Suomen yhteiskunnan erikoinen käsitys kansalaisesta

Mika Vanne

Alkoholilain kokonaisuudistus on alkanut. Se, mitä tässä maassa tarkoittaa kokonaisuudistus, lienee edelleen epäselvää. Toivottavasti ei palata Harri Holkerin hallituksen ”Verotus kevenee” -tyyliseen ajatteluun. Verotus koveni.

Suomen alkoholipolitiikassa yhteiskunnan käsitys kansalaisesta on erikoinen. Pisa-tutkimusten kärkisijoilla edelleen oleva kansalainen on valtion mielestä ajatteluun ja itsekuriin kykenemätön reppana.

Psykologiassa tunnetaan käsite itsensä toteuttavasta ennusteesta. Kaukana ei olla.

Newsbrokersin (newsbrokers.fi) mainio raportti ”Holhoojien Suomi – myyttien luvattu maa” kertoo osuvasti Suomessa olevan vallalla lähes myyttinen, liki rasistinen käsitys oman kansan huonosta viinapäästä. Raportin mukaan väitteelle ei ole mitään kliinistä perustetta. Selityksen mukaan saatavuuden rajoittaminen vähentää kulutusta ja kääntäen, jos alkoholia on tarjolla, se johtaa heti alkoholismiin.

Suomessakin on marjaviinintuottajia ja pienpanimoja, joilla on varasto omassa kellarissa. Tuolla logiikalla viinitilallisten ja oluen panijoiden tulisi olla alkoholisteja.

Yhteiskunnan mielestä suomalainen kuuluu silti siihen kolmeen prosenttiin eurooppalaisista, jotka eivät kykene ostamaan viinipulloa supermarketista. Tai no pystyvät ulkomailla mutteivät Suomessa.

Kontrollin surkuhupaisin ilmenemismuoto on anniskelualue. Joulun aikaan nähdään varmaan taas Narinkkatorilla kota ja sen ympärillä puuaidat. Tiedätte sitten, missä ryystätte glöginne.

Jännittävää on, että alkoholiholhous ja mainonnan rajoitukset yltävät kaikkialle muualle paitsi urheilukilpailuihin. Ilmeisesti mainonta ei haittaa, jos samaan aikaan urheilee tai ainakin katsoo urheilua.

Tätä todistin pienessä urheilutapahtumassa viime viikolla. Lippusiimoin eristetty anniskelualue tarvittiin, jotta kylän urheiluseura sai myydä kaljaa urheilun tukemiseksi.

Minulle kokonaisuudistus olisi koko alkoholiajattelun kääntäminen päälaelleen – myös urheillessa.

*

Kolumniteksti on julkaistu Viini-lehden numerossa 8/2015.

Mainos, sisältö jatkuu alla

  • 5 kommenttia artikkeliin ”Suomen yhteiskunnan erikoinen käsitys kansalaisesta

    1. Kannattaa joskus mennä ravintoloiden sulkemisaikaan katsomaan, millaiseen itsekuriin suomalaiset alkoholinkäyttäjät kykenevät.
      Minä olen seurannut suomalaista alkoholipolitiikkaa ja kieltojen vähentymistä 60-luvun lopulta asti. Varmaan koskaan ei ole Suomessa ollut vapaampaa alkoholipolitiikkaa kuin nykyisin.

    2. Suomen koulujärjestelmää on kehuttu maailman parhaaksi. Miksi se järjestelmä ei kykene tuottamaan yksilöitä, jotka kykenisivät ratkaisemaan Suomen ongelmat? Tai toisaalta, onko se tosiaan niin hyvä laitos kuin propaganda kertoo, jos sen lopputuotteet ovat itsenäiseen elämään kykenemättömiä luusereita?
      Suomessa on kummallisia uskomuksia. Alkoholin terveysvaikutukset vähenevät, jos alkoholin tilaaja järjestä itse netistä tilaamalleen alkoholille kuljetuksen. Tai alkoholi muuttuu turvalliseksi, kun sitä tarjotaan lippusiimoin tai muutoin rajatulla alueella, jossa seisoo mies sisäänpääsyn kohdalla.
      Eihän hyvänen aika sentään se puhu paljoakaan kansan älykkyyden tai koululaitoksen erinomaisuuden puolesta, jos kansa vielä uskoo, että nuo asiat ovat totta. Ja vielä vähemmän se koululaitos tulee kyseenalaistaa, jos sen parhaat tuotteet, korkeissa valtionhallinnon positioissa olevat ihmiset, menevät ja selittävät Euroopassa tuomioistuimelle, ettei Suomessa voi myydä alkoholia vapaasti netin kautta, kun se aiheuttaa noita ongelmia logistiikan vaaralliseksi tekemän alkoholin kanssa.
      Suomessa ilmeisesti ilmansuuntakin vaikuttaa alkoholin vaarallisuuteen. Kun menee 88 km etelään Helsingistä, tulee Tallinnaan. Siellä voi jouluaikaan nauttia glögiä aitaamattomista kioskeista kohtuuhintaan eikä siitä aiheudu minkäänlaisia ongelmia. Mutta, jos aiot perustaa Suomusjärvelle 88 km päähän länteen Helsingistä joulutorin niin siihen tarvitaan, jos minkälaista lupaa ja tarjoilu on ehdottomasti rajattava tarpeeksi selkein rajoin. Ja kaiken päälle koko alue on aidattava ja varustettava lukittavalla portilla, etteivät suomalaiset varastele sieltä liikaa niistä kioskeista. Pitäisköhän juuri tuon viimeisen ilmiön vuoksi vastaavaa holhousta muuallekin? Vai onko kyse yksittäistapauksesta, josta muiden ei tarvitse kärsiä? Ihan niin kuin alkoholinkaan suhteen ei meidän muiden tarvitse kärsiä, kun pieni marginaaliryhmä örveltää.

    3. Joulu-tammikuun numerossa oli juttu ”Pieniä uudistuksia” jossa todettiin mm. ”… Jos täällä oikeasti haluttaisiin käydä alkoholilakia läpi isolla vesurilla, niin Suomessa keskusteltaisiin millaisin kriteerein panimot, tislaamot, marjaviinintekijät, viinimaahantuojat….”.Tästä luettelosta puuttui tulevaisuuden kannalta tärkeä ”viinintekijät”. Jos kiinnostaa, voi lukea enemmän mm. internetistä: The Finnish winemaker who makes no ”wine”/LE PAN, sekä Snow the secret ingredient for making wine in Finland – citizen.co.za.
      Muuten, jotkut viinitilallakävijöistä ovat kysyneet missä viinilehden numeroissa on tästä kirjoituksia. Kun vastaus on ollut ”ei yhdessäkään”, ovat olleet hämmästyneitä.

      Motto: Ennakkoluulo on kehityksen suuri este
      Kaarlo N
      http://www.sundomwine.fi

    Kommentoi

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Nostot

84,90€

Tule mukaan ja nauti!

Tilaa lehti ja liity mukaan Viini-lehden kasvavaan tilaajajoukkoon.

Saat vuosikerran kestotilauksena hintaan 84,90 €. Vuosikerta sisältää 9 lehteä ja lisäetuna 2 erikoisteemanumeroa sekä Viinistä viiniin -vuosikirjan. Lisäetujen arvo on yhteensä 45,70 €.

Tilaa tästä