Pihat, metsät ja pientareet tarjoavat yllättäviä kesäherkkuja. Olisiko aika ottaa villiyrtit haltuun?

Nokkonen (Urtica dioica)
Nokkonen on käytetyimpiä villiyrttejämme. Kokeile ryöpättynä ja hienonnettuna muhennoksiin, keittoihin ja taikinoihin pinaatin tapaan. Murustele kuivattuna mausteeksi ja viherjauheeksi jogurttiin ja puuroihin. Säilö nokkoset talveksi pakastamalla ja kuivaamalla. Käytä nuorena koko verso, vanhemmiten vain lehdet. Kasvustoa niittämällä satoa riittää koko kesäksi. Älä kerää navettojen tai käymälöiden seinustoilta. Muista hanskat!

Voikukka (Taraxacum)

Usein rikkaruohoksi luokiteltu voikukka on monipuolinen villiyrtti. Maku on raakana varsin kitkerä, joten aloita totuttelu pieninä määrinä sekasalaateissa. Valitse salaattiin sileäreunaisia, ei sahalaitaisia lehtiä. Parhaimmillaan voikukan lehdet ovat ryöpättyinä, pinaatin tapaan käytettynä. Nupuista voi valmistaa kotikapriksia, ja kukan terälehdistä niin simaa kuin hilloakin.

Vuohenputki (Aegopodium podagraria)

Nuoret, kiiltävät ja supussa olevat vuohenputken versot, sopivat loistavasti salaatteihin. Aikuistuessaan lehdet muuttuvat mattapintaisiksi ja maku voimistuu. Monikäyttöinen yrtti sopii muhennoksiin ja kastikkeisiin. Nuoret varret ovat maukkaita höyrytettyinä, käytä lehtiä mausteena persiljan tapaan. Miedot kukat sopivat salaatteihin ja koristeluun. Niittämällä saat nuoria versoja koko kesän.

Käenkaali eli ketunleipä (Oxalis acetosella)
Metsässä kasvava ketunleipä maistuu happamanraikkaalle oksaalihapon ansiosta. Oksaalihappo on myrkyllistä, mutta sen pitoisuus on niin pieni, että ketunleipien käyttö on turvallista. Kauniit, herkät kukat ruokia koristamassa tuovat arkeen kultareunan. Käytä kasvin kukkia, lehtiä ja varsia, kun kaipaat ruokaan happoja. Mieto vihersalaatti piristyy herkullisesti parista ketunleivän lehdestä.

Kuusi (Picea abies)
Kuusen nuorten versojen, eli kerkkien, neulaset ovat pehmeitä ja vaaleanvihreitä. Omaperäisen, happamahkon ja pihkamaisen maun vuoksi syöminen vaatii opettelua. Käytä kerkkiä pieninä määrinä salaatteihin sekä kypsennettyinä kala-, liha- ja kasvisruokiin. Sopivat erityisen hyvin uutettavaksi. Kermauutto antaa twistiä kermapohjaisille jälkiruoille, kuusenkerkkäöljy maustaa paistetun kalan. Kerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, kysy maanomistajan lupa.

Isomaksaruoho (Hylotelephium telephium)
Isomaksaruoho on hienon makuinen villivihannes. Sen mehevät ja miedot lehdet ovat kuin luotuja sekasalaatteihin. Lehtiä voi käyttää myös ryöpättyinä lämpimissä ruoissa, mutta mehevimmillään ne ovat tuoreina. Isomaksaruohon kukat ovat uhanalaisen apolloperhosen ravintoa, joten kerää vain laajoista esiintymistä kasvustoa kunnioittaen.

Lähteet: luontoportti.fi, Rautavaara: Mihin kasvimme kelpaava, Tallberg: Villiyrttikeittokirja