Hybridirypäleistä klassisiin samppanjarypäleisiin
Nyetimberin viinitilan yllä rytisee. Sade piiskaa geometrisesti leikattua puutarhaa ja salama iskee niin likelle, että jännite tuntuu. Pihapiiri on mykistävän kaunis rajuilmallakin.
-”Tervetuloa Englantiin!”, huikkaa Brand Ambassador Zoë Dearsley.
Vuonna 1086 perustetun tilan tiluksilla on tehty kuohuviiniä vuodesta 1988, jolloin chicagolaiset Stuart ja Sandy Moss ostivat sen. Kun he istuttivat tilalle Champagnen rypäleitä – Chardonnayta, Pinot Noiria ja Meunieria – heitä pidettiin tärähtäneinä.
”Aiemmin täällä kasvoi hybridilajikkeita, kuten Reichensteineria ja Seyval Blancia sekä Müller-Thurgauta. Niistä tehtiin kuohumatonta viiniä.”
Merkittävä käänne tapahtui 1992, kun Sandy valmisti ensimmäisen blanc de blancs -kuohuviinin. Vuonna 1997 markkinoille tullut chardonnay on sittemmin noussut Englannin viini-ikoniksi.
Chardonnay-rypäleeseen keskittymisen ymmärtää. Viileissä oloissa rypäle kypsyy Pinot Noiria varmemmin ja tuottaa moniulotteisempia viinejä kuin hybridit.
”Hybridi-istutukset ovat laskussa lukuun ottamatta uutta renessanssia elävää, Sauvignon Blancia muistuttavaa Bacchus-rypälettä. Mutta syksyn 2018 Pinot Noir -satomme oli niin upea, että vastaavia saadaan harvoin”, Zoë Dearsley sanoo.
Vuosi 2012 taas oli märin sataan vuoteen, eikä Nyetimber tehnyt pulloakaan. Kostea ja kylmä ilmasto köynnöksiä uhkaavine sienitauteineen on Englannin viinintuotannon haaste – ja toisaalta etu lämpenevässä Euroopassa.
”Sään ääri-ilmiöt, kuten rankkasateet ja hallat, ovat yleistyneet. Heinäkuussa 2019 mitattiin maamme lämpöennätys: 38,7 astetta. Jos ilmaston lämpeneminen saataisiin pysäytettyä tähän, se sopisi täkäläiselle viininviljelylle. West Sussexin mikroilmasto tosin on Englannin aurinkoisimpia. Kun tarhammekin antavat etelään, rypäleet saavat reippaasti aurinkoa.”
Brittikuohuviinit vaativat hentoa makeutta
Kun nykyinen omistaja, hollantilainen Eric Heerema osti tilan vuonna 2006, tarhoja oli 16 hehtaaria. Nyt hehtaareja on 280, joista satakunta sijaitsee West Sussexissa, loput Kentin ja Hampshiren viinialueilla. Nyetimber on Englannin suurin tila, joka valmistaa viiniä vain omista rypäleistä.
”Olimme ensimmäinen tila, joka teki viiniä samppanjarypäleistä, sillä niistä syntyy paras lopputulos täälläkin. Kalkkimaammehan on pitkälti samaa kuin Champagnessa”, toteaa Zoë Dearsley.
Nyetimberin kuohuviinit valmistaa nykyään palkittu kanadalainen viinintekijä Cherie Spriggs miehensä Brad Greatrix’n kanssa. Viinit lepäävät hiivasakan päällä melko pitkään eli 3–6 vuotta. Korkinvaihdon yhteydessä viinit makeutetaan ”englantilaiseen tapaan”.
”Viineihin kehkeytyy sen verran hurja hapokkuus, että dosage on eheän kokonaisuuden edellytys. Lisäämme 8–10 grammaa sokeria litraa kohden – tosin Cuvée Chériessä, maamme ensimmäisessä demi-secissä, on sokeria 38 grammaa. Muutama tila on kokeillut zéro dosagea, mutta se ei toimi näissä oloissa”, Dearsley sanoo.
