Venetosta lähtenyt Tommasin viinitalo on pikku hiljaa laajentunut eri puolille Italiaa. Kasvusta huolimatta bisnes pidetään tiukasti oman perheen hallussa. Viini-lehti valitsi Tommasin Crearon vuoden punaviiniksi 2017.
Pierangelo Tommasi alkoi juoda viiniä vasta parikymppisenä, mikä saattaa kuulostaa ihmeelliseltä, varsinkin kun on neljännen polven viinitilallinen. Viiniperheen vesalle köynnöksistä, satokausista, korjuista ja pullotuksista tulee itsestäänselvyyksiä, jotka ovat aina läsnä. Viini on arkista, mutta silti kesti aikansa, ennen kuin hän alkoi pitää sen mausta. Veneton Pedemonten kylässä kasvanut Pierangelo oli nuorena enemmän kiinnostunut jalkapallosta, ja jossakin muissa olosuhteissa hän olisi saattanut päätyä työskentelemään jalkapallon parissa.
”Lahjani eivät olisi riittäneet ammattipelaajan uralle, mutta tykkään selostaa ja kommentoida otteluita. Ehkäpä siitä olisi tullut ammattini”, Tommasi naurahtaa.
Vaihtoehtoiselle urapolulle ei ollut kuitenkaan tarvetta, sillä perheyritys tarjosi tarpeeksi houkuttelevan vaihtoehdon.
”Olin aina ollut kiinnostunut kielistä ja matkustamisesta, joten oli aika luonnollista, että juuri minä erikoistuin vientiin. Serkkuni Giancarlo oli taas jo nuorena kiinnostunut tarhatyöstä, ja niinpä hän lähti opiskelemaan enologiaa. Hän kävi myös harjoittelemassa parissa muussa viinitalossa. Nyt hän on yksi Tommasin kolmesta enologista ja vastaa Veneton alueen taloista.”
Tommasin viinisuvun neljännessä polvessa on yhdeksän jäsentä, joista kaikki ovat mukana perheyrityksen toiminnassa. 41-vuotiaalla Pierangelo Tommasilla on 12- ja 10-vuotiaat lapset. Hekin ovat jo harjoitelleet viinin maistamista.
”Kun avaamme pulloja eri puolilla Italiaa olevilta tiloiltamme, lapset saavat maistaa niitä sokkona ja arvuutella, mistä päin viini tulee. Toistaiseksi se on silkkaa arvausleikkiä, eivätkä he vielä osu oikeaan kovin usein. Mutta makuaisti kehittyy vähitellen.”
Lapsiaan hän ei kuitenkaan aio velvoittaa perheyrityksen leipiin, jos viiniala ei heitä kiinnosta. Moni viinin valmistukseen liittyvä yksityiskohta on kuitenkin heille jo hyvin tuttu.
”Kun ruotsalainen tv-ryhmä tuli meille tekemään juttua amaronen valmistamisesta, lapsia huvitti. He ovat tietenkin tottuneet näkemään rypäleiden kuivatusta ritilöillä, eivätkä pidä sitä mitenkään ihmeellisenä. Ja nyt joku piti sitä niin kiinnostavana, että halusi kuvata sitä televisioon!”
Tommasin Crearo valittiin hiljattain Viini-lehden vuoden punaviiniksi ja se oli myös yleisöäänestyksen suosikkipunaviini. Pierangelo Tommasi on valinnasta erityisen innoissaan, sillä se edustaa viinityyliä, jollaista ei aiemmin ole edes ollut olemassa. Crearossa on nimittäin iso osa Cabernet Francia, jota ei juurikaan kasvateta Italiassa.
”Crearo on puhtaasti serkkuni Giancarlon luomus, eikä siihen aluksi edes uskonut kukaan muu kuin hän. Kun kerroin palkinnosta isälleni, hän tokaisi vain, että hyvä kun joku muukin pitää siitä kuin Giancarlo.”
