Bostonin kupeessa sijaitsevaa Portlandia kutsutaan Yhdysvaltojen itärannikon herkullisimmaksi pikkukaupungiksi. Se tarjoaa lähitienoineen pureskeltavaa pidemmäksikin aikaa. Tässä viisi syytä pakata laukut.
Rentoa ja rustiikkia
Old Portin alueella sijaitseva, vuonna 1996 avattu Fore Street nosti Portlandin monen kulinaristin kartalle. Ravintoloitsija Sam Haywardin kokoama tuottajaverkosto sekä keittiön rustiikki mutta huolellinen, paikallisuutta korostava locavore-linjaus innoitti kokonaista sukupolvea.
Nyt 80 000 asukkaan Portlandissa on hämmentävä määrä ravintoloita. Koska Mainen matkailu painottuu kesään, menestyneillä ravintoloilla on myös vankka paikallinen asiakaskunta, mikä usein takaa hyvän hinta-laatu-suhteen.
Sunnuntai-iltana pöytä kahdelle löytyy ilman odotusta paraatipaikalta keittiön sydämen eli mittavan puu-uunin ja avokeittiön edustalta. Näky on lumoava. Kokkien askelmerkit ovat tarkat ja toiminta hiottua.
Isot tammipuiset halot lentävät näyttävästi uunin perukoille yli edustalla kypsyvien ruokien. Ruokalinja rakentuu elävän tulen käytön varaan, ja lista vaihtuu päivittäin. Monia nimikkoruokia on tarjolla aina kun mahdollista. Yksi niistä on puu-uunissa ”paahdetut” sinisimpukat. Ensiluokkaiset, lihaisat simpukat kypsyvät kasarissa manteli-valkosipulivoin kera vain muutaman minuutin, mutta saavat hienon savuisen vivahteen.
Toinen talon klassikko on avo-tuliparillalla kypsynyt maatiaispossu. Paksu kyljys on jätetty sisältä rohkean punertavaksi. Lisukkeena tarjoillaan grillattua purjoa ja lehtikaalia salviavoissa. Kasvisten käyttö on muutenkin virkistävän roisia. Kukkakaali on paahtunut puu-uunissa ja saanut lisämaustetta basilikamerisuolasta. Isoja makuja ja ilahduttavasti vailla ironiaa.
forestreet.biz
Hummeria pyydystämässä
Lucky Catch tarjoaa mahdollisuuden tutustua hummerin pyydystykseen. Toukokuusta lokakuun loppuun yhtiön 10-metrinen alus vie retkelle Portlandin edustalla olevalle Cascon lahdelle. Retkellä pääsee nostamaan pyydyksiä, mittaamaan saalista ja laittamaan uusia täkykaloja pyydyksiin ennen kuin ne lasketaan takaisin mereen.
Kipparimme Dave Laliberte kertoo viettävänsä merellä lähes 200 päivää vuodessa. Retkisesongin ulkopuolella Lucky Catch toimii tavallisena hummerialuksena, ja meressä on luvan sallimat 800 pyydystä.
Hummereille on säädetty sekä ala- että ylämitta. Määräysten noudattamista pidetään hummerimiesten keskuudessa kunnia-asiana. Kanta onkin ennätysvahva – mikä saattaa tosin johtua siitä, että kalastajat ruokkivat hummereita täkykaloillaan. Daven mukaan vain joka 20. hummeri jää pyydykseen.
Retken päätteeksi saalishummereita saa ostaa mukaansa kymmenen dollarin kappalehintaan. Hummerin voi antaa valmistettavaksi laiturilla toimivan Portland Lobster Companyn keittiöön, joka tarjoilee sen lisukkeineen kympillä.
Tällä kertaa seitsemän hummerin saalis jää kuitenkin muille, sillä olimme pelanneet varman päälle ja nauttineet hummeria jo aamupalaksi ennen veneretkeä.
luckycatch.com
portlandlobstercompany.com
Muodikasta mutta maukasta
Portlandissa trendikkäimmistäkin kuppiloista puuttuu pinnistelevä viileys. Pienessä kaupungissa ei voi valita liian kapeaa kohderyhmää asiakkaiksi. Palkitun keittiömestari Rob Evansin perustamassa Duckfat-bistrossa parikymppiset paikallishipsterit, lemmenlomailevat bostonilaispariskunnat, äidit ja tyttäret sekä tukka pystyssä ja iho punoittaen mereltä saapuva suomalainen toimittaja ja valokuvaaja syövät kylki kyljessä.
