Suomen Sommelierit ry järjesti tammikuussa 2020 viinialan ammattilaisille kaksipäiväisen Spanish Wine Revolution – Wine Symposium -tapahtuman.
Espanjalaiset viinit kiinnostavat ja kuulumisia oli kertomassa seitsemän tunnustettua visionääri-viinintekijää:
Ton Mata (Recaredo ja Celler Credo)
Roberto Santana & Alfonso Torrente (Envínate)
Jonatan García Lima (Suertes del Marqués)
Eulogio Pomares (Zarate)
Raül Bobet (Castell d’Encus ja Ferrer Bobet)
Roc Gramona Simó (Gramona)
Ohjelma koostui luennoista, paneelikeskusteluista ja vapaamuotoisista viinitastingeistä.
Espanjan viinilainsäädäntö on leimahduspisteessä
The Relevance of Regional Wine Legislation -paneelikeskustelussa puitiin Espanjan laatuviinien DO-luokitusjärjestelmän (denominación de origin) tilaa ja tulevaisuutta. Keskustelemassa olivat Ton Mata, Eulogio Pomares ja Alfonso Torrente, juontajana Heidi Mäkinen.
DO-alkuperäluokitusjärjestelmä luotiin takaamaan viinialueiden ominaispiirteet ja varmistamaan tietyt kriteerit, kuten alueiden rajat ja sallitut rypälelajikkeet. Noottia aluekohtaiset DO-luokitukset saavat viinintekijöiltä vanhanaikaisuudesta ja korruptiosta.
Jos DO-luokitukset eivät onnistu uusiutumaan, on uhkana, että vain suuria määriä tuottavat viinitilat pysyvät mukana. Jo nyt perälauta vuotaa ja moni kiinnostava tuottaja on eronnut luokituksesta. Monet visionäärituottajat myös nimeävät jo nyt viinejään “alempaan” laatuluokkaan, kuten maa- ja pöytäviineihin, joita eivät sido yhtä tiukat vaatimukset. Näin he varmistavat, että saavat tehdä viiniä näkemyksensä mukaan. Tämä ei tietenkään tarkoita heikompaa laatua, päinvastoin.
”Espanjassa on upeita ala-alueita, joita tulee identifioida ja kehittää. Esimerkiksi DO Catalonia on järjettömän suuri, rannikolla voi olla 25-astetta lämmintä ja Pyreneillä kilometrin korkeudessa vain muutama aste. Viinit ovat täysin erilaisia, ja silti ne kuuluvat saman DO-luokituksen alle”, Ton Mata kertoo.
”Galiciassa DO Rias Baixas tuntui aluksi hyvältä, sen myötä saimme Albariñon leviämään maailmalle, mutta toiminta meni byrokraattiseksi. Jos esimerkiksi teet albariño-viiniä Rias Baixasissa etkä kuulu DO-alkuperäluokitukseen, et saa merkitä rypälettä etikettiin. Se on idioottimaista”, Eulogio Pomares sanoo.
”Yritimme yhdessä muiden DO Ribeira Sacran nimeä maailmalle vievien tuottajien kanssa kehittää DO-viinilainsäädäntöä spesifimmäksi, jotta voisimme laittaa edes kylän nimen etikettiin. Se ei onnistunut ja lähdimme kävelemään. Sisältä käsin muutos on mahdotonta, sillä vanhat päättäjät ovat säädöksineen sulkeutuneita”, Alfonso Torrento puolestaan kertoo kokemuksistaan.
Viinintuottajajärjestöt avuksi – Case Corpinnat
Viinintuottajajärjestöt tarjoavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja niin tuottajille kuin viljelijöille. Ton Mata kertoi Espanjan Corpinnat-viinintuottajakollektiivin synnystä ja suunnitelmista. Ton on järjestön nokkamies ja huippuarvostetun biodynaamisen Recaredon ja Celler Credon viinintekijä. Recaredo tunnetaan erityisesti pitkään kypsytetyistä, brut nature -tyylin vuosikertakuohuviineistä.
