Hesarin uudenvuoden pakina summasi viime vuoden hauskasti: Ministeri Huovisen alkoholin laimennuspuheet laimensivat demareiden kannatusta samaan aikaan, kun Sotshissa sammuivat sekä olympiatuli että ministeri Arhinmäki.

Pakinoitsija Seppo Kaisla pohtii, johtuvatko erilaiset alkoholiongelmat puuttuvasta alkoholikulttuuriministeristä. Voi olla. Ainakin asiallinen keskustelu puuttuu kokonaan.

Kansainvälinen alkoholikeskustelu käy vilkkaana kaupan rakennemuutoksesta, tuotteiden hiilijalanjäljestä, kuluttajakäyttäytymisestä tai viskimatkailusta. Keskustelijoina ovat tuottajien edustajat, tavarataloketjujen viiniostajat, journalistit sekä kriitikot.

Monopolivaltiossa viini ja alkoholijuomat ovat kansalaisten harjoittamia syntejä, joiden käyttöä paheksutaan. Muusta ei keskustella. Tai jos keskustellaan, niin THL:n tutkija Esa Österberg ja Raha-automaattiyhdistyksen miljoonatuilla pyöritettävä vasemmistoon ja kristillisiin kallellaan oleva Ehyt ry listaavat liudan syitä joiden vuoksi kaikkea alkoholiin vähänkään liittyvää on syytä välttää kuin ruttoa.

Suomessa vastaan sanovat lähinnä Viinipiru Arto Koskelo, ravintoloitsijat Ilja Björs ja Antti Raunio sekä pari kasvotonta Facebook-ryhmää. Aiheista ei olisi pulaa. Aloittaa voi vaikka pohtimalla miksi mediaa aktiivisesti lobbaavan ja aggressiivisesti alkoholivastaisen Ehyt ry:n toiminnanjohtaja istuu Alkon hallituksessa kehittämässä monopolin myyntiä.

Alko ei alkoholikeskusteluun osallistu. Toimitusjohtaja antaa silloin tällöin puhtoisen monopolia ylistävän haastattelun. Ostajat tai muutkaan vastuulliset eivät julkisesti ota kantaa mihinkään alaan liittyvään. Muualla maailmassa tämän tason ihmiset ovat arvostettuja kommentoijia.

Maahantuojatkin vaikenevat. Pelko oman bisneksen heikkenemisestä yhden jakelijan markkinoilla tunnustetaan avoimesti kahden kesken. Ongelmia on. Julkisesti vastassa on täydellinen hiljaisuus. Monopoli vie rohkeuden.

Tämä lienee viisasta. Alko on aktiivinen ja herkkähipiäinen. Helsingin Sanomien viinikriitikko Jouko Mykkänen lounasti taannoin Alkon entisen pääjohtajan Jaakko Uotilan kutsusta. Valikoimakritiikki ei miellyttänyt.

Viinimaahantuoja sai Alkosta kyselyn tykättyään parisen vuotta sitten Facebookissa levinneestä Alkoton tammikuu -kampanjasta. Ei halunnut nimellään tähän kolumniin.

Itse sain palautetta puhuessani viinikurssilla ”ystävästämme monopolista”. Kurssilla ollut Alkon työntekijä oli kannellut eteenpäin ja pääsin selvittämään termejäni Alkon edustajalle, joka kieltämättä oli hieman nolona tapahtuneesta.

Puhelin on soinut myös kun olen kommentoinut Viini-lehdessä Alkon tuotehakuja. Sanomattakin lienee selvää, ettei monopolilta tullut kehuja. Maahantuojilta kylläkin, tietenkin yksityisesti.

Kolumniteksti on ilmestynyt Viini-lehden numerossa 1/2015.