Mikki Kauste on Egotrippi-yhtyeen solisti, Espoon kunnanvaltuutettu ja kolmen pojan isä. Hän liikkuu pyörällä ja rakastaa Alsacen gewûrztraminereita.

Egotrippi-yhtye täyttää 25-vuotta, se on pitkä ikä rockyhtyeeltä. Miten tässä näin pääsi käymään?

Aika on mennyt nopeasti, ei tunnu kyllä 25 vuodelta. Ensimmäinen keikka oli Kulosaaren Kasinolla syksyllä 1993. On tämä sen verran hieno merkkipaalu, että juhlistamme sitä kaikenlaisin erikoisuuksin. Kauan haaveiltu akustinen kiertue on nyt toteutettu, tulossa on sinfoniaorkesterikeikat ja kesän tapahtumat.

Mitä juodaan Egotripin takahuoneessa?

Meillä on ollut kuoharia ja kakkua koko ajan takahuoneessa, kun keikkajärjestäjät ovat huomioineet merkkipäivän. Kuohuviini taitaa syksyllä vaihtua samppanjaan, kun varsinainen juhlinta alkaa.

Miten harrastat viinejä?

Harrastaminen vaatisi systemaattista toimintaa. Nuorempana tein töitä viinien parissa, keräsin viinejä, luin paljon ja kävin kaikki oppilaitosten viinikurssit ja -koulutukset, mitkä olivat silloin mahdollisia. Humalahakuinen juominen vaihtui silloin esteettiseen nautintoon. Nyt systemaattinen, päivittäinen maisteleminen on vaihtunut nautiskeluun.

Millaisista viineistä pidät?

Viineissä on sama kuin musiikissa, mitä enemmän kuuntelee, sen vaikeamman musiikin pariin yleensä päätyy. Viineissä makuni on aika populistinen, en enää vaadi viiniltä kompleksisuutta. Haluan, että viinissä ovat asiat tasapainossa. Alsace on pitkään ollut suosikkialue, sieltä valitsen usein gewürztramineriä lasiini.

Olet mukana kunnallispolitiikassa, voiko rokkari olla katu-uskottava poliitikko?

Mielestäni voi. Olen sama ihminen niin muusikkona, poliitikkona kuin arjessakin. Valtaa en ole koskaan hamunnut mutta yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kiinnostanut jo pitkään. Epäluuloihin olen törmännyt tottakai, kun ”julkkiksena” tulin mukaan politiikkaan. Pitää näyttää omat kyvyt ja ottaa vastuuta, kun sitä saa. Sieltä se arvostus sitten tulee.

Seuraavaksi eduskuntaan?

Kyllä. Sinne lähden seuraavaksi pyrkimään ja keräämään ääniä Vihreille Uudenmaan alueelta. Mutta muusikon ura ja Egotripin tarinakin jatkuvat.

3 x kesäinen keikkamuisto

Pihlajasaari. Saaressa ei ollut sähköjä, eikä mitään. Ja soitimme keskellä metsää. Alkuaikojen keikka on jäänyt mieleen omituisuutensa vuoksi.

Provinssirock. Soitimme siellä aikoinaan ensimmäisen ison festarikeikan. Tänä kesänä sinne oli kiva palata kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Flow-festival. Tarjoaa omalle musadiggailuilleni oivan mahdollisuuden ja tykkään festivaalin ilmapiiristä niin asiakkaana kuin artistinakin.