja kansainvälisten rypälelajikkeiden, kuten Merlot’n ja Cabernet Sauvignonin, viljelyyn.
Eteläisessä Burgenlandissa, kiven heiton päässä Unkarista, sijaitseva Eisenberg on yksi Itävallan pienimmistä viinialueista. Alueella on vaivaiset 515 hehtaaria viinitarhoja, mutta silti 291 viinitilaa – eli tarhoja on keskimäärin 1,8 hehtaaria per tila. Nuoren sukupolven myötä alueelta on noussut maailmanmaineeseen joukko dynaamisia viinitaloja, jotka ovat yhdessä rakentaneet alueesta yhden Itävallan ja koko Euroopan mielenkiintoisimmista viinialueista.
Eisenberg (suomeksi rautavuori) saa nimensä rautapitoisesta maaperästä, joka soveltuu erittäin hyvin intensiivisen, samettisen tanniinisen ja mausteisen blaufränkisch-punaviinien tuottamiseen. Nuoret viinintekijät kuten Weingut Wachter-Wieslerin Christoph Wachter ovat onnistuneet yhdessä nostamaan alueen viinimaailman kartalle korkealaatuisilla punaviineillään. Jopa yksittäiset viinitarhat kuten Saybritz ja Reihburg ovat tulleet tunnetuksi, mikä on tuonut lisää katu-uskottavuutta nuorekkaalle viinialuelle.
