Viiden tähden ja yhden tähden palvelua

Mika Vanne

Miksi yksityisten ravintoloiden palvelu pelaa, mutta ketjukuppiloiden ei, kysyy Viini-lehden kolumnisti Mika Vanne.

blogi_artikkelikuva_mika_vanne_227x258pxVarailin tapani mukaan viime tipassa pöytää perjantai-illalle. Nopea vastaus suositusta yksityisomisteisesta ravintolasta kertoi, että kaikki muutkin halusivat sinne. Isäntä oli kuitenkin toiveikas: ”Tule katsomaan kahdeksan jälkeen – kyllä me joku pöytä varmaan keksitään.”

Tuskin pääsimme ovesta sisään, kun palveluilotulitus alkoi. Iloinen tervetulotoivotus, takit naulaan, pöytä oli valmiina, samppanjaa lasiin. Parissa minuutissa luotiin kotoinen olo. Päivän menu kuulosti huikealta: Kesän muistoja, lämmin keitto, sorsaa, kakkua ja mustikkaa. Ei tarvinnut listoja lueskella. Kaikki oli mietitty valmiiksi.

Ruoka oli loistavaa. Maut sointuivat, viineistä kehkeytyi keskusteluja. Osaaminen ja sen tuoma varmuus näkyi rentona seuranpitona. Vieraita kohdeltiin kuin hyviä ystäviä.

Pari viikkoa myöhemmin ketjuhotellin ravintolassa kuuden hengen pöytään lasit oli katettu neljälle. Alkujuomaa odoteltiin pitkään, vaikka vaihtoehtoina olivat lähinnä kuohuviini ja olut. Sovitusti lyhyt ruokalista oli kuin 80-luvun HM-baarista: kanaa, grillipihviä ja paistettua lohta. Alkuun keittoa ja jälkiruoaksi crème brûlée.

Viinit piti tilata tiskiltä. Oli punaista ja valkoista ja kuohuvaa. Hintakyselyyn tarjolija vastasi, ettei tiedä. Piti kysyä kollegalta. Onneksi saman kompleksin hotellin aulabaarissa oli vähän laajempi valikoima. Siellä sentään haluttiin myydä. Kympin viiniä viidellä kympillä.

Ruoka saapui. Keitto oli haaleaa, lohen kylkeen luvatut lämpimät kasvikset puuttuivat. Grillipihvi oli kuulemma kelvollista. Vesikannut pysyivät tyhjinä.

Syötyämme ihmettelimme, saisiko jälkiruokaa. Tarjoilija ei tiennyt. Keittiö oli kiinni. Mitäpä sitä turhaan myymään. Muutaman keittiössä käydyn neuvottelun jälkeen kokki lupasi armollisesti järjestää crème brûléet. Suodatinkahvin sai hakea tiskiltä. Espressosta ei kannattanut haaveilla.

Miten ketjukuppilalla on varaa sössiä helppo ryhmätilaus? Jossain varmaan joku osoittaa excelillä, kuinka ravintolanpito ei kannata. Yrittäjistä sopii ottaa mallia. Se kannattaa! Tai tilatkaa Sukula.

  • 5 kommenttia artikkeliin ”Viiden tähden ja yhden tähden palvelua

    1. Hyvä. Kasvollinen yrittäjä palvelee ansaitakseen, hän/he (+ hlökunta) tietävät mistä/miten palkkarahat tulevat. Tyytyväinen asiakas tulee toistekin ja kertoo kokemuksistaan eteenpäin… Yksityisen asiakkaat arvostavat myös palvelua!
      Ketjuvetoisten henkilökunta käy duunissa, laskee työssäoloajan tuntejaan ja tivaa lisää ylityöminuuteistaan. Hänelle/heille ei tyytyväinen asiakas merkitse mitään: palvelu koetaan työlääksi, asenne ammattiin/työhön on vinoutunut. Monet heistä ovat ”läpikulkumatkalla”… Ketjuyrityksen asiakkaille palvelu tai sen puuttuminen ei merkitse juuri mitään. Esim. S-ryhmän asiakkaille merkityksellisintä ovat bonus-pisteet. On valitettavaa, että Stadissa lähes kaikki merkittävimmät liikepaikat on ketjujen hallussa.

    2. Olen ihan samaa mieltä Mika Vanteen kanssa. Mutta kysymys oli missä vika. S- ryhmän ketjun ravintolat vaihtavat joskus vaan nimeä mutta ruoka ja palvelu yhtä surkeaa. Koulutus pielessä tai otetaan halpa vuokratyöläisen ?

    3. Täysin samaa mieltä, eilisillan kokemuksen jälkeen. Kaikenlisäksi tarjoilija oli erittäin näsäviisas, suorastaan kiukkuinen, tilauksia tehdessämme. Tosin laskua tuodessaan yritti sitten vitsailla, mutta eipä se enää paljoa pyhittänyt. Juomatiskejä oli kolme, mutta vain yksi auki, kun teatteriesitystä odotellessa ja väliajalla olisimme jotain juomaa halunneet. Jäi ostamatta, ilmeisesti ei raha kelvannut….
      Ruokalistalla todella vähän vaihtoehtoja, puute sekin.

    4. En ymmärrä miten s-ketjun ravintoloilla on varaa antaa huonoa palvelua toistuvasti eihän se ole liiketaloudellisesti pitkän päälle kannattavaa kun maksavat asiakkaat pikku hiljaa katoaa. Parisen viikkoa sitten olimme tampereen tornissa tyttären kanssa syömässä 53 euron hintaista menuuta kun suositeltiin vielä, mut kyllä se kesti ikuisuuden ennenkuin mitään tuli vaikka huomautin tarjoilijoita useasti. Ravintola ei ollut edes puolillaan väkeä,mitenhän kestää jos on täynnä? Tänä vkl tahkolla kierrämme osuusliikkeen ruokapaikat kaukaa

    5. Samaa mieltä ketjuravintoloiden palvelusta ja ruoan tasosta. En voi sanoa saaneeni niistä ikinä mitään hyvää kokemusta. Tasapaksua mättöä ja ylikypsiä kasuja. Viiniä ei myöskään kaadeta laseihin lisää. Harmittavaa kyllä, tämä sama lasien täyttämättömyys ja ynseähkö palvelu, on myös havaittavissa näissä yksityisissä ravintoloissa. Jopa sellaisissa, jotka ovat korkealle arvostettuja täällä keskisessä Suomessa. Loppupäätelmänä se, että kotona itse tehden saa vähintäänkin yhtä hyvää ja joskus jopa parempaa ruokaa. Ja lasitkin täytetään ripeämmin kuin ravintolassa.

    Kommentoi

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Nostot

84,90€

Tule mukaan ja nauti!

Tilaa lehti ja liity mukaan Viini-lehden kasvavaan tilaajajoukkoon.

Saat vuosikerran kestotilauksena hintaan 84,90 €. Vuosikerta sisältää 9 lehteä ja lisäetuna 2 erikoisteemanumeroa sekä Viinistä viiniin -vuosikirjan. Lisäetujen arvo on yhteensä 45,70 €.

Tilaa tästä