Brittikuohuviinit ovat rapsakoita ja eloisia
Nyetimberin kuohuviinit tunnetaan myös pitkäikäisyydestään. Zoën mukaan 1990-luvun lopun cuvéet ”maistuvat yhä upeilta”. Tastingissa omaan kärkeen nousee Pinot Noir -voittoinen, hehkeää hedelmää ja leivosaromeja tulviva Tillington 2013. Vain parhaina satovuosina tuotettava yhden palstan viini ei enää ole talon kallein pullote: toissa vuonna lanseeratuista 1086 Prestige Cuvée -viineistä saa pulittaa yli 150 puntaa pullolta.
”Lippulaivaviinimme on silti Classic Cuvée. Tuotantomme kulmakivi kiteyttää sen, mitä on englantilainen kuohuviini – rapsakan hapokas ja eloisan hedelmäinen hurmuri, jota syventävät pullokypsytyksen tuomat paahteiset aromit.”
Vaikka laatu on totisesti kohdillaan, tunnettuuden suhteen riittää työsarkaa. Zoë Dearsleyn mukaan brittitiloista 10–15 tunnetaan hyvin ”alan ihmisten keskuudessa”. Nyetimberin tuotannosta vain 10 prosenttia menee vientiin.
Kokeiluja ja klassisia menetelmiä
East Sussexissa sijaitsevan Ridgeview’n viinitilan kupliva taival alkoi pienimuotoisesti vuonna 1995, kun tila siirtyi Mike ja Christine Robertsille. Sitä ennen tilalla oli viljelty hybridilajikkeita ja tehty keskinkertaista viiniä. Pariskunnan ensisato vuonna 1997 tuotti noin 17 000 pulloa kuohuviiniä (vuonna 2018 tila tuotti jo 270 000 pulloa). Debyyttiviini, Chardonnayn dominoima Bloomsbury, on yhä tuotannossa.
”Chris asuu yhä tilan vieressä, ja hänen poikansa Simon tekee viinimme”, kertoo vierailuamme isännöivä Brandon Barnham.
Englannin arvostetuimpiin lukeutuvan tilan tarhat kellarin takana hehkuvat elinvoimaa. Köynnösvälit pukkaavat ruohoa ja muita kasveja. Biologinen diversiteetti on Ridgeview’lle tärkeää. Viinien rypäleistä kymmenys tulee omilta tarhoilta.
”Loput ostamme täältä Sussexista sekä Kentin, Hampshiren ja itärannikon East Anglian laatuviljelijöiltä.”
Tilan kuohuviinit valmistetaan pullokäymismenetelmällä, ja ne lepäävät hiivasakan päällä 18–36 kuukautta, magnumit vähintään 10 vuotta. Pulloja hypistellessämme Barnham ilmaisee huolensa muutamien tuottajien viimeaikaisista kokeiluista.
”He tekevät viiniä charmat-metodilla proseccon tapaan. Innovatiivisuus on hieno asia, mutta charmat tekee hallaa maamme viinimaineelle, jota on 25 vuoden ajan rakennettu”, hän tuhahtaa ja jatkaa:
”Meidän pitäisi määritellä tuotantosäännöt tiukemmin, profiloida alueemme sekä tehdä viinimme paremmin tutuiksi oman maamme kuluttajille.”
Brittikuohuviinit saavat osansa ilmastonmuutoksesta
Myös oikukas sää asettaa haasteita tuotannolle. Barnham käyttää ilmausta ”todella marginaalinen” verratessaan kelejä Champagneen.
”Keväällä 2017 poltimme öisin kynttilöitä köynnösten väleissä kahden viikon ajan torjuaksemme pakkasvahinkoja. Satomenetykset olivat mittavat.”Rypäleiden kypsymisessäkin on haasteita, joten moni tila chaptalisoi viininsä.
”Kaikkien aikojen sato, 2018, oli ensimmäinen kerta, kun emme chaptalisoineet lainkaan. Keruu alkoi poikkeuksellisesti jo elokuun lopussa. Vaikka sato oli fantastinen, ilmastonmuutos huolettaa täälläkin. Jos vielä kovasti tästä lämpenee, viiniemme maagisen hieno hapokkuus – eli uniikkius – on vaarassa”, Brandon Barnham pohtii.
Terästankeissa valmistetut Ridgeview-kuohuvat ovat kuulaita, raikkaita ja energisiä. Säväyksen tekevät talon viereiseltä tarhalta tuleva virtaviivainen, upean kermainen Blanc de Blancs 2014 sekä Pinot Noir- ja Meunier-pohjainen Rosé de Saignée, jota on valmistettu vain 3 800 pulloa.
