1880-luvulla rakennettu huvila seisoo pienen mäen päällä. Pihatietä varjostavat trooppisen puutarhan palmut ja mangopuut. Oikealle jää valkoiseksi maalattu puinen vierastalo autotalleineen.
Ernest Hemingway (1899-1961) vuokrasi talon vaimonsa Martha Gellhornin kanssa vuonna 1939. Vuotta myöhemmin pariskunta pystyi ostamaan talon Hemingwayn Kenelle kellot soivat -romaanin menestyksen myötä.
Kotimuseona toimivaan taloon ei pääse sisälle, mutta sisustusta voi ihailla terassin avoimien lasiovien ja ikkunoiden kautta. Olohuonetta hallitsevat kukka-aihein verhoillut nojatuolit ja sohva sekä tummanruskeat, siirtomaatyyliset puutuolit ja -pöydät. Metsästysmatkoista kertovat seinille ripustetut täytetyt eläintenpäät.
Työhuoneesta avautuu näkymä rehevään trooppiseen puutarhaan ja sen takana siintävälle merelle. Talon kirjasto sisältää yli 9 000 teosta. Kirjarivein täytettyjä hyllyjä näkyykin joka paikassa, kylpyhuoneessakin.
Finca Vigíassa Hemingway sai tarvitsemansa työskentelyrauhan ja kirjoitti yhden kuuluisimmista teoksistaan, kuubalaisesta kalastajasta kertovan romaanin Vanhus ja meri. Täällä hän myös vastaanotti kirjasta saamansa Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1954. Hän ehti asua Finca Vigían kotiaan 21 vuotta ennen kuin kesällä 1960 palasi kotimaahansa Yhdysvaltoihin terveysongelmiensa takia.
Kun kävimme talolla, paikalla soi jazz. Olohuonetta katsellessa oli helppo kuvitella kesäinen iltapäivä ja kirjailija tarjoilemassa vierailleen juotavaa. Ehkä tarjolla oli daiquireja tai mojitoja, jotka Hemingway teki maailmankuuluiksi nauttiessaan niitä Havannan baareissa. Ernest Hemingwayn koti on elämys.
