Susijengin päävalmentaja Henrik Dettmann uskoo, että suomalaiseen viinikulttuuriin pätee sama kuin koripalloon: piilevää kysyntää on paljon. ”Nautinnoksi ei enää riitä pelkkä muovituoppi kylmällä terassilla.”

Valmensit Suomen koripallojoukkueen EM-kisoissa jatkopeleihin. Useassa ottelussa Susijengi nousi miltei mahdottomasta tilanteesta voittoon. Kuinka tässä näin kävi?
”Se perustuu kollektiiviseen itseluottamukseen. Pelaajat keskittyvät siihen, kuinka voivat tuottaa hyvää joukkueelle, eikä ajatus pyöri vain omassa suorituksessa. Tällöin hetkelliset notkahdukset eivät murenna tulosta.”

EM-kisojen myötä koripallo teki läpimurron suomalaisten ykköslajien joukkoon. Mikä on suosion syy?
”Uskon, että sille on ollut piilevää kysyntää. Nautinnoksi ei enää riitä pelkkä muovituoppi kylmällä terassilla, ja sama pätee urheiluun. Me olemme tuoneet vähän uudenlaista ilmettä hieman totiseen urheilumaailmaan. Ja onhan koripallo hyvä, tapahtumarikas laji, josta voi nauttia yhdessä, vaikka kaikilla ei olisi valtavaa lajituntemusta.”

Harrastat viinejä, mutta kerrot vältteleväsi viiniasiantuntijan leimaa. Turhaa vaatimattomuutta?
”Luulenpa, että todellinen viinintuntija unohtaa päivässä viinistä enemmän, kun minä olen ehtinyt elämäni aikana oppia. Mutta olen ollut aina kiinnostunut ruoasta, ja viinit ovat osa sitä.”

Mistä viineistä pidät?
”Hyvä viini maistuu hyvältä mun suussa. Helposti valitsen viiniksi Burgundin punaisen tai valkoisen tai piemontelaisen punaviinin. Pidän paljon myös Yhdysvaltojen länsirannikon pinot noireista.”

Kuinka tutustuit viineihin?
”Pienenä sain kotona maistaa sunnuntaipäivällisellä algerialaista – vedellä jatkettuna, ja vähän sokeria päälle, että maistuisi paremmalta. Se oli sen ajan kasvatusta ja kiitos vanhempieni, sain tutustua järkevällä tavalla elämän nautintoihin. Paljon myöhemmin, kun valmensin puoli vuotta Dijonissa, opin, että vaikka Ranskassa koripallo on tärkeä asia, niin päivän suurin päätös on se, mikä viinipullo avataan ja mitä sen kanssa syödään. Tämä on ranskalaisen kulttuurin hienoin piirre: kyky nauttia elämästä.”

Miten valitset viinin?
”Se riippuu siitä mitä syö – ja päättääkö viinin ennen ruoan valitsemista, kuten Dijonissa. Usein kyse mielentilasta, johon sopii tietty viini, ja ruokavalinta tapahtuu viinin pohjalta. Mutta jos on kova nälkä, Maslowin tarvehierarkia ajaa ohi, ja valitsen viinin ruoan mukaan.”

Syötkö mieluummin ulkona vai laitatko ruokaa itse?
”Jos haluaa Suomessa syödä hyvin, ja juoda hyvin, pitää jäädä kotiin. Viinien hinnoittelu paremmissa ravintoloissa neljän tai jopa viiden kertoimineen on törkeää. Ranskassa pullon hyvää viiniä saa ravintolasta 25 eurolla. Suomessa sillä hinnalla ei saa kuin tiskivettä ja sitäkin vain Esson baarista.”

Mieleenpainuvin ravintolakokemuksesi?
”Nautin suomalaisista Michelin-tähtiravintoloista siksi, että nautin täydellisyydestä. Arvostan, että kaikki on mietitty huolella ja ihmiset osaavat asiansa. Esimerkiksi Olo ja Finnjävel tarjoavat molemmat taatun kokemuksen, mutta lompakko on tietysti illan jälkeen tyhjä. Toisaalta hyvä pitsa ja kunnon lasi punaviiniä voi olla lähes samanveroinen nautinto. Lopulta seura ratkaisee.”

Käyttäydytkö ravintolaseurueessa kuten maajoukkueen vaihtopenkillä ja annat muillekin suunvuoron, vai pitääkö sinun olla illan tähti?
”Isommassa porukassa en ole se äänekkäin tyyppi. Kun seurue on pienempi, ja koostuu hyvistä kavereista, välillä toivotaan, että osaisin olla hiljaa. Mutta sen takia he ovatkin mun kavereita: he ovat pysyneet pöydässä kaikesta huolimatta. No free lunches!”

Kuinka suomalainen viinikulttuuri saataisiin nostettua koripallon tapaan seuraavalle tasolle?
”Piilevää kysyntää on varmasti. Viinin kokeilu ravintolassa maksaa älyttömästi. Vaikka sitten tarjottaisiin pienempiä annoksia ruokaa ja juomaa kohtuullisella hinnalla.”

Millä mielin olet seurannut keskustelua alkoholilaista?
”Populistit pyörittävät prosentteja! Me ollaan täydellinen takapajula: 50 vuotta ajasta jäljessä. Ei ihminen opi kokeilematta, ja kokeiluun sisältyy aina riski, että tulee munattua. Ymmärrän myös sen, ettei alkoholi sovi kaikille. Siksi arvostan heitä, jotka tunnistavat, ettei tämä ole heidän juttunsa, ja he jättävät sen suosiolla muille. Sitten on valitettavasti ne väliinputoajat, mutta ei kansa voi paremmin sillä, että antaa buranaa kaikille, jos vajaalla kymmenyksellä on pään