”Simon on Meunier-fani, enkä ihmettele, jos hän jonain päivänä iskee pöytään puhtaan meunierin. Rypäle on nousussa Englannissa, ja markkinoilla on jo ensimmäinen Meunier-punaviinikin.”
Ridgeview teki vuosia sitten erän Pimlico-nimistä punaviiniä. Sekin kuohui.
”Ilmastomme ei vielä ihan sovellu kuohumattomien viinien valmistukseen, joskin valkoiselta Bacchus-hybridirypäleeltä on lupa odottaa paljon.”
Aurinkoenergiaa ja barrique-tynnyreitä
Hattingley Valleyn tilalle Hampshireen ajaa Ridgeview’ltä toista tuntia. Silti ei olla edes puolimatkassa Cornwalliin, jossa viiniä tekee muutama tila. Ajomatkan pituus antaa viitteitä Englannin viinintuotantoalueen laajuudesta.
”Essexin tiloille on reippaasti matkaa, Leedsin viinialueesta puhumattakaan”, naurahtaa Brand Ambassador Oliver Putter.
Vuonna 2008 perustetun Hattingleyn ensimmäiset kuohuviinit tehtiin vuonna 2010. Sen jälkeen kasvu on ollut vinhaa, ja vuonna 2018 tuotanto ylitti jo 500 000 pulloa. Tila on nykyään Hampshiren suurin tuottaja.
”Vuoden 2018 määrä selittyy tuon vuoden sadolla, joka oli 11 000–12 000 kiloa hehtaarilta. Normaalisatomme, 3 000–4 000 kiloa hehtaarilta, on paljon vähemmän kuin Champagnessa.”
Hattinglayn viininvalmistuksesta vastaa maan parhaan viinintekijän palkinnon 2014 ja 2016 pokannut Emma Rice, joka on ollut alusta alkaen perustamassa tilaa omistaja Simon Robinsonin kanssa.
”Emma sanoo, että sillä hetkellä, kun hän maistoi tuplamagnumista Krug Vintage 1979 -samppanjaa, hän tiesi tiesi haluavansa viinintekijäksi.”
Modernista viininvalmistamosta löytyykin runsaasti barrique-tynnyreitä. Tuotantotilat on myös rakennettu ympäristöystävällisiksi. Jätteiden kierrätys on viety pitkälle, ja Hattingley Valley on maan ensimmäinen aurinkoenergiaa hyödyntävä tila.
Runsas kolmasosa kuohuviinien rypäleistä tulee omilta 10,5 hehtaarin tarhoilta East Hampshirestä, loput sopimusviljelijöiltä. Moni perusviineistä käy läpi malolaktisen käymisen ”hurjan hapokkuuden taltuttamiseksi”.
”Blanc de noirs ei vielä ole yhtä iso juttu Englannissa kuin blanc de blancs. Mutta Emma rakastaa Pinot Noir -rypälettä, ja Blanc de Noirs -kuohuviinimme on nyt British Airwaysin business-luokassa. Olemme innoissamme myös siitä, miten hyvin Meunier menestyy Hampshiren kalkkimailla.”
Pinot Noirista, sen varhain kypsyvästä Pinot Précoce -mutaatiosta (Frühburgunder) ja Meunierista sekoitettu Rosé 2014 on viehättävän harmoninen kuohuviini pikantin mansikkaisine, punaherukkaisine ja ruusunlehtimäisine aromeineen sekä tiheine mousseineen. Dosage on tyypillinen, 8 grammaa.
”Olemme nuori viinimaa, ja charmat-kokeilujen ja tölkkiviinien sijaan meidän tulisi kehittää omia vahvuuksiamme, imagoamme ja yhtenäisyyttämme viinimaana”, Oliver Putter hymähtää ja jatkaa:
”Viinimaidemme jako ala-alueisiin toisi monen mielestä Englannille vielä lisää uskottavuutta. 20–30 vuoden päästä osannemme sanoa enemmän Sussexin, Kentin ja Hampshiren viinien eroista. Mutta se on selvää jo nyt, että happorakenteeltaan upeilla brittikuohuvilla riittää ikääntymispotentiaalia.”