“DO-Cavan tuotantoalue ei ole yhtenäinen, se on pirstottu kymmenen provinssin alueelle ja cavaksi voidaan kutsua missä vain noilla alueilla perinteiseen tapaan valmistettuja kuohuviinejä – aina Extremadurasta Riojaan. Kuitenkin noin 90 prosenttia cavoista tehdään Katalonian Penedèsissä. Toivoimme ala-alueita, kuten DO Cava Penedèsiä, mutta pyyntöämme ei hyväksytty. Irtauduimme DO Cavasta noin vuosi sitten ja perustimme Corpinnatin kuuden viinintuottajan voimin. Nyt meitä on jo 10 ja olemme valvottu European Union Collective Brand”, Ton kertoo.
Corpinnat-kollektiivi puhuu perinteisellä menetelmällä valmistettujen, alkuperälähtöisten kuohuviinien puolesta. He ovat yhdessä määrittäneet yhteiset toimintaperiaatteet ja kriteerit.
“Corpinnat-viinit valmistetaan Penedèsin sydänmailla rajatulla alueella tuottajien omissa kellareissa. Viinitarhat ovat luomusertifioituja ja sallituista lajikkeista 90 prosenttia on paikallisia. Rypäleet poimitaan käsin ja vähintään 75 prosenttia rypäleistä tulee omilta tarhoilta ja sopimusviljelijöiltä. Kuohuviinien valmistukseen käytettäviä perusviinejä ei osteta. Kellarissa viinin minimikypsytysaika hiivasakkojen päällä on 18 kuukautta (DO Cavan minimi 9 kuukautta)”, Ton luettelee.
Läpinäkyvät kriteerit sekä tuottajien ja viljelijöiden etujen ajaminen tuntuvat tervetulleilta.
“Cavan ostorypäleistä maksetaan keskimäärin 30 senttiä kilolta. Corpinnatissa teemme kolmen vuoden sopimussitoumuksen ja maksamme nousevalla korvauksella lopulta tuplaten. Pidempi sopimus lupaa viljelijöille jatkuvuutta ja motivoi panostamaan tarhatyöhön.”
“Ensi kertaa 25 vuoden aikana näen syvempää yhteistyötä tuottajien ja viljelijöiden kesken. Kuten sanonta kuuluu: yksin voit mennä vauhdilla, mutta yhdessä pääset pitkälle”, Ton hehkuttaa.
Mikä Corpinnat? Lue lisää aiheesta Viinilehden-artikkelista alta.
Espanjan trendikkäät viinialueet
Almansa
“Castilla-La-Manchassa, Almansan alueella, maksettiin 80-luvulla rypäleistä, jotka tuottivat syvän värin ja korkean alkoholipitoisuuden. Viljelijät istuttivat esimerkiksi Garnacha Tintoreiraa (Alicante Bouchet) ja Moravia Agria -lajike jäi paitsioon. Lajike tuo viineihin raikkautta ja aromaattisuutta, ja haluamme elvyttää sen”, Alfonso Torrento kertoo.
Hän kuuluu neljän kaveruksen innovatiiviseen ja ketterään Envínate-viinintekijäkollektiiviin. He työskentelevät Espanjan kuumilla viinialueilla. Suomessa kollektiivista olivat paikalla Roberto Santana (vasemmalla) ja Alfonso Torrente (oikealla).
“Meille tärkeintä ovat kypsät ja raikkaat rypäleet, mutta lajikettakin enemmän pyrimme viineissä ilmentämään niiden kasvupaikkaa”, Alfonso sanoo.
Galicia: Rias Baixas ja Ribeira Sacra
Eulogio Pomares tekee Galiciassa viiniä biodynaamisin periaattein sukutilallaan Zaratella Rias Baixasin alueella. Mies tunnetaan maailmanluokan albariñoistaan. Lisäksi hänellä on nimeään kantava kokeellisten viinien Eulogio Pomares -projekti, jonka viinit tehdään Rias Baixasissa ja Ribeira Sacrassa. Eulogio on perehtynyt Galician rypälelajikkeisiin.
Rias Baixasin viinitarhoista 99 prosenttia kasvaa valkoisia lajikkeita. Albariño on ollut alueen menolippu maailmanmaineeseen, mutta seuraavaksi puhutaan Godellosta.
