Beirutin satamassa Libanonissa räjähti elokuun alussa vaarallista ammoniumnitraattia sisältänyt varasto. Lannoitteissa ja räjähteissä käytettävää ammoniumnitraattia oli säilytetty sataman varastossa vuosikausia ilman asianmukaisia turvajärjestelyjä. Beirutin satama tuhoutui räjähdyksessä käytännössä kokonaan. Ainakin 150 ihmistä kuoli ja tuhansia loukkaantui.
Beirutin sataman tienoilla oli merkittävä kauppasatama jo pronssikaudella. Nykyinen Libanon oli merenkulkijoina ja kauppiaina tunnettujen foinikialaisten kotiseutua. He purjehtivat kauppamatkoillaan Englannissa asti ja perustivat siirtokuntia Kyprokselle, Rodokselle, Kreetalle, Maltalle, Sisiliaan, Sardiniaan, Marseilleen, Málagaan ja Cádiziin.
Kaikkein merkittävimmän kauppasiirtokuntansa foinikialaiset pystyttivät nykyisen Tunisian alueelle perustamaansa Karthagoon. Sen he olivat rakentaneet 800-luvulla eKr. vastavoimaksi mahtavalle Roomalle.
Karthagon nimi tulee foinikian kielestä ja merkitsee uutta kaupunkia. Roomalaiset tuhosivat Karthagon puunilaissodissa vuonna 164 eKr. sen jälkeen, kun senaattori Cato oli päättänyt jokaisen puheensa tunnetulla lausahduksella Ceterum censeo Carthaginem esse delendam (Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä).
Viinin varhaista historiaa ei tarvitse penkoa kauankaan, kun vastaan tulevat muinaiset foinikialaiset. Juuri heidän aluksissaan kulkivat sekä valmiit viinit että rypäleitä kasvavat viiniköynnökset viinin alkukodista Kaukasukselta foinikialaisiin siirtokuntiin. Niistä ne levisivät Euroopan nykyisille viininviljelyalueille.
Kalifornian yliopiston maatalouteen ja luonnonvaroihin keskittyneessä Davisin yksikössä tehdyn tutkimuksen mukaan on todennäköistä, että Mourvèdre-punaviinirypäle on foinikialaisten peruja ja että ensimmäiset eurooppalaiseen maaperään istutetut Mourvèdre-köynnökset olisi kaivettu maahan Barcelonan seudulla noin vuonna 500 eKr.
Jos siis haluaa juoda todella alkuperäistä eurooppalaista punaviiniä, kannattaa suosia espanjalaisia Monastrell- tai Mataró-viinejä. Mourvèdre tunnetaan Espanjassa noilla nimillä. Espanjasta köynnöstä vietiin sittemmin etenkin Etelä-Ranskaan, jossa sitä viljellään Mourvèdren nimellä Provencessa ja Etelä-Rhônessa.
Karthagolla oli ratkaiseva rooli viininviljelyn leviämiselle antiikin Kreikassa ja Roomassa, sillä karthagolaisen tietokirjailija Magon kirjoittama 28-osainen maanviljelysopas sisälsi perustiedot tämän uuden hyötykasvin viljelemisestä ja viinin valmistamisesta. Magon 2 500 vuotta sitten kirjoittamassa oppaassa neuvotaan jopa miten tehdä makeaa viiniä rusinoituneista rypäleistä. Magon teoksen merkityksestä omana aikanaan kertoo, että se käännettiin Rooman senaatin määräyksestä latinaksi.
Foinikialaisia on kiittäminen myös amfora-ruukuista, joiden käyttäminen sekä viinin kuljettamiseen että säilyttämiseen levisi heidän uljaiden seetripuisten purjelaivojensa mukana. Amforoita pidetään usein kreikkalaisina astioina, mutta tosiasiassa ne ovat foinikialaisten mukana kulkenutta tuontitavaraa. Amforoita käytettiin – ja käytetään edelleen – siellä, mistä viini nykytietämän mukaan on kotoisin eli nykyisen Georgian ja Anatolian seuduilla. Ja sielläkin amforat olivat alun perin kiinalaista tuontitavaraa.
Harvat asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Ei viinikään ole. Emme voi tietää, olisiko viininviljely loppunut tältä planeetalta jo ennen ajanlaskumme alkua, jollei Rooman senaatti olisi käännättänyt karthagolaisen Magon maanviljelysopasta latinaksi. Onneksi käännätti. Ja onneksi sitä kirjaa ei hävitetty, vaikka Karthago pantiinkin matalaksi.
Jaakko Heinimäki
Kirjoittaja on pappi, mandoliinimies ja Kirkko ja kaupunki -median päätoimittaja.