Longyearbyenin kaupunki Huippuvuorilla on oikeastaan vain muutama kadunristeys. Jylhän vuoriston ympäröimät puutalot ovat lähellä merenrantaa.

Hieman muusta asutuksesta erillään vuoren juurella nököttää valkoinen kaksikerroksinen kivitalo, Huset. Stora Norske -hiilikaivosyhtiö rakensi Husetin vuonna 1951 kulttuurikeskukseksi kaivoksen työntekijöille ja heidän perheilleen. Yläkerrassa toimivat kirkko, teatteri ja jumppasali. Alakerrasta löytyi koulu, kirjasto ja posti. Olutta sai ostaa muutamana päivänä viikossa, ja juhlia järjestettiin aina kun aihetta oli.

Kaivos on jo suljettu. Longyearbyen kaupunki on säilynyt kuitenkin elävänä, kiitos kasvussa olevan arktisen turismin. Nykyisin vanhan kulttuuritalon tiloissa toimii à la carte -ravintola ja bistro, jossa on Pohjois-Euroopan laajin viinikokoelma.

Hiilikaivostoiminnan aikoina kaivosten johtajilla oli oma viinivarasto. Kun se lakkautettiin, Husetin aiempi omistaja Hroar Hjolm osti osan varastosta. Näin hän alkoi keräämään viinikokoelmaa, jossa oli parhaimmillaan yli 30 000 pulloa. Nykyisin pulloja on parikymmentätuhatta.

Huippuvuorten taika tarttuu

Husetin päätarjoilija ja sommelier Sara Weiberg saapui vuonna 2010 Longyearbyeniin. Tuolloin 21-vuotiaan ruotsittaren ajatuksena oli tehdä töitä kolme kuukautta ja siirtyä eteenpäin.

”Aikaisemmin olin kiinnostunut matkustamaan vain Ruotsista etelään ja lämpimämpiin maihin. Yllättäen Huippuvuorten taika iski minuun”, Weiberg kertoo

Husetin kunnianhimoinen viinikellari sai Weibergin opiskelemaan itsensä sommelieriksi. Nyt viisi vuotta myöhemmin hän työskentelee edelleen Husetissa eikä ole aikeissa lähteä. Huippuvuorten mittakaavassa hän onkin paikallinen. Yhteisöön on helppo tulla juuri siksi, että liki kaikki ovat tulleet muualta.

Arktisia makuja

Sara Weiberg johdattaa vieraat ravintolan viinikellariin – joka ei varsinaisesti ole kellari.

”Maahan ei voi Huippuvuorilla rakentaa ikiroudan vuoksi, joten kellari on vain huone hieman tavallista lähempänä maata”, Weiberg kertoo.

Tieto Husetin viinivarastosta on kiirinyt laajalle, ja tietty pullo viiniä saatetaan varata jopa kuukausia etukäteen.

Ravintolan menu pyrkii heijastamaan paikallisuutta. Se on hieman vaikeaa, sillä lähistöllä ei kasva juuri mitään. Huippuvuorilla metsästetään yhteensä noin kaksikymmentä eläintä vuodessa. Pääosa raaka-aineista tulee muualta Pohjois- Norjasta.

Ylellinen Svalbard-menu sisältää hylkeen lihaa, poroa ja metsäkanaa. Arktisten makujen sovittaminen viineihin ei ole aina helppoa. Weibergin mukaan etenkin hylje on vaikea, sillä sen lähes musta liha on hyvin rautaisen makuista ja raskasta.

Husetissa hylje tarjoillaan usein italialaisen carpaccion tyyliin: ohuina suikaleina vahvassa mausteliemessä.

Viinakortti kontrolloi – paitsi ei viiniä

Huset ja sen viinikellari ei ole Huippuvuorten ainoa erikoisuus. Sara Weiberg kaivaa lompakostaan viinakortin. Käytäntö on vanhaa perua hiilikaivosten ajoilta. Kortin tarkoituksena oli paitsi valvoa työntekijöiden alkoholin käyttöä myös taata, että juomaa riittää tasaisesti kaikille.

Huippuvuorilla alkoholin ostoa rajoitetaan edelleen. Kuukausittain saa ostaa korin olutta ja litran viinaa.

Kaivostoiminnan aikaan vain johtajat joivat viiniä, joten sitä ei rajoitettu – eikä rajoiteta edelleenkään, Huset-ravintolan onneksi.