“Godello on tänä päivänä kultaa! Rypäleet maksavat kolme kertaa enemmän kuin 10 vuotta sitten. Lajikkeen kasvanut arvostus on toki hienoa, mutta varjopuolena trendi tuo Galiciaan isoja tuottajia, eikä tämä ole kaikilta osin hyväksi viinien tyylille ja rypäleen maineelle”, Eulogio pohdiskelee.
Ribeira Sacrassa tunnetuin punainen lajike on Mencia. Siitä tehdään nyt alueella todella elegantteja herkkuja. Loistoesimerkki on Envínaten Lousas Viñas de Aldea -viini.
Symposiumissa kävi selväksi, että Galiciassa kasvaa vino pino myös muita kiinnostavia punaisia marginaalilajikkeita, joihin nyt panostetaan. Esimerkiksi Eulogion valmistamat Caiño Tinto- ja Espadeiro-punaviinit olivat huumaavan aromikkaita, raikkaita ja gastronomisia viinejä.
Kanarian saaret: Teneriffa
Kanarian saarista Teneriffan viinit ratsastavat Espanjan korkeimmilla aalloilla. Etenkin valkoinen lajike Listán Blanco (Palomino Fino) ja punaiset Listán Negro sekä Listán Prieto (País) tuottavat Teneriffalla upeita viinejä.
”Toimimme Tenerifalla useammalla viinialueella. Saarella kasvaa erittäin vanhoja köynnöksiä paikoin kilometrin korkeudessa vulkaanisessa maaperässä. Ne tuottavat konsentroituneita rypäleitä. Viineistä tekee uniikkeja alkuperäislajikkeet ja edelleen käytössä olevat perinteiset viininviljelytekniikat”, Roberto Santana Envínate-viinintekijäkollektiivista sanoo.
Teneriffalla Suertes del Marquésin perhetilalla viiniä tekee Jonatan García Lima. Jonatan viljelee alkuperäislajikkeita ja tuottaa viininsä natural-menetelmin. Erityisen vaikutuksen teki tilan Vidonia-valkoviini, joka on puhdas listan blanco.
“Pohjois-Teneriffalla DO Valle de la Orotava -alueella on tehty viiniä 1400-luvulta asti ja meidän vanhimmat köynnökset ovat jopa 200-vuotiaita. Vaalin perinteitä, ja käytämme esimerkiksi cordon trenzado -sidontatekniikkaa, joka muistuttaa kymmenmetristä monipäistä käärmettä. Uskon, että historiallisten lajikkeiden ja ainutlaatuisen ilmaston ohella eristyneisyys on pitänyt Teneriffan viinit autenttisena”, Jonatan kertoo.
Teneriffa paistattelee aitiopaikalla, koska se tuottaa juuri sitä mitä viininrakastajat nyt haluavat: alkuperäislajikkeista valmistettua raikasta viiniä – mielellään korkealta ja vulkaanisesta maaperästä.
Espanjan viininviljely ja tulevaisuus?
Tapaamillamme espanjalaisilla viinintekijöillä on huoli seuraavasta viljelijäsukupolvesta. Heidän mukaansa edellisen sukupolven eläköityessä nuoret eivät ole kiinnostuneita panostamaan työhön viinitarhalla, jos työstä ja rypäleistä maksetaan pilkkahintaa.
“Ainoa tapa pärjätä näillä hinnoilla viininviljelijänä, on kasvattaa tuotantovolyymit valtavaksi. Siltikään ei tiedä tarkkaa palkkaa ennen sadonkorjuuta”, Ton sanoo.
Viinintekijät kokevat tärkeäksi, että viljelijöille maksetaan kunnon korvausta. Tärkeää on myös arvostuksen lisääntyminen niin omaa työtä kuin viinikulttuuriakin kohtaan.
“Työ eristyksissä sijaitsevilla superkaltevilla ja korkeilla viinitarhoilla on kovaa hommaa, eivätkä monetkaan nuoret halua asua syrjäseuduilla. On tärkeää selventää viljelijöille, miten suuri merkitys historiallisten alueiden ja lajikkeiden luonnonmukaisella viljelyllä sekä näiden vaalimisella on koko viinikulttuurille ja ympäristölle”, Envínate-kollektiivin kaverukset summaavat.