Tarjoilija esittelee paikan listan konekivääritahdilla ja kertoo paikan nimikkoruoan olevan ankanrasvassa kahteen kertaan paistetut ranskalaiset. Isosta annoksesta jää jaettunakin jäljelle lähes puolet. Tryffeliketsuppi on ideana kaunis, mutta sitruunaruohosta ja yrteistä makua saanut majo ohittaa sen maussa tosielämässä. Paikan itse tekemä hapankirsikkalimonadi tukee molempia omalla tavallaan. Juomia on toki tarjolla samppanjasta vakuuttavan viinivalikoiman kautta paikallisiin oluihin.
Seuraavana iltana on vuorossa kaikkien kehuma, pari vuotta toiminut Eventide Oyster Company, jonka sanotaan nostaneen osterikulttuurin kaupungissa uudelle tasolle. Annan henkilökunnan valikoida itselleni tusinan maisteluvalikoiman – pääosin Mainen ostereita, verrokiksi muutama muualta New Englandin alueelta ja yksi Kanadan puolelta. Kasvupaikat vaikuttavat saman osterilajikkeen makuun hämmentävän paljon, mutta analyysit unohtuvat jo toisen osterin kohdalla. Ruokalistaan kirjattuihin, sijoittajalegenda Jimmy Buffetin sanoihin on helppo yhtyä: ”Gimme beer and oysters everyday and I’ll be fine.”
Duckfat.com
eventideoyster.com
Majakoiden kutsu
Atlantin vaikuttavuuden ymmärtää vasta niemen nokassa majakan edustalla suolaisesta merituulesta nautiskellessaan. Mainen rannikolla on kaikkiaan 66 majakkaa, joista peräti 57 on toiminnassa. Moni matkailija ajaa rannikkoa majakoita bongaillen. Vaikka merenkulkuhistoria ei kiinnostaisikaan, majakat sijaitsevat usein upeilla paikoilla. Cape Elisabethin niemellä sijaitseva Twolightsin majakka tunnetaan seudun parhaimmaksi väitetyistä lobster roll -sämpylöistään. Yli 90 vuotta toiminut ”lobster shack” palvelee asiakkaita vain kesäsesonkina, mutta paikalta aukeavista maisemista kannattaa vierailla nauttimassa milloin vain.
Alueen vierailluin majakka on Portland Headlight. Mainen vanhimman majakan valot sytytettiin jo vuonna 1791 ja se lienee yksi maailman kuvatuimpia ja vierailluimpia majakoita. Entisessä majakanvartijan talossa on hyvin rakennettu nykyaikainen näyttely majakoista, alueen merihistoriasta ja vesistöllä sattuneista haaksirikoista.
Näyttelyä emännöi lentäjämiehensä perässä 50 vuotta sitten Maineen muuttanut sympaattinen saksalaisrouva Waldruth.
portlandheadlight.com
Maistiaisia pienpanimoissa
Mainesta on kasvanut viime vuosina yksi Yhdysvaltojen mielenkiintoisimmista olutalueista. Pelkästään Portlandissa toimii kymmenkunta panimoa.
Todellisen olutnörtin kohde on 250 pullo-oluen ja 30 hanan valikoiman tarjoava Novare Res Bier Café, mutta melkein mikä tahansa kuppila tarjoaa edustavan valikoiman.
Kaupungin kiinnostavimpia panimoita on Allagash.
”Kun aloitimme vuonna 1995, tuotimme 240 tynnyriä olutta. Koko osavaltiossa oli pari kolme käsityöpanimoa. Nyt tuotamme 65 000 tynnyriä ja Mainessa on yli 40 upeaa käsityöpanimoa”, Allagashia esittelevä Mike Guarracino (kuvassa) kertoo ylpeänä.
”Parhaiten myyvä oluemme on korianterilla ja appelsiininkuorella maustettu vehnäolut.”
Allagash tarjoaa ilmaisia tutustumiskierroksia yleisölle neljästi päivässä, paitsi sunnuntaisin. Panimon myymälä-pubissa voi pistäytyä milloin vain nauttimassa niin ikään ilmaisen maistiaisen, johon kuuluu neljä vaihtuvaa olutta.
”Kierrokset ovat tärkeä osa markkinointiamme. Haluamme ihmisten ihastuvan oluisiimme ja olevan lähettiläitämme maailmalla”, Mike kertoo. Sanojensa vahvistukseksi hän kaataa pienet lasilliset Curieux’ta. Se on bourbontynnyreissä pari kuukautta ikäännytetty, hedelmäinen ja vahva tripel ale.
”Tämä ei kuulu yleensä maistiaisiin, mutta olette tulleet niin kaukaa, että teidän on maistettava tämä.”