Tommasi pysyi pitkään suhteellisen pienenä ja nimenomaan venetolaisena talona, joka keskittyi omiin vahvuuksiinsa, amaroneen ja ripassoon. Ensimmäiset tilukset Valpolicella Classico -alueen ulkopuolelta hankittiin 1997.
”Haaveilin pitkään omasta tilasta Montalcinosta, koska olen aina pitänyt Brunello di Montalcino –viineistä. Alue oli kuitenkin kallis jo 90-luvun lopulla eikä meillä ollut varaa mihinkään järkevän kokoiseen tilaan sieltä. Niinpä päädyimme ostamaan Poggio al Tufon tilan Maremmasta, läntisestä Toscanasta, joka oli silloin vielä aliarvostettua seutua. Isot tuottajat olivat kuitenkin hankkineet sieltä tiloja, joten mekin uskalsimme hypätä kyytiin.”
Hankinnoissaan Tommasi on pitänyt pään kylmänä ja edellyttänyt, että tilalla on valmis viininvalmistamo ja vähintään kymmenen hehtaaria tarhoja. Sillä taataan se, että investoinnilla on edes mahdollisuus menestyä. Monella alueella luokitussäännöt edellyttävät, että siellä tehty viini myös pullotetaan paikan päällä. Poggio al Tufon jälkeen portfolioon on hankittu tiloja Lombardiasta, Apuliasta, Basilicatasta ja lopulta – 17 vuotta myöhemmin – myös Montalcinosta.
Ulkomaille laajentuminen ei ole ollut vielä ohjelmassa, mutta Pierangelo Tommasi ei pidä sitä mahdottomana.
”On sitä joskus perhepiirissä palloteltu, mutta koska Italiassa on vielä mahdollisuuksia varsinkin valkoviinipuolella, emme ole asiaa edistäneet.”
Osaltaan syynä saattaa olla sekin, ettei perheellä ole visiota siitä, mihin maahan he ylipäätään olisivat laajentamassa.
”Antinorin viinitalo on ollut meille jonkinlainen esimerkki, ja he ovat näyttäneet, että ulkomailla on mahdollista menestyä. Ehkäpä vielä joskus, kun sopiva tila löytyy.”
Pierangelo Tommasin valinnat
Veneto vai Toscana?
Vaikka olen aina rakastanut Brunello di Montalcinoa vastaan silti Veneto. Kun ihminen kasvaa tietyllä alueella, sitä jotenkin kiinnittyy sen makumaailmaan.
Iso vai pieni tynnyri?
Olen erittäin iloinen, että kysyit tätä, sillä suurin osa meidän tynnyreistämme on slavonialaisesta tammesta tehtyjä 500-litraisia butteroja, mutta amarone kypsytetään Pedemonten kellarissamme maailman suurimmassa tuotantokäytössä olevassa tammitynnyrissä, Magnificassa, jonka tilavuus on 33 300 litraa. Emme halua peittää viinin makua liian voimakkaalla tammisuudella, mikä seuraisi pienten tynnyreiden käytöstä. Crearoa kuitenkin kypsytetään kuusi kuukautta pienissä ranskalaisesta tammesta tehdyissä tynnyreissä, koska Cabernet Franc -rypäle sitä vaatii.
Avaaminen heti vai varastointi?
Kauppias sanoisi tietenkin avaaminen, mutta minä käännyn silti varastoinnin suuntaan. Meidän täytyy palvella myös niitä asiakkaita, joilla ei ole varastointiin mahdollisuutta. Jos asiakas maksaa 40–50 euroa pullosta, hänen täytyy pystyä nauttimaan siitä, vaikka hän avaisi sen saman tien. Talo toki säilöö jonkin verran kutakin vuosikertaa omaan varastoonsa, mutta ne on varattu pääasiassa omiksi vertailutuotteiksi ja erikoistilaisuuksiin. Valtaosa viineistä lasketaan myyntiin heti, kun ne ovat kypsyneet lain vaatiman ajan.